Pääministerin vika

Pääministeri Sanna Marinin pukeutuminen ei minua hirveästi kiinnosta, mutta mediaa ja somekansaa kiinnostaa. Eilen monen höyrykattila räjähti taas, kun Ruisrock julkaisi kuvan tapahtumaan osallistuneesta Marinista.

Some täyttyi hetkessä ihastelusta ja raivosta. Pääministerimme on cool tai taas se poseeraa kuvaajalle. Näin nuoren pääministerin pitääkin viettää vapaa-aikaansa tai eipäs näkynyt pääministeriä Suviseuroissa. Tämä alkaa olla jo liiankin tuttua, sillä tekipä Marin mitä tahansa, niin aina puhutaan ihastellen, raivostuen ja kadehtien. Kuten eräs kaverini osuvasti sanoi, niin toivottavasti kaikki pahastujat ymmärtävät, että tältä näyttää pystyyn nostettu keskisormi.

Oikeastaan kaiken kaunan ja katkeruuden kiteytti blogini roskakoriin jo kolme vuotta joka päivä kymmeniä kommentteja suoltanut Ilpo.

Ilpon pakkomielteinen kirjoittelu lienee hänen elämänsä ainoa sisältö, mutta se on hänen ongelmansa. Roskakori vetää kyllä tavaraa. Minua kiinnostaa kuitenkin Ilpon esille nostama pääministerin ja hallituksen yhteys Fortumin ja Uniperin tilanteeseen.

Jos sellaista yhteyttä ruvetaan hakemaan, niin on palattava Sipilän hallituksen aikaan. Syyskuussa 2017 Fortum julkaisi tiedotteen, jonka mukaan se aikoo ostaa saksalaisen energiayhtiö E.ON:n osuuden niin ikään saksalaisesta Uniperistä. Näin Suomen valtion 51 prosentin osuudella omistamasta Fortumista tuli Uniperin pääomistaja 78 prosentin osuudella. Nyt Uniper tuottaa tappiota kymmenen miljoonan euron päivävauhtia, ja Saksan talousministeri vaatii emoyhtiö Fortumia osallistumaan Uniperin pelastamiseen.

Fortum lähti strategisena linjauksena laajentumaan Euroopan energiamarkkinoille. Uniperillä on paljon kaasuvoimaloita Keski-Euroopassa ja Venäjällä, ja niiden osuus on ollut yli puolet Uniperin voimalaitosten koko tehosta. Saksassa kaasuun perustuva energiantuotanto on ollut keskeisessä asemassa, kun hiilivoimaa ajetaan alas ja ydinvoimalaitoksista on päätetty luopua. Saksa on vahvasti riippuvainen Venäjän maakaasusta. Uniper tuottaa lähes 83 prosenttia energiantuotannostaan kivihiilellä ja maakaasulla, ja merkittävä osa yhtiön tuotannosta on tapahtunut Venäjällä.

Kuten Iltalehti kirjoitti syyskuussa 2017, niin saksalainen energiajätti E.ON paketoi kaiken saastuttavan toimintansa yhden yhtiön alle ja halusi myydä sen pois rasittamasta arvoaan ja mainettaan. Se yksi yhtiö oli Uniper, josta Fortum osti 78 prosenttia. Fortumin piti valloittaa Euroopan energiamarkkinat, mutta kaikki meni sekaisin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Uniper tuottaa valtavaa tappiota ja nyt etsitään maksajaa.

Mikä oli sitten Sipilän hallituksen osuus tähän vuoden 2017 yrityskauppaan? Ei yhtään suurempi kuin muissakaan vastaavissa yrityskaupoissa. Fortum on suomalainen pörssiyhtiö, ja vaikka valtio onkin sen suurin omistaja, niin maan hallituksilla ja niiden omistajaohjausministereillä ei ole tapana puuttua pörssiyritysten operatiiviseen toimintaan. Siihen ei ole edes selvästi määriteltyä oikeutta, sillä jokaisesta puuttumisen yrityksestäkin on tähän asti seurannut poliittinen riita. Sellaisen seurauksena Antti Rinnekin joutui eroamaan pääministerin paikalta, kun hänen väitettiin sekaantuneen Postin toimintaan. Fortumin tytäryhtiö Uniper on saksalainen pörssiyhtiö, jonka toimintaan ei Suomen hallituksella ole mitään sanottavaa. Vastuu on yhtiöiden operatiivisilla johtajilla. Heidän käytössään ei vuonna 2017 ollut kristallipalloa, josta olisi voinut ennustaa Venäjän hyökkäävän Ukrainaan vuonna 2022.

En tiedä mitä tapahtuu ja kuka maksaa. Ainakin saksalaiset kuluttajat maksavat. Voi käydä myös niin, että Fortum eli suomalaiset veronmaksajat maksavat osan tappioista ja kaupan tehneet operatiiviset johtajat palkitaan.

Se on ainakin varmaa, että tapahtuipa mitä tahansa, niin ärsyketulvan turruttama ja parin päivän poliittisella muistilla varustettu somekansa osoittaa syylliseksi pääministeri Marinin, joka vain bilettää farkkushortseissa ja nahkatakissa.