Järjellä vai tunteella?

Somekansa käy kovilla kierroksilla milloin mistäkin asiasta, ja viime aikoina ovat puhuttaneet ainakin bensan ja sähkön hinta sekä turistiviisumien myöntämisen lopettaminen venäläisille. Yhteistä näistä kaikista asioista käytävälle keskustelulle on, että päätöksiä vaaditaan tehtäväksi heti. Tulee ihan mieleen Sipilän hallitus, jonka mottona oli tehdä tällainen laki ja katsoa mitä tapahtuu.

Syntyi muun muassa aktiivimalli ja taksilaki, mutta ei nyt muistella menneitä. Mietitään sen sijaan noita nyt puhuttavia asioita ja aloitetaan viisumien myöntämisen lopettamisesta. Sen voi minun mielestäni ihan hyvin tehdä, mutta se ei lopeta venäläisten shoppailumatkoja. Kaikki aiemmin myönnetyt kestoviisumit ovat edelleen voimassa ja jo jätetyt viisumihakemukset on käsiteltävä keskeyttämispäätöksen jälkeenkin entisten perusteiden mukaisesti. Lisäksi poliitikot ovat vähän erimielisiä siitä, millä perusteilla viisumihakemus hylättäisiin tai hyväksyttäisiin. Saako tulla sukuloimaan, saako tulla omalle kesämökilleen, saavatko armeijaa välttelevät tulla ja niin edelleen. Pelkkä halu asettaa Venäjän hallinnolle paineita pakotteiden tapaan ei EU-sääntöjen mukaan riitä.

Muun muassa Viro on lopettanut viisumien myöntämisen kansalliseen turvallisuuteen vedoten, joten sieltä voisi ottaa mallia. Viro ei kuitenkaan mahda mitään sille, että jonkin muun Schengen-maan myöntämällä viisumilla sinne pääsee edelleen. Suomi on tällä hetkellä venäläisten kauttakulkumaa muuhun Eurooppaan, joten se puoltaisi kyllä viisumien myöntämisen lopettamista. Jos kuitenkin oikeasti halutaan rajoittaa shoppailuturismia ja painostaa Venäjää, niin päätöksen pitäisi olla kaikkien Schengen-maiden yhteinen.

Onneksi tästä käytävä keskustelu on asiallista. Ihan samaa ei voi sanoa jo pitkään käydystä keskustelusta bensan ja sähkön hinnasta. Joka ikinen päivä saa lukea somesta joidenkin poliitikkojen lietsomaa keskustelua, jossa vaaditaan valtiota alentamaan hintoja. Joskus tuntuu siltä, että valtion on maksettava kansalaisten bensa- ja sähkölaskujen nousu, mutta verottaa ei saa. Samat poliitikot vetävät kuitenkin herkästi esiin sosialismin peikon huomaamatta puheissaan mitään ristiriitaa.

Eilisillan A-studiossa käytiin ihan hyvää keskustelua asiasta, mutta Ylen siitä tekemä uutinen oli vähän kummallinen. Vasemmistoliiton Jussi Saramo ehdotti sähkön hintakattoa, mutta uutisen keskiöön nostettiin perussuomalaisten Leena Meri, joka vaati energiahätätilan julistamista. Kun Elokapina vaati ilmastohätätilan julistamista ja Helsingin kaupunki sellaisen julisti, niin muistelen juuri perussuomalaisten suhtautuneen asiaan ivallisesti.

Onhan se tietysti ihan eri asia, mutta ei pelkkä hätätilan julistaminen ole konkreettinen toimi missään asiassa. Se on vain julistus, joka ilman sen perusteella tehtyjä päätöksiä jää turhaksi. Todennäköisesti hallitus suunnittelee parastaikaa juuri sitä Saramon ehdottamaa hintakattoa, mutta ei sitäkään päätöstä tehdä suunnittelematta ja päätöksen vaikutuksia arvioimatta.

Tuosta eilisen A-studiosta vielä sen verran, että se meni lopuksi pölhöpopulismin puolelle, kun Meri sanoi Suomen tällä hetkellä antavan rahaa Italiaan ja muihin maihin EU-tukipaketin muodossa ja tuttuun tapaan oli valmis säästämään maahanmuutosta ja kehitysavusta. Tämä oli tarkoitettu perussuomalaisten rivikannattajille, jotka julistavat tätä viestiä päivittäin somessa.

Tosiasiassa EU-tukipaketista saavat tällä hetkellä ihan kaikki maat rahaa, eikä yksikään maa juuri nyt maksa mitään. Sen sanoi Paavo Arhinmäki harvinaisen selkeästi Twitterissä.

Tätähän tämä poliittinen keskustelu on nykyisin. Jos sen ja somekansan reaktioiden mukaan tehtäisiin päätöksiä, niin viisumien myöntäminen lopetettaisiin heti ja rajalla valikoitaisiin viisumin saaneetkin pärstäkertoimen mukaan. Bensa- ja sähköveroa alennettaisiin roimasti miettimättä valtion tuloihin syntyvän vajeen paikkaamista. Velkaahan ei saa enää ottaa, joten sitten varmaan leikataan tuista, palveluista, koulutuksesta ja ihan kaikesta. Sitäkään ei saa tehdä, joten otetaan maahanmuutosta enemmän kuin sinne on budjetoitu.

Kiittäkäämme onneamme, että somekansa ja sitä lietsovat populistipoliitikot eivät ainakaan tällä hetkellä ole tekemässä tunnereaktioihin perustuvia päätöksiä.