Kuka päättää ja mistä?

Populismiin kuuluu vetoaminen niin sanottuun kansan oikeustajuun nostamalla esille yksittäistapauksia ja vaatimalla juuri kyseisestä rikoksesta kovempia tuomioita. Tällä ei ole mitään tekemistä kriminaalipolitiikan kanssa, sillä kuten joku viisas on sanonut, niin jos kansan oikeustaju saisi päättää, niin lyhtypylväät loppuisivat kesken. Silti tämä populistien tapa toimii aina, sillä on paljon helpompi puhua yksittäisistä rikoksista ja rikostyypeistä kuin miettiä kriminaalipolitiikan yleisiä linjauksia.

Tämä nähtiin taas eilen, kun kirjoitin kansanedustaja Leena Meren (ps) yksittäisestä lausahduksesta ja siitä tehdystä uutisesta. Meri arvosteli pääministeri Sanna Marinia takinkäännöstä, kun hallituspuolueille ei kelvannut opposition pari kuukautta sitten esittämä rangaistusten koventaminen raiskausrikoksissa, mutta Flow-festivaaleilla Marin sanoi pitävänsä rangaistuksia yleensä liian lievinä.

Kuten kerroin, niin hallituksen jo antamassa esityksessä lisättiin suostumuksen puuttuminen raiskauksen tunnusmerkistöön, ja sillä on kokonaisuuden kannalta suurempi merkitys kuin rangaistusten koventamisella. Tämä ei kiinnostanut kommentoijia, jotka olivatkin tavallista vauhdikkaammalla päällä. Minun sanottiin olevan umpirakastunut puolet itseäni nuorempaan Mariniin ja puoluetoimisto oli kuulemma taas antanut minulle ohjeet. Suomen Uutisten päätoimittaja Matias Turkkila sanoi Apu-lehden kuuluvan Sdp:n perheeseen.

Näin sujuu kriminaalipoliittinen keskustelu populistien kanssa. Turkkila ei huomannut, että olen bloggaaja ja että blogin esittelysivulla puoluekantani kerrotaan selkeästi. Sekin jäi huomaamatta, että olin samaa mieltä Marinin lausahdusta kritisoineen emeritusprofessori Jukka Kekkosen kanssa.

Kun palaute oli näinkin piristävää, niin jatketaan. Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra kysyi eilen Twitterissä, miksi hallitus ei ole ryhtynyt hallintovaliokunnan edellyttämiin toimenpiteisiin seksuaalirikoksiin ja muihin törkeisiin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten poistamiseksi maasta.

Purra jätti kertomatta, että rikosperusteinen karkottaminen on ollut ulkomaalaislaissa vaikka kuinka kauan. Lain 9 luvun 149 §:n mukaan karkottaa voidaan sellainen ulkomaalainen, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin. Yhden vuoden enimmäisrangaistus on säädetty valtavasta määrästä rikoksia, ja karkotuksen tekee vielä helpommaksi sen koskeminen myös toistuvia rikoksia, joiden enimmäisrangaistuksista ei puhuta mitään.

Purra ei kertonut sitäkään, että maan hallitus ei tee karkotuspäätöksiä, vaan se on viranomaistoimintaa, johon hallitus ei saa yksittäistapauksissa puuttua. Ei hallitus myöskään saa antaa viranomaisille uusia määräyksiä lain tulkinnasta, jos lakia ei muuteta. Viranomaiset tekevät päätöksiä lain mukaan, eivätkä poliitikot määräile miten lakia yksittäistapauksiin sovelletaan.

Tosin tästäkin on livetty. Sipilän hallitus antoi joulukuussa 2016 Migrille ohjeet tiukentaa turvapaikan myöntämisen kriteereitä ja lisäksi vain neljän ministerin voimin päätettiin muuttaa jopa viranomaisten kielenkäyttöä, kun paperittomia piti ruveta sanomaan laittomasti maassa oleskeleviksi. Lisäksi nämä neljä ministeriä päättivät perustaa ilmiantokoneiston näiden laittomien löytämiseksi. Tästä toimivallan ylittämisestä ei uutisissa puhuttu.

Kun populistit puhuvat lainsäädännöstä, kriminaalipolitiikasta, yhteiskunnan vallanjaosta ja viranomaisten toimivallasta, niin vastuu siirtyy kuulijalle. Jos populistit pääsisivät päättämään vapaasti, niin saisimme heittää hyvästit pitkäjänteiselle kriminaalipolitiikalle ja vallan kolmijaolle. Silloin se niin sanottu kansan oikeustaju pääsisi ohjailemaan joukkojen suosiosta kilpailevia poliitikkoja.