Koulukiusaajien maa
Kuluneen viikon aikana olen tullut siihen tulokseen, että Suomi on koulukiusaajien luvattu maa, joka ei tarvitse vieraan valtakunnan informaatiohyökkäystä horjuttaakseen kansakunnan yhtenäisyyttä ja kansalaisten luottamusta vaaleilla valittuihin päättäjiin sekä valtiovaltaan ja viranomaisten toimintaan. Suomi tekee sen ihan itse.
Pääministeri Sanna Marinin bilekohusta olen esittänyt mediakritiikkiä viime torstaista lähtien joka päivä, joten voitte lukea jutut halutessanne. Nyt on yhteenvedon aika. Kohu alkoi yksityistilaisuudessa kuvatusta tanssivideosta ja muuttui trollipalsta Ylilaudan liikkeelle laittaman juorun takia huume-epäilyksi. Vasta eilen Ylilaudan toimintaa koko ajan seurannut Ilta-Sanomien toimittaja kertoi Ylilaudan keskeisestä osuudesta. Jos toimittaja on seurannut Ylilautaa koko ajan, niin miksi hän ei kertonut asiasta aiemmin?
Ihan samalla tavalla kävi uutisille pääministerin sijaisen puuttumisesta. Kesti monta päivää ennen kuin Uusi Suomi löysi tämän sijaisuuslistan valtioneuvoston verkkosivulta ja laittoi siitä kertovan uutisen maksumuurin taakse. Muut mediat eivät ainakaan minun havaintojeni mukaan ole löytäneet listaa vieläkään.
Kohun piti edetä lumipalloefektinä, myöntää Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka tässä median itsekehu-uutisessa. Vaikka Mukan mielestä ajatus ei toiminutkaan, niin melkoinen lumipallo siitä kuitenkin tuli. Siinä vain oli liian paljon kuraa seassa.
Mutta juuri sitä kuraahan koulukiusaajakansa halusikin päästäkseen kiusaamaan. Se suorastaan repesi riemuun päästessään lopulta puhumaan tisseistä, jotka Marinin vieraat olivat kuvanneet virka-asunnon vessan yhteydessä olevissa tiloissa. En tiedä kuinka monella on tapana tarkkailla vieraidensa vessa-asiointia valvontakameralla, mutta rähinästä päätellen hyvin monella on. Tissit saivat jopa symbolisen merkityksen, kun HS-Vision kolumnisti vertasi niitä Capitolin valtausyritykseen.
Se niistä tisseistä ja mennään siihen koulukiusaajakansaan. Iltapäivälehtien Facebook-sivut jokaisen asiasta kertovan jutun alla olisivat melkoinen aarreaitta jollekin kansan sivistystason mittaajalle, jos nyt joku haluaisi sellaista paskaa edes seuloa. Moderointi puuttuu kokonaan ja ihan kaikki solvaukset, ilkeydet, haukkumiset, huorittelut ja muu verbaalinen törky hyväksytään. Jokainen vastaansanoja saa kimppuunsa koko rähisevän joukon.
Puhun kokemuksesta, sillä muutaman päivän ajan annoin sinne samaa mediakritiikkiä, jota olen kirjoittanut tähän blogiini. Reaktio oli ihan odotettu ja rähisijät näyttivät jopa unohtavan pääministerin keskittyessään minuun. Se ei yllättänyt, mutta mittasuhteet kyllä vähän ihmetyttivät. Ei tarvitse ihmetellä miksi näiden lehtien Facebook-sivujen kommentointi on niin yksipuolista.
Nettirähinän lisäksi koulukiusaajat ovat oppineet myös kuormittamaan viranomaisia turhilla kanteluilla ja rikosilmoituksilla. Marinin toiminnasta on tehty oikeuskanslerille kanteluita ja poliisille rikosilmoituksia unohtaen, että oikeuskansleri valvoo valtioneuvoston päätösten lainmukaisuutta ja tanssiminen ei Suomessa ole rikos. Tai ei näissä kanteluissa ja rikosilmoituksissa ole kyse unohtamisesta, vaan tietämättömyydestä. Koulukiusaajia ei tunnetusti oppiminen kiinnosta.
Näin media ruokkii rähisijöitä, ja jos vertausta Capitoliin halutaan käyttää, niin tämä olisi tissejä parempi vertailukohta. Ihan samalla tavalla Trump ja hänen somesoturinsa lietsoivat kansanjoukkoja. Tietysti tämäkin vertaus ontuu, sillä eivät suomalaiset mitään vallankumousta yritä tehdä. He haluavat vain kiusata, ja kun kiusattu liikuttuu kyyneliin, niin kiusaajat riemastuvat. Että katsokaa, nyt se jo pillittää, ei siitä ole mihinkään. Menköön tyttö kotiinsa ja vieköön hallituksensa mukanaan.
Näin meillä käydään “poliittista keskustelua”, ja kuten sanoin jo sunnuntaina, niin vieraan valtion laajamittaisen informaatiohyökkäyksen sattuessa suurin osa Suomen mediasta suistuisi sukkiinsa jo klikkikilpajuoksun startissa. Koulukiusaajat eivät huomaisi mitään, sillä heitä ei kiinnosta mikään muu kuin kiusaaminen.
Ja sitten samat lehdet ja samat kansalaiset ovat kovasti huolissaan koulukiusaamisesta. Alan menettää uskoni sekä mediaan että kansan älykkyyteen. Kuten olen ennenkin sanonut, niin ennen somea pidin suomalaisia keskimäärin melko fiksuina. Some on paljastanut ikävän totuuden, eivätkä mediat ainakaan paranna asiaa näillä kohujutuillaan.
EDIT 25.8.2022 klo 12.50
Korjattu tissikuvan ottamista koskeva kohta siten, että kuva otettiin vessan yhteydessä olevissa tiloissa, ei vessassa. (Tämä siksi, että bileuutisoinnin kaikki virheet nauttien nielleet kommentoijat eivät ymmärrä sarkasmia, vaan vaativat juuri minun tekstini olevan ehdottoman täsmällistä.)
***
Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Tästä ei tehdä poikkeuksia eikä moderoinnista ole valitusoikeutta.
Koulukiusaajavertaus sopii hyvin tähän tapaukseen. Kiusaajia kouluissakin on vain pieni vähemmistö, mutta he pyrkivät terrorisoimaan muita pelolla, jolloin kiltit vain pitävät suunsa kiinni etteivät joudu itse kiusatuiksi. Loppujen lopuksi kiusaajat itse voivat kaikista pahimmin.
Luin tänään jostain (en enää muista mistä) jutun kaverista, joka oli onnistunut irrottautumaan incel-kulttuurista. Juttu liittyy hyvin tämänpäiväisen blogin aiheeseen. Ehkä joku muistaa tuon jutun ja laittaa tänne linkin.
Koulukiusaajiksi itsekin yhdessä someketjussa näitä öyhöjä väitin.
Eiköhän suurin osa suomalaisista ole ihan fiksuja tyyppejä, sillä somessa möykkää suhteellisen pieni porukka joka laskee päivityksensä peukkujen määrää luullen näin muodostavansa mystisen joukon “kaikki”. Lisää vettä rattaisiinsa tämä äänekäs lauma saa opponenttien vähyydestä, mutta se kertonee vain fiksujen turhautumisesta, sillä ei tuohon möykkälaumaan mikään tieto tehoa kun heillä on oma totuutensa.
Ihmetyttää kyllä miten Suomi on pisa-arvostuksensa aikanaan saanut, sillä A Oxenstjärnaa mukaillen emme tiedä miten vähän järkeä on hallittavillamme.
Tämä yksinkertainen kansa, ei se paljoa ymmärrä ja senkin väärin 🙂