Tietämättömyys on valtaa
Kun eilen pyysin lukijoita kysymään itseltään mistä he olisivat valmiita leikkaamaan, niin hehän kiiruhtivat kertomaan sen minulle, vaikka en minä sitä pyytänyt. Pyysin heitä miettimään asiaa omalta kohdaltaan. Pyytämättä tulleet vastaukset olivat täsmälleen sitä samaa kuraa, josta EVA:n tutkimus kertoi marraskuussa. Sitä tutkimusta hehkutettiin kovasti, mutta suunnilleen kaikessa uutisoinnissa kerrottiin vain kansalaisten haluavan leikkauksia. Vähemmälle uutisoinnille jäi se tosiasia, että kansalaiset haluavat leikata mitättömiä summia toisarvoisista kohteista.
Niin kävi nytkin. Leikkauskohteiksi ehdotettiin täsmälleen samoja asioita kuin EVA:n tutkimuksessa. Halutaan leikata puoluetukea, ministereiden ja heidän avustajiensa määrää sekä eduskunnan rahoitusta. Sitten tulevat valtion virkamiehet, presidentin kanslia, kehitysyhteistyö ja Yleisradio. Lisäksi ehdotettiin kuntapäättäjien ja virkamiesten vähentämistä sekä soten hallintohimmelin ja hyvinvointialueiden purkamista. Näin saadaan verot alas ja palvelut ylös, eikä velkaakaan tarvitse ottaa.
Tällainen puhe kertoo tietämättömyyden lisäksi siitä, että kaikkein innokkaimpia leikkaajia ja nopeimpia kommentoijia ovat juuri tietämättömät. Heillä ei ole mitään käsitystä yhteiskunnan toiminnasta ja he vertaavat julkista taloutta omaan taloudenhoitoonsa. Miten he kuvittelevat palvelujen paranevan, jos vähennetään päättäjiä, palvelujen tuottajia ja rahoitusta? Kenet he haluavat päättäjäksi, jos eduskunta, aluevaltuustot, kunnanvaltuustot ja kaikki julkisen sektorin työntekijät ovat turhia kulueriä? Ilmeisesti he kuvittelevat kunnallisen päätöksenteon toimivan samalla tavalla kuin piirrossarja Simpsoneiden Springfieldissä, jossa kaikki kaupunkilaiset kokoontuvat tekemään typeriä päätöksiä, ja sitten ne päätökset jotenkin vain toteutuvat.
Tietämättömien määrä on kasvanut tai sitten tietämättömät vain ovat somessa kaikkein aktiivisimpia. Ikävintä on, että poliitikot ja puoluetoimistot ovat huomanneet tietämättömyyden kasvun ja käyttävät sitä härskisti hyväkseen. Kun Paavo Arhinmäki taannoin sanoi ettei valtionvelkaa makseta koskaan kokonaan pois, niin oikeisto on siitä lähtien pilkannut häntä avoimesti, vaikka hän puhui totta. Velatonta valtiota ei ole olemassakaan eikä yksikään valtio sellaiseksi edes pyri. Kaikki maksavat veloistaan korkoa, lyhentävät vanhoja velkoja ja ottavat uusia. Velkaantumista mitataan velan suhteella bruttokansantuotteeseen, ja tällä mittarilla Suomen tilanne on ihan kansainvälisen keskiarvon mukainen.
Mutta oppositiopoliitikot valittavat meidän olevan velkahelvetissä, osa mediaa toistaa heidän puheitaan kritiikittä ja kansa huutaa samaa perässä.
Toinen esimerkki tästä olkoon soteuudistus “hallintohimmeleineen”. Oppositio on puhunut tästä himmelistä koko ajan antaen ymmärtää sen lisäävän hallintoa. Tosiasiassa se vähentää sitä, kun kuntien ja kuntayhtymien sote-hallinnot yhdistetään ylihuomenna alueiksi. Ei tule mitään uutta hallintoa, vaan entiset vain yhdistyvät uudeksi. Kuntien ja kuntayhtymien työntekijät siirtyvät uuden työnantajan leipiin.
Mutta tämänkin sanominen on turhaa. Nyt kun terveyskeskusten päivystyksissä on ruuhkaa ja kiireettömiäkin aikoja on monilla paikkakunnilla vaikea saada, niin kansahan syyttää Marinin hallituksen sote-uudistusta, joka tulee voimaan vasta ylihuomenna. Media kertoo kyllä sekä aluehallinnosta että hoitojonoista, mutta jättää kertomatta hoitojonojen olevan ainakin 20 vuotta jatkuneen säästöpolitiikan tulos. Tämä politiikka kostautuu myös aluehallinnolle, sillä sen rahoitusmalli suosii eniten rahaa käyttäneitä ja rankaisee säästäneitä. Ajatus on, että koska esimerkiksi Pohjois-Karjalan kuntayhtymä Siun sote pärjäsi vähällä, niin aluehallintokin pärjää.
Ei mennä kuitenkaan siihen, vaan palataan tietämättömyyden valtaan. Hallinnon kokonaisuutta ja yhteiskunnan toimintaa huonosti tuntevat ovat halukkaita leikkaamaan sieltä sun täältä ymmärtämättä leikkausten vaikutusta kokonaisuuteen. Tätä vahvistavat poliitikot, jotka nostavat esille yhden asian kerrallaan ja yllyttävät leikkaamaan juuri sieltä. Media sitten uutisoi näyttävästi juuri siitä asiasta jättäen kokonaisuuden pohtimisen muiden huoleksi.
Huomisen jälkeen se ei ole enää minunkaan huoleni, mutta yhden neuvon annan poliitikoille. Älkää leikatko ainakaan koulutuksesta, sillä meillä on yhteiskunnan toiminnasta ja päätöksenteosta mitään tietämättömiä tolloja ihan liikaa jo nyt. Heitä on päätynyt eduskuntaankin.
***
Kommentointi on suljettu.