Vapautta ja pakkoa
Milton Friedman sanoi jo 80 -luvulla, että pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta ei ole mitään muuta kuin sosialismia, jossa lopulta ei ole jaettavana muuta kuin pakkoa.
Tällaisen kommentin sain facebookin puolella eiliseen ilmaistyötä käsittelevään juttuuni. Kommentoija oli tosin onnistunut ujuttamaan yhteen virkkeeseen peräti viisi kirjoitus- ja kielioppivirhettä, jotka korjasin tähän. Se pistää jotenkin epäilemään, että hän ei ole kovin hyvin perehtynyt Friedmanin talousteorioihin, vaikka vetoaakin nobelistin auktoriteettiin.
Epäilemättä Friedman on noin sanonut. Onhan hän sanonut paljon muutakin sellaista, joka muistuttaa uskontoa ja jonka seurauksista maailma tällä hetkellä kärsii. Kommentoijani ei nimittäin ole ainoa, joka tuntuu uskovan Friedmaniin sokeasti.
Friedmanin teoria perustuu kolmeen pääteesiin, jotka ovat markkinoiden täydellinen vapaus, täydellinen yksityistäminen ja sosiaalimenojen alasajo.
Valtiovalta ei saa millään tavalla säädellä vapaita markkinoita. Itse asiassa valtiovallan rooli on ajettava mahdollisimman vähäiseksi siten, että muodostuu korkeintaan poliisista, oikeuslaitoksesta ja armeijasta koostuva yövartijavaltio. Tämä toteutetaan yksityistämällä kaikki julkisen sektorin toiminnat näitä harvoja lukuunottamatta. Nekin tulee yksityistää ajan myötä, koska turvallisuus on liian tärkeä asia jätettäväksi valtiovallan huolehdittavaksi.
Myös työn hinta on jätettävä kokonaan markkinoiden määrättäväksi, joten ammattiyhdistysliike on lakkautettava. Näin yksittäiset työntekijät voivat kilpailla täysin vapaasti oman työnsä hinnalla vapaassa markkinataloudessa. Se työn hinta pysyy varmasti alhaisella tasolla myös siksi, että kaikki sosiaalietuudet on lakkautettava. Työkyvyttömistä köyhistä huolehtii rikkaiden antelias yksityinen hyväntekeväisyys.
Tällainen yhteiskunnan muutos vaatii kriisin, joko kuvitellun tai todellisen. Kriisin aiheuttaman siirtymävaiheen sumun aikana avautuu tilaisuuden ikkuna. Juuri oikealla hetkellä toteutettu talouden salamasota mahdollistaa muutokset ennen kuin kansa herää puolustamaan etujaan. Juuri näitä sanoja on tämä arvostettu nobelisti käyttänyt.
Uskonnon puolellehan tällainen teoria menee. Erityisen lujaa uskoa vaaditaan siinä vaiheessa, kun talousjärjestelmä rupeaa näyttämään myrskyävältä valtamereltä. Ei hätää, Friedmanin mukaan sekavana kuohuvan pinnan alla vallitsee kuitenkin markkinoden rautainen logiikka, joka huolehtii järjestyksestä.
Tämä kommentoijan on tervetullut keskustelemaan aiheesta lisää, kunhan on ensin itse lukenut Friedmanin teoriasta muutakin kuin itseään miellyttävän lauseen. Sitä odotellessani minä kuitenkin huonosti erilaisiin uskontoihin taipuvana pysyttelen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan linjoilla. Vielä toistaiseksi meidän päättäjämmekin kannattavat sitä ainakin sanoissaan. Teoista en enää ole varma.
Ja mitä tästä finanssikapitalismin ajasta on seurauksena? Mitä tapahtui 1920-30 -luvulla?
Ammatiyhdistyksillä ei ole enää mitään sananvaltaa. Yhteinen omaisuutemme on jo myyty. Politiikoilla ei myöskään ole enää mitään sananvaltaa vaan he juoksevat vapaiden markkinoiden asialla.
Onko meillä kansalaisilla enää mitään valtaa? Tai uskallusta mihinkään?
“Raamattu ei tunne hyvinvointivaltiota”, kirjoitti kuuluisan uskonnon oppikirja(painos 20 milj.kpl.)
Yhdysvalloissa 30 vuotta sitten.
Siinä ei selitetty mitä vikaa hyvinvoinnissa on. Onko pahoinvointi parempi vaihtoehto? Riistäminen, heitteillejättö!
Noin kaksi vuotta sitten kirjoitti uskonnollinen lehti (painos 42 milj.kpl) “Työnantajan ei tarvitse
neuvotella työntekijän tai työntekijöiden ryhmän kanssa palkoista eikä työolosuhteista.”
Minä järkytyin molemmista väitteistä.
Forssan kokouksen julistus vuodelta 1903 on paljon raamatullisempi.
Sitä paperia kannattaisi julkaista ja lukea vaikka joka vuosi.