Maksullista keppiä

Jos hallituksen osaamista mitataan sen pitämien tiedotustilaisuuksien määrällä, niin meillä on varmasti kaikkien aikojen paras hallitus. Tänäänkin uusia innovaatioita esiteltiin peräti kahdessa tiedotustilaisuudessa. Niiden anti tiivistettynä on, että hallitus antaa työttömille lisää keppiä ja panee heidät vielä maksamaan siitä.

Ensin oikeus- ja työministeri Jari Lindström kertoi, että työttömän on otettava vastaan myös muuta kuin oman alan työtä ja lisäksi työttömän on käytettävä omaa autoa työmatkoihin myös työssäkäyntialueen ulkopuolella. Heti perään liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner kertoi, että tiet yhtiöitetään ja niiden käyttämisestä peritään maksu.

Tulevaisuudessa työtön siis joutuu ottamaan minkä tahansa ja millä palkalla tahansa tarjotun työn vastaan mistä tahansa päivittäisen kolmen tunnin työmatkan sisältä, ajamaan sinne omalla autolla ja maksamaan tien käyttämisestä. Tähän kun yhdistetään nykyinen palkattomien töiden käytäntö ja viime viikolla ilmoitettu palkattoman työnäytteen antaminen, niin  palkattoman työn tekeminen tulee niin kalliiksi, ettei köyhillä ole siihen varaa.

Ministeri Berner esitteli myös toisen vaihtoehdon sanomalla, että tulevaisuudessa jokainen voi päättää itse millä hinnalla osallistuu teiden ylläpidon rahoittamiseen. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että rahattomat pysykööt kotonaan. Sitä en osaa sanoa millä ja miten elää se, jolla ei ole varaa lähteä palkattomiin töihin maantietä myöten. Ministerit varmaan järjestävät aikanaan tiedotustilaisuuden tästäkin.

Tämä nyt oli ensireaktio näihin kahteen perättäiseen tiedotustilaisuuteen, mutta palataanpa vielä tuohon ammattitaitosuojan poistamiseen. Käytännössä ajatuksen arvo on pyöreä nolla, mutta se esiteltiin hyvänä ratkaisuna muka polttavaankin ongelmaan. Tosiasiassa se ei ole ollut ongelma tähänkään asti.

Työttömän on aina pitänyt ottaa vastaan kaikkea työtä. Ammattitaitosuoja kestää vain kolme kuukautta ja se tarkoittaa sitä, että työttömyyden alkuvaiheessa kolmeen kuukauteen ei tarvitse ottaa vastaan sellaista työtä, joka ei vastaa omaa koulutusta tai työkokemusta.

Ministeri Lindström otti esimerkiksi oman työttömyytensä. Hän sanoi saaneensa työttömyyskorvausta  enemmän kuin moni saa palkkaa eli yli 1 500 euroa puhtaana käteen. Tästä hän ei onneksi lannistunut, vaan haki rohkeasti töitä oman ammattiosaamisensa ulkopuolelta ja menestyi loistavasti.

Hänelle kävi poikkeuksellisen hyvin, mutta yleensä asia menee ihan toisin. Käytännössä työttömyyden alkamisen jälkeen kolmessa kuukaudessa TE-toimistossa ei tapahdu mitään. Työtön korkeintaan tavataan kerran ja hänelle laaditaan työllistymissuunnitelma. Sen jälkeen sovitaan työvoimatoimenpiteistä, jotka voivat olla esimerkiksi koulutusta tai työnhakua. Käytännössä niitä työtarjouksiksi naamioituja paikanhakuilmoituksia lähetetään vasta kuukausien kuluttua työttömyyden alkamisesta. Nopeasti työllistyvät työllistyvät sinä aikana jo muutenkin ja vaikeasti työllistyvät eivät työllisty koskaan. Heille on luvassa palkattomia työkokeiluja ja työnäytteitä.