Kansan syvät rivit

Ensi keskiviikkona maahanmuuttoa vastustava Rajat kiinni! -ryhmä järjestää Helsingin Itäkeskuksen Tallinnanaukiolla Suomi ensin! -mielenosoituksen, jossa vastustetaan Suomen islamisaatiota. Tämä Helsingin Uutisten artikkeli aiheuttaa ainakin minussa vain pienen hymähdyksen. Taas on kansan syviksi riveiksi julistautunut marginaaliryhmä järjestämässä suurmielenosoitusta pelastaakseen Suomen.

Onhan näitä nähty. Kesäkuussa yhdistyneet äärikansallismieliset voimat eivät saaneet koottua Jyväskylän perhetapahtumaan edes itseään, saati sittten yleisöä.  Eilen Tampereen Tullinaukiolla pidettiin Rajat kiinni!-liikkeen Suomi ensin!-kampanjan avaus, johon osallistui muutama ihminen.

Kuva: Petra Packalén

Jyväskylän kesäkuinen tapahtuma ei vetänyt väkeä, vaikka tarjolla oli ponin rapsutusta. Yhtään parempana houkuttimena ei toiminut Tampereella tarjolla ollut pullakahvi.

Ei mene näillä kansan syvillä riveillä kovin hyvin. Heillä menee niin huonosti, että heidän kannattaisi jo vähitellen uskoa, että heillä ei ole mitään mandaattia puhua kansan puolesta. He voivat puhua ainoastaan omasta puolestaan.

Ja niinhän he tekevätkin. He puhuvat omasta puolestaan ja vain kuvittelemaansa vihollista vastaan. Vastenmieliset, känniset vajakit vaanivat heitä kaikkialla, mutta onneksi oma kaljoittelu onnistui ammattinsa osaavan baarimikon ansioista.

Pääasia on, että oli kivaa. Kuitenkin minusta näytti siltä, että kivempaa oli samaan aikaan pidetyssä Helsinki Pride-tapahtumassa. Ainakin siellä oli paljon enemmän väkeä. Jo siitä osaisi viisaampi päätellä jotain kansan syvien rivien sympatioista.

Kuva: Facebook/Häiriköt-päämaja

Äärikansallismieliset julistavat aina ja kaikkialla puhuvansa kansan suulla, olevansa kansan syvimpien tunteiden tulkkina. Tämä on vain uusi versio kuluneesta kyllä kansa tietää-hokemasta. Koskaan ei kuitenkaan kerrota, keitä siihen kansaan kuuluu. Kuluuko siihen vain sinä ja minä ja Hentun Liisa, vai onko edustavampi otos vaikkapa 30 000 Pride-tapahtumaan osallistunutta? Vai pitäisikö käydä kysymässä Odinin solttujen päämajasta tai paikallisen huoltoaseman parlamentista mielipide, jonka sitten voi julistaa kansan syvien rivien ääneksi?

Valitettavan usein suunnilleen näin tehdään. Kun ei ole kannatusta, niin parin samanmielisen näkemys voidaan julistaa kansan syvien rivien ääneksi. Vielä helpompaa se on, kun ei edes kysytä mahdollisesti eri mieltä olevilta. Kansan syvät rivit ovat kovin ohuet, mutta usein sitäkin syvemmältä.

Kyllä, näillä marginaali-ihmisillä on oikeus järjestää mielenosoitus Itäkeskuksen asiakasmaksimointia harjoittavia kauppaita vastaan. Heillä on oikeus järjestää poninrapsutusta ja puheilla höystettyjä pullakahvitilaisuuksia. Heillä on oikeus harrastaa itsepetosta järjestämällä näitä samojen pienten piirien tilaisuuksia eri nimillä. Heidän harvoilla kannattajillaan on oikeus kustantaa muutaman kuvitellun isänmaallisuuden elähdyttämän matkasaarnaajan reissuaminen pitkin Suomea. Vapaa maa, sananvapaus, kokoontumisvapaus ja niin edelleen.

Sen sijaan heillä ei ole oikeutta puhua minun puolestani. Eikä kenenkään muunkaan puolesta ilman lupaa. Minä olen myös osa kansaa ja minä katselen mieluummin kissankelloja kuin kuuntelen isänmaallisuuden päin peetä käsittäneiden höpöpuheita.