Vaikeneva julkisuus ja olematon painostus

Vaarallisesta ilmiöstä vaietaan, uutisoi Yle eilen pääuutislähetyksessään. Kyseessä oli eläköityneen poliisiylijohtaja Mikko Paateron paljastus, jonka mukaan tietyn tyyppiset turvapaikanhakijat ovat alkaneet järjestäytyä vastaanottokeskuksissa. He ovat luoneet järjestelmiä, joiden johtajat pitävät kokonaisuuden tiukasti käsissään.

Sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg tyrmäsi tuoreeltaan Paateron puheet. Aamulehdelle Paatero sitten selitti, että hän oli saanut tietonsa julkisista lähteistä eli uutisista – jotka siis hänen omien sanojensa mukaan vaikenevat asiasta.

Näin tehtiin “uutinen”, jolla mainostettiin Paateron tänään ilmestyvää kirjaa. Ei yhtään hullumpi startti kirjamyynnille. Sinänsä Paateron mielipiteet eivät ihmetytä, sillä jo vuonna 2012 hän ehdotti kodinturvajoukkojen perustamista ja viime talvenahan niitä sitten saatiinkin, kun rikolliset järjestäytyivät katupartioiksi. Ei saatu ehkä ihan sitä mitä Paatero tarkoitti, mutta yleensäkin kannattaisi pikkuisen varoa mitä toivoo. Se toive saattaa toteutua oudolla tavalla.

En tiedä mistä julkisuudesta Paatero on tietonsa onkinut, mutta niiden laatu pistää epäilemään lähteeksi MV:n kaltaisia roskajulkisuja. Ainakin MV:ssä Paatero nousi eilisellä lausunnollaan sankariksi ja varmaan kirjakin myy hyvin. Todennäköisesti Paatero on vain lukenut vastaanottokeskuksia koskevia pikku-uutisia ja kehitellyt mielessään rasisteja kovasti miellyttävän uhkakuvan sotilaskoulutuksen saaneiden turvapaikanhakijoiden järjestäytymisestä organisoiduiksi rikollisjoukoiksi. Virassa edelleen olevat poliisit eivät uhkakuvaa tunnista, mutta eihän sillä ole kirjan myynnin kannalta merkitystä.

Näin vaikeneva julkisuus kelpaa näytöksi asiasta, josta julkisuus vaikenee. Vähän samaa sukua on hallituksen sinnikkäästi toistama väite, jonka mukaan Maahanmuuttovirastoon ei kohdistu minkäänlaista poliittista painostusta tehtailla kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Kuitenkin samaan aikaan perussuomalaiset rehvastelevat avoimesti olevansa tiukentuneen linjan arkkitehteja ja kansanedustaja Jari Ronkainen tarjoaa suorin sanoin kilometritehdasta niille virkailijoille, joita tiukentunut linja ei miellytä.

Ronkainen pääsi eduskuntaan ainoastaan vaalivideonsa ansiosta. Se oli amerikkalaista alkuperää oleva animaatio, jossa laiskamato vaivasi meksikolaista maahanmuuttajaa. Ronkainen vain suomensi sen koskemaan arabeja ja sombreropäinen arabi meni äänestäjiin täydestä.

Vaikka Ronkainen kuuluukin kansanedustajana keräilyeriin, niin silti hän on hallituspuolueen kansanedustaja. Jos uhkaaminen kilomeritehtalla ei ole poliittista painostusta, niin mikä sitten on? Ronkaisen puheista paljastuu myös poliitikkoja liian usein vaivaava väärinymmärrys omasta toimivallastaan ja virkamiesten virkavelvoillisuudesta. He tuntuvat ihan yleisesti kuvittelevan, että virkamiehet ovat pelkkiä vallanpitäjien käskyläisiä, jotka voidaan pakottaa tekemään vaikka lainvastaisia päätöksiä. Näillä pystymetsän poliitikoilla ei näytä olevan mitään käsitystä virkamiesten velvollisuudesta noudattaa lakia ja lain menemisestä aina poliittisten määräysten ohi.

Jos poliitikot haluavat muutoksia käytäntöihin, niin heidän on muutettava ensin lakeja. Poliittiset linjaukset eivä ole lakeja eikä virkamies edes saa noudattaa niitä, jos ne eivät ole yhteneväisiä lain kanssa. Linjaukset muuttuvat jatkuvasti, mutta lait pysyvät voimassa siihen asti, kunnes niitä muutetaan. Tätä sanotaan hallinnon lainalaisuuden periaatteeksi, mutta se tuntuu olevan liian vaikea asia ymmärrettäväksi koko nykyhallitukselle pääministeriä myöten.

Miten nämä kaksi asiaa liittyvät yhteen? Oikeastaan eivät mitenkään muuten kuin että molemmat olivat uutisia, joista ei olisi kannattanut uutisoida ollenkaan. Ensimmäinen oli eläkeläisen kirjoittaman kirjan mainontaa ja toinen oikeusvaltiota ymmärtämättömän kansanedustajan uhoa. Ilman molempia olisin tullut erittäin hyvin toimeen, mutta kertovathan ne omalla tavallaan Suomesta vuonna 2016.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Moderointi on armotonta eikä siitä voi valittaa minnekään.