Kun kaikki käy

Populistinen liike voi esimerkiksi vastata yhtä aikaa ”vahvan johtajan” kaipuuseen sekä vaatia vallan palauttamista takaisin kansalle. Se voi esiintyä unohdetun köyhän puolestapuhujana ja samanaikaisesti kurittaa tätä ”yhteisten talkoiden” varjolla.

Tässä on populismin voima: se ei pyri ratkaisemaan yhteiskunnallisten voimien tai intressien ristiriitoja vaan käyttää niitä häpeilemättä hyväkseen.

Tämä on ote FT Timo Miettisen blogikirjoituksesta, joka selvitti minua jo kauan ja viimeksi eilisillan Pressiklubista lähtien vaivanneen asian. Pressiklubissa perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho mainitsi perussuomalaisen ideologian selittämättä sitä mitenkään. Ei sitä ole kukaan muukaan koskaan selittänyt.

Perussuomalaiset pystyvät tosiaan samanaikaisesti vaatimaan vahvan ja haastamattoman puheenjohtajansa suulla kansanäänestyksiä, koska kyllä kansa tietää. He ovat hallituksessa tekemässä ennenkuulumattomia leikkauksia työttömyystukiin ja heikentämässä työntekijöiden asemaa. Samalla he julistavat, että työttömien ja työntekijöiden kurittamisen pitää loppua.

EU on aina ollut heidän mielestään liian vahva ja rajoittava, joten siitä on päästävä eroon. EU on kuitenkin liian heikko vastustamaan muslimien maahanmuuttoa, vaikka eilen Terhon mielestä EU oli vahva linnake maahanmuuttajia vastaan.

He vastustavat islaminuskoisten turvapaikanhakijoiden tulemista maahan, koska islam vihaa homoja. Samalla he vastustavat kiihkeästi homoseksuaalien oikeutta avioliittoon raamatunvastaisena. He vaativat ehdottomasti lapselle oikeutta isään ja äitiin, mutta ovat hallituksen turvapaikkapolitiikan pääarkkitehteina tehneet perheenyhdistämisen käytännössä mahdottomaksi.

Kuva: Facebook/Jussi Saarelma

Ja niin edelleen, loputtomiin. Ei mitään yhtenäistä ja johdonmukaista linjaa missään asiassa, vaan kulloiseenkin asiaan suhtaudutaan ihan tunneperäisen mieltymyksen ja kannattajien oletetun mielipiteen mukaan. Luulisi joskus olevan vaikea muistaa, mitä missäkin asiassa on tullut sanotuksi, mutta eipä se tunnu haittaavan. Riittää, että se kulloinenkin mielipide julistetaan perussuomalaisen ideologian ja kansan tahdon mukaiseksi.

Kokoomuspolitiikko Sampsa Kataja sanoi politiikan jättäessään kesällä 2014 osuvasti, että juridiikassa pitää tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat, mutta politiikassa pitää arvailla, mikä mahtaa olla kansan käsitys tosiasioista.

Onko tarina tosi vai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan, kuten perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo on osuvasti linjannut puolueen ideologian.

Lopuksi vielä ote tuosta Miettisen blogista:

Politiikka, joka ei tunnista totuuden ja epätotuuden eroa, on vaarassa ajautua joko puhtaaseen totalitarismiin tai yksinomaan valmiiksi omaksuttujen mielipiteiden ja identiteettien esittelyyn.

***

Kommentoinissa vanha sääntö: vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.