Suomi vuonna 2016

Sanotaan, että esivalta ei turhaan miekkaa kanna. Sitä miekkaa pitäisi ruveta käyttämään ennen kuin tulee ruumiita.

Näin kirjoitin jo helmikuuussa 2013, kun Jyväskylän kirjastohyökkäyksen esitutkinnan yhteydessä löytyi Suomen Vastarintaliikkeen pitämä laiton henkilörekisteri. Samassa jutussa listasin myös muutamia lainkohtia, joiden perusteella tämän yhteispohjoismaista, sotilallisesti järjestäytynyttä yhden johtajan johtamaa natsivaltiota haluavan liikkeen toimintaan voitaisiin haluttaessa puuttua.

Ei haluttu puuttua ja nyt yksi ihminen on kuollut.

Mies pahoinpideltiin Suomen Vastarintaliikkeen tilaisuudessa keskellä päivää Helsingin vilkkaimmalla paikalla. Paikalla ei ollut yhtään poliisipartiota, vaikka järjestö on syyllistynyt useisiin väkivaltarikoksiin julkisella paikalla näyttävästi omien lippujensa alla.

Suomen Vastarintaliike julkaisi itse videon tapahtumasta. Se huipentuu kuvaan, jossa näkyy kadulla verilätäkössä makaava ihminen. Sen jälkeen ruutuun tulee teksti ”Aktivoidu!”.

Päivää myöhemmin teolla kehuskeli mies, joka on tuomittu useista Suomen Vastarintaliikkeen nimissä tehdyistä väkivaltarikoksesta.

Suomen Vastarintaliike julkaisi omalla verkkosivullaan tekstin, jossa tekoa ei pelkästään myönnetä, vaan sitä suorastaan ylistetään.

Sen tavoitteena on perustaa uusi kansallissosialistinen valtio, joka muodostuu Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Islannista sekä mahdollisesti Baltian maista. Nämä alueet muodostavat luontevan rodullisen ja kulttuurillisen alueen, jonka olemassaolon uusi valtio turvaa. Uusi valtio nojaa valtansa voimaan, armeijamalliseen hierarkiaan, kurinalaisuuteen, uskollisuuteen ja ennen kaikkea Johtajaan, jota tavallinen ihminen ei pysty kyseenalaistamaan. Tulevaisuudessa on yksi valtapuolue, Nationalsocialistisk Orden NSO, jonka johtavat jäsenet tulevat muodostamaan korkeimman senaatin, joka valitsee Johtajan ja toimii hänen neuvonantajanaan. Edustuksellista demokratiaa ei tässä valtiossa tunneta ja vaikka isänmaallisuuden nimeen vannotaan, niin tulevassa valtiossa Suomi on vain yksi maakunta.

Tätä rikollisjärjestöä on vähätelty liian kauan. Sitä on vähätelty niin kauan, että viimeistään nyt moni joutuu myöntämään olleensa sokea idiootti. Saattaa tietysti olla, että vähättelyä jatketaan yhä juuri siksi, että muuten liian moni joutuisi myöntämään olleensa sokea idiootti.

Tätä rikollisjärjestöä ovat suosineet jotkut kansanedustajamme. Juho Eerola neuvoi Jyväskylän kirjastyohyökkäyksen tehneitä menemään seuraavan kerran paikalle vähemmän huomiota herättävästi pukeutuneena ja eilen hän syyllisti rikoksen uhria. Eerola on eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja.

Olli Immonen järjesti kesällä 2015 yhdessä Suomen Vastarintaliikkeen kanssa yhteistapahtuman Eugen Schaumannin haudalla ja tilaisuudesta julkaistiin juhlava kuva. Nyt tapahtuneen rikoksen tekijä on todennäköisesti tässä yhteiskuvassa Ylen hallintoneuvoston jäsenen seurassa.

Jos ei ole tässä kuvassa, niin löytynee ainakin tämän jutun kuvista, jotka on otettu kuolemaan johtaneeseen tilaisuuteen osallistuneista.

Minäpä jätän johtopäätösten tekemisen poliisin, oikeuslaitoksen, poliitikkojemme ja Suomen kansan tehtäväksi. Sitä ennen kerron kuitenkin minua viime aikoina kummastuttaneen asian.

Miksi poliiseja riittää kymmenittäin turvaamaan jokaisen rasistisen äärioikeiston mielenosoituksen turvallisuus vastamielenosoittajilta ja yleisöltä, mutta yhtään partiota ei riitä vartioimaan rikollisjärjestön julkista ”aktiviteettia”, kuten nämä natsit itse julkisia pahoinpitelysessioitaan kutsuvat? Ovatko natsit valtiovallan erityisessä suojeluksessa?

EDIT 18.9. klo 16.35

Juho Eerola tuomitsi tänään Facebookissa äärioikeistolaisen väkivallan. Otan haasteen vastaan ja julkaisen ihan mielelläni kuvakaappauksen heti tässä samassa jutussa. Kukin vinoilee tyylillään, mutta tärkeintä on asiallinen asia. Tässä sitä asiallista asiaa tuli tarpeeksi, vaikkakin poliitikon tapaan vähän jossitellen. Oletan jossittelun olevan poliitikon ammattitauti, jonka ei pidä antaa häiritä muuten selkeää viestiä.

 

***

Kommentointi vai  omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu.