Uusi puserolaki?
Puserolaki eli laki kiellosta käyttää poliittisia tunnusmerkkejä eräissä tilaisuuksissa säädettiin 1934. Lailla pyrittiin ensi sijassa vaikeuttamaan sekä Isänmaallisen Kansanliikkeen että kommunistien julkista toimintaa. Tarkoitus oli viilentää ylikuumentunutta poliittista ilmapiiriä, mutta tulokset jäivät laihoiksi.
Nyt iso osa kansaa ja aivan liian monet päättäjät vaativat jonkinlaisen uuden puserolain säätämistä ilmeisesti kuvitellen, että sillä kiellettäisiin vain natsitunnusten ja -lippujen käyttäminen. Ei siinä niin kävisi, koska lain on aina oltava yleisluonteinen. Mitään Lex Suomen Vastarintaliikettä ei voi säätää, vaan lakia voitaisiin ja sitä pitäisi voida soveltaa muihinkin tilanteisiin. Jokainen rupeaisi vaatimaan sen soveltamista itselleen sopivalla tavalla.
Tästä on nopeasti saatu jo viitteitä. Keskustan kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila ennätti jo vaatia kaikkien eläinaktivistien ja anarkistien julistamista ääriliikkeiksi toimintatapoihin katsomatta ja tulkitsijasta riippuen epäilemättä äärikeskustalaisuuskin voitaisiin katsoa ääriliikkeeksi.
Olen jankuttanut monta vuotta, että meillä on jo tarpeellinen lainsäädäntö, on ollut jo kauan. Meiltä puuttuu vain tahto sen käyttämiseen. Mikko Niskasaari sanoo, että lain käyttämättä jättäminen on ollut poliisin ja syyttäjälaitoksen poliittinen valinta.
Niinpä, poliisi ja syyttäjälaitos eivät toimi irrallaan muusta yhteiskunnasta, mutta ei mennä nyt siihen. Mennään taas kerran siihen olemassaolevaan lainssäädäntöön ihan pykälä kerrallaan.
Rikoslain 6 luvun 5 § määrittelee rangaistuksen koventamisperusteet ja yksi peruste on rikoksen tekeminen osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa. Pykälän toisen momentin mukaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoitetaan vähintään kolmen henkilön muodostamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteeltaan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, taikka 11 luvun 10 §:ssä tai 15 luvun 9 §:ssä tarkoitettuja rikoksia.
Tuo vahventamani 11 luvun 10 § käsittelee kiihottamista kansanryhmää vastaan.
Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Rikoslain 17 luvun 1a §:n mukaan pelkkä osallistuminen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan on rangaistavaa ja siitä voidaan tuomita maksimissaan kahden vuoden vankeuteen. Pykälä on pitkä, mutta se kannattaa silti lukea:
Se, joka
1) perustamalla tai organisoimalla järjestäytyneen rikollisryhmän taikka värväämällä tai yrittämällä värvätä henkilöitä sitä varten,
2) varustamalla tai yrittämällä varustaa järjestäytynyttä rikollisryhmää räjähteillä, aseilla, ampumatarvikkeilla tai niiden valmistamiseen tarkoitetuilla aineilla tai tarvikkeilla taikka muilla vaarallisilla esineillä tai aineilla,
3) järjestämällä, yrittämällä järjestää tai antamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle koulutusta rikollista toimintaa varten,
4) hankkimalla, yrittämällä hankkia tai luovuttamalla järjestäytyneelle rikollisryhmälle toimitiloja tai muita sen rikollista toimintaa varten tarvitsemia tiloja taikka kulkuvälineitä tai muita ryhmän rikollisen toiminnan kannalta erittäin tärkeitä välineitä,
5) suoraan tai välillisesti antamalla tai keräämällä varoja järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisen toiminnan rahoittamiseksi,
6) hoitamalla järjestäytyneen rikollisryhmän tärkeitä taloudellisia asioita tai antamalla ryhmän rikollisen toiminnan kannalta erittäin tärkeitä taloudellisia tai oikeudellisia neuvoja tai
7) järjestäytyneen rikollisryhmän rikollisten tavoitteiden saavuttamista muulla vakavuudeltaan näihin verrattavalla olennaisella tavalla aktiivisesti edistämällä
osallistuu 6 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan, jossa tavoitteena on tehdä yksi tai useampi lainkohdassa mainittu rikos, ja jos tällainen rikos tai sen rangaistava yritys tehdään, on tuomittava järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
6-kohdan oikeudellisten neuvojen antaminen ei tarkoita rikoksen esitutkintaan tai tuomioistuinkäsittelyyn taikka rangaistuksen täytäntöönpanoon liittyvää oikeudellisen avustajan tai asiamiehen tehtävien hoitamista. Se sanotaan erikseen omana momenttinaan.
Yhtään paniikissa hosumalla valmisteltua uutta lakipykälää ei tarvita, vaan ruvetaan viimeinkin käyttämään näitä olemassaolevia pykäliä. Niitä voi soveltaa kaikkiin rikollisesti järjestäytyneisiin ja toimiviin ääriryhmiin väriin ja lippuihin katsomatta.
Linkki rikoslakiin löytyy täältä. Katsokaa itse nuo lainkohdat ja kertokaa ne päättäjillemmekin.
***
Kommentoinnissa vanhat säännöt: vain omalla etu- ja sukunimellä, jos kanssani ei ole muuta sovittu. Lisäksi kaikkien pitäisi ymmärtää, että bloggaajalle rähiseminen ja uhkailu a-lehdille kantelemisella eivät edistä kommentin julkaisemista. Laittomat uhkaukset menevät poliisille.
Nämäkin kollit ovat luultavasti vannoneet sotilasvalan, ajattelematta mitä on tullut vannottua. Onko vala pelkkää sananhelinää?
Öö – tuota. En olisi ihan varma?
Rauhanajan puolustusvoimien itsesensuuri on sellainen, ettei rynkkyä anneta sellaisiin käsiin, joilla on valmiudet tappaa ihmisiä, ei vihollisia.
Hyvinä esimerkkeinä johtotehtäviin päätyneet Halla-aho (sivari) ja ilmeisesti vartiointitehtävissä yleistä turvallisuutta vaarantanut C-mies Immonen.
Ilmeisesti lakeja laatiessaan päättäjät saavat haluamaansa mediahuomiota kun taas lakeja soveltava joukko ei huomiota kaipaa.
Sama älämölö alkaa aina suurten asioiden tapahtuessa ja kansanedustaja toisensa perään vaatii lakeihin muutoksia on kyse sitten ampuma-ase- tai liikenneonnettomuuksista. Lakeja on laadittu pikavauhtia pohtimatta säädettävän lain mielekkyyttä sekä aitoa tehoa.