Niinhän minä sanoin
-Kaiken kaikkiaan lainvalmistelun sekavuus on luonut markkinan, jota yksityiset yritykset hyödyntävät tehokkaasti. Sote-palvelujen yksityistäminen etenee käytännön tasolla nopeasti, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan. Markkinoiden yksi perussääntö, ”nopeat syövät hitaat”, on jälleen toteutumassa.
Näin sanoo Kuntaliiton yhteysjohtaja Lauri Lamminmäki kuntien saamista sote-kiinteistöjen ostotarjouksista blogissaan. Hän sanoo myös, että kiinteistökauppojen myötä suuret valtakunnalliset terveyspalveluyritykset tai niiden taustalla toimivat pääomasijoittajat varmistavat oman markkina-asemansa ja puhevaltansa tulevien maakuntien kanssa jossakin vaiheessa käynnistyvissä neuvotteluissa.
Kun minä kerroin tästä meneillään olevasta reviirijaosta viime huhtikuussa, niin se herätti yleistä närkästystä. Eivät ostotarjoukset, vaan se, että minä kerroin niistä. Attendon viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja jopa kiisti kokonaan ostotarjoukset. Siitä ja muusta palautteesta voitte lukea täältä.
Ensimmäisenä oikeassa olevan osa on epäkiitollinen, mutta se siitä. Palautetaanpa mieliin mistä tässä oikeastaan on kysymys.
Kysymys on siitä, että maakunta- ja soteuudistuksella yksityistetään koko sosiaali- ja terveydenhuolto. Tulevaisuudessa maakunnat hyväksyvät palveluntuottajat, joista asiakas valitsee mieleisensä. Yhteiskunta maksaa viulut. Jo nyt kokeiluvaiheessa on todettu, että valinnanvapaudesta hyötyvät lähinnä varakkaat, jotka voivat maksattaa yksityislääkärilaskunsa yhteiskunnalla.
Virallisten perustelujen mukaan näin säästetään kuluja, sillä kilpailutus pitää hinnat kurissa. Saattaa pitääkin tiheästi asutuilla seuduilla, mutta ei varmasti pidä muualla. Maaseuduille syntyy alueellisia monopoleja, kuten jo hallitus omassa lakiesityksessään totesi.
Kun suuret terveyspalveluyritykset ostavat kuntien kiinteistöjä, niin niihin ei tule kukaan muu toimintaa järjestämään. Kun sitten ollaan maakunnan kanssa neuvottelemassa palvelun hinnoista, niin yrityksillä on vahva asema. Ne voivat sanoa, että me omistamme alueen ainoat toimintaan sopivat kiinteistöt, ja jos meidän hintarjouksemme ei miellytä, niin pannaan sitten ovet lukkoon. Koska julkisella sektorilla on perustuslain määräämä velvoite vastata palvelujen saatavuudesta, niin se hinta rupeaa kummasti miellyttämään. Vaihoehtona kun on rakentaa uudet kiinteistöt ja rakentaa palvelutuotanto alusta alkaen.
Nyt yksityistäminen on saatu hoidettua siihen pisteeseen, että se tapahtuu joka tapauksessa, vaikka sote- ja maakuntauudistus ei toteutuisikaan, sanoo Kuntaliiton Lamminmäki. Sehän tässä on ollut koko ajan tarkoituskin. Yksityistäminen on hallituksen päämäärä, mutta en tiedä uskaltaisiko sanoa, että lainsäädännöllinen sekoilu perustuslakiongelmineen on ollut tahallista. Sillä on saatu pelattua aikaa niin paljon, että kulissien takana isot toimijat ovat saaneet laitettua pelimerkit järjestykseen.
Tuskin sentään. Ei hallitus niin ovela ole, että tahallaan sekoilisi lainsäädännön kanssa. Kyllä se on ihan vain tyhmyyttä, mutta niinhän elämässä aina käy, että tyhmän eväät syödään ensin.
Mietin kans samaa että tällä ajan pelaamisella ollaan saatu markkinat kypsiksi ja nyt vain poimimaan. Pienten kuntien ja kaupunkien johtajat sekä ns.eliitti nuolee näiden suuret varpaanvälit ja myyvät tontteja sekä vanhainkoteja pilkkahintaan. Edes alan konsulttien puhetta ei kuunnella vaan mennään perse edellä puuhun ja käsillä ei edes vaivauduta auttamaan. Tulee käsittämätön sotku ja kukas pannaan tämän sotkun selvittäjiksi kun rahat on viety paratiiseihin.
Jyväskylässä yksityisiin palveluihin siirtyi vain harva, joten kokeilua laajennetaan. Lähinnä eläkeläiset luopuvat julkisista. Ehkä heidän valinnan takana on lapsuuden kokemukset puutteellisista palveluista. Selitys ilmiölle on toki virallisesti se, että ihmiset eivät ole tajunneet tai ovat työterveyshuollon piirissä. Mutta mitä jos tämä on jaloilla äänestämistä eivätkä ihmiset halua yksityisiä palveluja.
Omalta osaltani voin sanoa, että vaikka varaa olisi yksityisiin, emme periaatteesta käytä niitä. Sillä ne romuttavat hyvinvointiyhteiskuntaa ja ihmisten tasavertaista kohtelua. Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on se, missä haluamme elää – emme halua amerikkalaista ’unelmaa’, jossa kuilu rikkaan ja köyhän välillä on suuri. Ne, jotka sitä haluavat, voisivat vaikka muuttaa kyseiseen ihmemaahan…
Niinhän se on kuin vanhassa vitsissä jossa lentokeessa on 4 laskuvarjoa ja 5 tarvitsevaa. Eli basisti sai vain selkärepun.