Keskustelun satoa ja työvoiman halpuutusta

Työttömyysturvan aktiivimalli on synnyttänyt keskustelun, joka olisi pitänyt käydä jo paljon ennen lain eduskuntakäsittelyä. Jostain syystä asia yritettiin vaieta kuoliaaksi, mutta kansalaisaloite sai kansan havahtumaan ja kyselemään päättäjien järjenjuoksun perään.

Vilkkaasta keskustelusta on vaikea poimia asioita tarkemmin käsiteltäväksi, sillä oikeastaan kaikesta esille nostetusta pitäisi keskustella. Pari asiaa on kuitenkin noussut ylitse muiden. Eilisiltaisen A-studion juonnossa kerrottiin virheellisesti, että aktiivimallin leikkurin jälkeen työttömälle jää käteen 664 euroa kuukaudessa. Ei jää, sillä tuo on bruttosumma. Toimittajat eivät taida tietää, että peruspäivärahasta ja työmarkkinatuesta maksetaan ennakonpidätystä 20 prosenttia, ansiosidonnaisesta 25 prosenttia.

Laitetaan vielä laskukaava. Kelan laskukaavan mukaan työpäiviä on 21,5 kuukaudessa. Tuki bruttona on 32,40 euroa päivässä, eli 21,5 x 32,40 = 696,60 bruttona. Tästä vähennetään ennakonpidätystä 20 prosenttia. Korvaus maksetaan 20 päivän välein, joten käteen jäävä summa ilman aktiivimallin leikkuria on 518,40 euroa. Oletan, että A-studio korjaa nolon virheensä ja laskee leikkurin jälkeen käteen jäävän summan uudelleen.

Toinen epäselvyys koskee aktiivimallin edellyttämää työssäoloehtoa eli 18 viikkotyötunnin täyttymistä. Pitääkö sen aktiivimallissa täyttyä yhdessä viikossa vai kolmessa kuukaudessa? Minun tulkintani on sama kuin ennenkin, eli aktiivimallin työssäoloehtoon riittää 18 tunnin työskentely kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana. Tulkintani perustuu lakiin, jonka mukaan henkilön katsotaan 65 päivän aikana olleen riittävästi työssä tai työllistymistä edistävässä palvelussa, jos hän on kyseisenä aikana työssä yhteensä niin paljon, että työ kalenteriviikon aikana tehtynä luettaisiin palkansaajan työssäoloehtoon.

Lakiteksti ei ole selvin mahdollinen, mutta tulkintani menee näin: Työssäoloehto yleensä tarkoittaa 18 tunnin työskentelyä viikossa. Aktiivimallissa on 65 päivän tarkastelujakso, jonka aikana on tehtävä työtä niin paljon, että jos se olisi tehty yhden viikon aikana, niin se täyttäisi työssäoloehdon. Sitä ei siis tarvitse tehdä yhden viikon aikana, mutta jos se olisi tehty, niin työssäoloehto täyttyisi. Lakiteksti käyttää konditionaalia, ja siihen tulkintani perustuu.

En mene vannomaan tulkintaani oikeaksi, sillä aktiivimallissa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Erityisesti sitä eivät ole yhä vieläkin esitetyt perustelut, joiden mukaan työpaikkoja ilmestyy lisää sitä enemmän, mitä ahkerammin työttömät niihin hakevat. Tyhjä ei paukahda eivätkä työpaikat lisäänny olemattomia töitä hakemalla.

Paitsi siinä tapauksessa, että työstä ei tarvitsisi maksaa sopimusten mukaista palkkaa. Halvalle työvoimalle on kysyntää, mutta lakia sorvatessaan hallitus teki siinä mielessä virheen ottaessaan mukaan työssäoloehdon. Se edellyttää, että palkka on yleissitovan sopimuksen mukainen tai sopimuksen puuttuessa vähintään 1 189 euroa kuukaudessa, 55,30 euroa päivässä ja 6,91 euroa tunnissa.

Sinänsä on muuten kummallista, että hallituspuolueiden, erityisesti kokoomuksen hokeman mantran mukaan yleissitovat työehtosopimukset ovat suurin este työllistymiselle. Samalla kuitenkin puheet työpaikkojen puuttumisesta ovat samojen piirien mukaan vain työttömien halua laiskotella ruhtinaallisilla tuilla. Ja sitten hallitus menee kirjoittamaan työvoiman halpuutukseen tähtäävään lakiin yleissitovaa työehtosopimusta tai minimipalkkaa edellyttävän työssäoloehdon.

Hallituksen toimista puuttuu logiikka tässäkin asiassa.