Hölmöyden maksimointia
Eilen saimme lukea uutisista, että Te-toimisto velvoitti viulistia hakemaan alttoviulistin paikkaa karenssin uhalla. Ei välttämättä tarvitse ymmärtää soittimista kovin paljoa pystyäkseen sanomaan, että käsky on yhtä älykäs kuin jos käskettäisiin jalkahoitajaa hakemaan suuhygienistin paikkaa.
Samoin saimme lukea, että omin päin työpaikan saanut ja työsopimuksen allekirjoittanut työtön sai karenssin, koska ei hakenut kaksi päivää myöhemmin päivättyä määräystä hakea toista työpaikkaa. Hänen itse löytämänsä työ on osa-aikainen, joten TE-toimiston määräys hakea vakituista työtä osoittautui vahvemmaksi kuin omatoimisuus.
Nämä tapaukset eivät johdu aktiivimallista, vaan ovat paljon vanhempaa perua. Kun Juha Sipilän hallitus aloitti taistelunsa työttömiä vastaan, niin se aloitettiin lisäämällä työtarjousten määrää. Tästä uutisoitiin kesällä 2015. Silloin kerrottiin, että työtarjousten lähettäminen vie jatkossa valtaosan virkailijoiden työpäivästä.
Oikeastihan nämä eivät ole mitään työtarjouksia, vaan pelkkiä tulosteita avoinna olevista työpaikoista ja määräys hakea niitä karenssin uhalla. Ajatus oli ja on edelleen, että työttömille on annettava keppiä. Niinpä ei ole mitään merkitystä kenelle tarjotaan mitäkin, kunhan vain tarjotaan. Mitä mahdottomampia töitä tarjotaan, niin sitä enemmän saadaan annettua karesseja, ja valtio säästää rahaa.
Ei se välttämättä ihan näin mene, sillä tietenkin virkailijat yrittävät katsoa kullekin sopivaa työpaikkaa. Vikaa onkin itse ajattelussa enemmän kuin sen toteutuksessa. Työttömyyden kirjo on moninainen, ja jokainen työtön on yksilö yksilöllisine osaamisineen ja elämätilanteineen. Kun alimitoitettu henkilökunta velvoitettiin työapaikkailmoitusten massapostituksiin, niin virheitä tapahtuu vääjäämättä. Mitä enemmän postia lähtee, niin sitä enemmän tulee virheitä.
Virheiden seuraukset jäävät yksin työttömän vastuulle. Jos hän ei reagoi mitenkään, niin tulee karenssia. Jos hän yrittää selvittää asiaa viranomaisten kanssa, niin tuen maksatus keskeytetään asian selvittämisen ajaksi. Jos hän noudattaa määräystä ja hakee osaamiseensa nähden täysin mahdotonta työtä, niin hän saa hullun maineen. Viisaimmalta keinolta näyttää tuoda nämä järjettömyydet julkisuuteen, kuten nyt on tehty.
Tällaista on siis saatu aikaan jo kaksi ja puoli vuotta sitten tehdyillä linjauksilla. Odotan kauhulla miten hölmöys saadaan maksimoitua työttömyysturvan aktiivimallilla ja tulossa olevalla työnhaun aktiivimallilla.
Itse ollessani työtön, ratkaisin asian hakemalla ”tarjottuja” työpaikkoja huonolla hakemuksella. Maksoi minulle vaivan, tulosteen, kuoren ja postimerkin verran. Ja sen mitä mustekynä kului. Vastaanottajalle se maksoi turhaa työaikaa. Mutta en saanut paikkaa enkä edes tullut kutsutuksi haastatteluun. En ole työn vieroksuja (sittemmin työllistyin kyllä ja tälläkin kertaa työttömyysaika jäi 2½ kk mittaiseksi). Mutta niin. Systeemi ei palvele ketään.
Eivätpä kaikki työtarjoukset voi siksikään osua kohdalleen, että on kohtuutonta olettaa merkonomien – jota nämä ”asiantuntijoiksi” naamioidut virkailijat ovat – olevan työmarkkinoiden moniosaajia nipin napin 2000 kuukausipalkalla.
Palkka ei ole osaamisen tai tietämyksen mittari. Ja ei se työ niin vaikeaa ole: jos on aikaisemmin tehnyt töitä liukuhihnalla tai ajanut trukkia, niin ihan maalaisjärjellä voi päätellä ettei henkilö ole sopiva kylmiltään sairaanhoitajaksi tai kirvesmieheksi. Kyllä sellaisen kykynee ihan merkonomi kahden tonnin palkalla päättelemään. Kyse on kai siitä, että näille virkailijoille on annettu määräys lähettää ilmoituksia työpaikoista työttömille summan mutikassa. Ja minun mielestä tuo sinun lausahdus kahden tonnin merkonomeista oli halveksiva.
Virkailijoiden on lähetettävä tietty määrä työtarjouksia kuukaudessa, käsky ministeriöstä ja jollei määrä täyty tulee keppiä. Tämä on Lindströmin aikaansaannosta.