Rätinki eteen

Työllisyyskeskustelu on viime päivinä kulkenut täsmälleen samaa latua kuin keskustelu korpisoturin muona-annoksista Tuntemattomassa sotilaassa: Menepäs valittamaan nälkääsi, niin eteesi lyödään semmoinen rätinki, että sinulla ei voi olla nälkä.

Minä olen kertonut, että Tilastokeskuksen työllisyystutkimuksessa työlliseksi lasketaan jokainen, joka tekee palkkatyötä yhden tunnin viikossa. Tutkimus toteutetaan haastatteluna, johon valitaan noin 12 000 henkilöä, iältään 15-74 henkilöä. Työlliseksi katsotaan jokainen, joka on ollut palkkatyössä yhden tunnin kyselyviikon aikana. Luku ei kerro todellisesta työllisyydestä yhtään mitään, vaan on tarkoitettu kansainväliseksi, suuntaa antavaksi vertailuluvuksi. Se kaipaa monia muita tietoja selityksekseen, mutta niitä ei kerrota. Luku ei kelpaa poliittisen päätöksenteon perusteeksi, mutta silti sitä siihen käytetään. Hallitus ja sitä tukeva media käyttävät sitä propagandan välineenä.

Työttömistä saadaan yhteenlaskulla suunnilleen oikea tieto TEM:n ja Kelan tilastoista. Niiden mukaan heitä on nyt vähän alle 400 000. Työllisistä sen sijaan ei ole luotettavaa tietoa, vaikka sen saamiseen olisi kaksi hyvää lähdettä, verottaja ja eläkeyhtiöt. Palkoista peritään ennakonpidätys ja maksetaan työeläkemaksu. Itsensä työllistäjät ja yksinyrittäjät maksavat hekin joko veroa tai yrittäjäeläkemaksua. Jostain syystä näitä lähteitä ei käytetä.

Olen kertonut, että Tilastokeskuksen tilastointitapa yhdessä aktiivimallin kanssa mahdollistaa henkilön olemisen työllinen ja työtön samanaikaisesti. Aktiivimallin edellytykset täyttävä työtön katsotaan tässä tutkimuksessa työlliseksi, vaikka hän työttömyyystilaston mukaan on työtön.

Olen kertonut, että palkatonta työtä tekee Seura-lehden selvitysten mukaan puoli miljoonaa ihmistä. Heistä 27 000 tekee palkatonta työtä kuntouttavassa työtoiminnassa ja kaksi kertaa sama määrä palkattomassa työkokeilussa. Heidän määränsä kasvaa jatkuvasti, ja jokainen heistä poistuu työttömyystilastoista.

Olen kertonut, että Lex Lindström siivosi tilastoista eläkkeelle noin 6 000 työtöntä ja että työttömien haastattelu poisti tilastoista 30 000 kuollutta sielua.

Tämän kerrottuani minulle sanotaan, että en hallitse kokonaisuuksia, vaan tuijotan yksityiskohtia. Todisteeksi minulle lähetellään täsmälleen niitä samoja tilastoja, joiden sisällön yksityskohdista kerron. Niistä kuulemma näkyy, että tämän hallituksen ansiosta on syntynyt peräti 113 000 uutta työpaikkaa.

Sitä ei kerrota, millaisia ne työpaikat ovat. Ei kerrota, saako niistä sellaista palkkaa, jolla tulee toimeen, vai ovatko ne osa-aikaisia, nollatuntisopimuksella tehtäviä pätkätöitä. Ei kerrota, kuinka moni työssäkäyvä joutuu hakemaan palkan lisäksi yhteiskunnan tukea.

Älkääkä nyt taas tulko sanomaan, että työpaikat ovat oikeasti lisääntyneet Sipilän hallituksen aikana. Kyllä ne ovat, en minä muuta ole väittänytkään. Ne eivät kuitenkaan ole lisääntyneet Sipilän hallituksen ansiosta, vaan siitä huolimatta. Talouden noususuhdanne sattui sopivasti korjaamaan hallituksen järjettömän leikkauspoliitiikan aiheuttamia vahinkoja. Julkisen sektorin lomarahojen leikkausta se ei kuitenkaan korjannut, vaan vahingon kärsivät työntekijät nahoissaan.

Sipilän hallitusta ylistävää palautetta on viime aikoina tullut niin paljon, että oikeastaan vain yksi puuttuu. Laitetaan sekin näkyviin, niin ymmärrämme osoittaa asiasta kiitollisuutta oikeaan suuntaan samalla tavalla kuin työllisyyden kasvusta.

(Kiitos Veli-Matti Hurskaiselle tilastopohdinnasta ja Hanna Miettolalle kuvasta.)