Vastakkainasettelun aika
Nykyinen hallitus on valinnut linjakseen tavoitteidensa ajamisen vastakkainasettelun avulla. Eri ihmisryhmät yllytetään toisiaan vastaan, ja tässä puolueettomaksi itseään sanova media on liian usein ottanut hallituksen näkemysten aktiivisen levittäjän roolin. Varsinkin lehtien politiikan toimittajat alkavat näyttää enemmän poliittisilta toimijoilta kun asioita monipuolisesti käsitteleviltä toimittajilta.
Kerrataanpa tämän hallituksen toteuttaman vastakkainasettelun historiaa. Se aloitettiin asettamalla turvapaikanhakijat eriarvoiseen asemaan lain edessä heikentämällä heidän oikeuttaan oikeusapuun ja lyhentämällä heidän valitusaikaansa kielteiseen päätökseen. Perustuslain kannalta arveluttavat muutokset menivät läpi niin helposti ja ison osan kansaa hurratessa, että hallitus lienee itsekin hämmästynyt.
Sitten asetettiin vastakkain työttömät ja työssäkäyvät, ja alettiin puhua laiskoista kotisohvilla lojujista. Esiin marssitettiin toinen toistaan röyhkeämpiä ja jopa ilmeisen fiktiivisiä työnvieroksujia, jotka rehvastelivat työhaluttomuudellaan ja runsailla tuilla. Ruvettiin korostamaan, että nämäkin laiskottelijat elävät työssä käyvien maksamilla verovaroilla.
Laiskoista tuilla keinottelevista työttömistä kertovien uutisen kommenttipalstat täyttyivät pyhästä raivosta. Työn korostetiin olevan parasta sosiaaliturvaa ja huonostikin palkattua työtä vaadittiin ottamaan vastaan. Näin saatiin muokattua mielipideympäristö hyväksymään palkaton työ sen monilla eri nimillä. Näin saatiin pohjustettua työttömyysturvan suorat ajalliset ja rahalliset leikkaukset sekä indeksijäädytys. Työttömistä tuli vapaata riistaa, jota jokainen katsoo oikeudekseen solvata. Palkkatyötä tekevät ja työttömät saatiin eri leireihin.
Kun sekin kävi helposti, niin sitten olivat vuorossa palkkatyötä tekevät. Rupesi kuulumaan yhä koveneva ääni palkkakustannusten suuruudesta ja irtisanomisen vaikeudesta. Vienti ei vedä eikä Suomi nouse, jos palkat nousevat entiseen tahtiin. Työllistämiskynnys ei alene, jos irtisanomista ei helpoteta. Ay-liike leimattiin suurimmaksi työelämän jarruksi, ja ruvettiin nostamaan esille ay-johtajien suuret palkat ja liikkeen verovapaus. Jätettiin kertomatta, että EK:n johtajilla on suurimmat palkat ja että verovapaus koskee myös työnantajajärjestöjä. Työnantajien perustamaa työttömyyskassaa YTK:ta ruvettiin mainostamaan näkyvämmin.
Koko hallituskauden ajan on työehtoja heikennetty. Tehtiin kiky-sopimus työajan lisäyksineen ja julkisen sektorin lomarahaleikkauksineen. Sekään ei riittänyt, vaan päätettiin yrittää helpottaa irtisanomista pienissä yrityksissä. Hallituksen ruokahalu kasvoi syödessä, ja se luotti sokeasti aiempiin onnistumisiinsa.
Enää se ei onnistunut, vaan seurauksena oli työmarkkinakriisi. Hallitus ei vieläkään suostu ymmärtämään, että nyt se tuli haukanneeksi liian suuren palan. Mielipiteitä muokataan enemmän kuin koskaan ennen, ja nyt lehdet täyttyvät lakkojen aiheuttamien haittojen valittamisesta ja ay-liikeen leimaamisesta työmarkkinahäiriköksi. Valittajien kuoroon yhtyy vieläkin se sama osa tavallisista veronmaksajista, joka koko vaalikauden on kussut omiin muroihinsa hurraamalla kaikille hallituksen eriarvoisuutta lisääville toimille. Heidän määränsä on tosin nyt vähentynyt, mutta ääni tuntuu kovenevan.
Hallituksen toimintatavakseen ottamalla vastakkainasettelulla pääsee etenemään vähän matkaa, sillä kansan riidellessä omia tavoitteita voi edistää rauhassa. Pitemmän ajan tavaksi siitä ei kuitenkaan ole. Jossain tulee vastaan sietokyvyn raja, ja sen rajan hallitus on saavuttanut. Tosin se ei itse huomaa sitä median avulla masinoimiensa suosionosoitusten melun läpi. Suurin osa kansaa sen on jo huomannut, mutta epätietoinen media haistelee vielä tuulia.
Tämä hallitus tulee jäämään historiaan kansan jakajana keskenään riiteleviin eri leireihin. Koko sotku jää seuraavien hallitusten siivottavaksi.
Taidatkos sen paremmin sanoa. Vaikka Sakun totuudet taidetaan jossain päin taas leimata paranoian oireiksi, ei syyn ja seurauksen saumatonta ketjua voisi rautalngastakaan enää tuon selvemmäksi vääntää.
Totta!
Viimeksi eilen väänsin tuttavani kanssa aiheesta JHL:n kahden päivän lakko. Tuttavani raivoissaan joutuessaan tekemään kahdelle lapselle eväät kouluun. Ei voi käsittää miksi JHL sotkeutuu asiaan (pienyritysten työntekijöiden irtisanominen), ja vaikka väänsin ratakiskosta, että asia koskee kaikkia toisin kuin hallitus väittää, on perustuslain vastainen, tasa-arvolain vastainen ja ILO:n sopimusten vastainen, niin ihminen ei ymmärtänyt yhtään. Kuulemma tämä on liitolta kiusantekoa asiassa, mikä ei heille kuulu. Veetutti.
Tämä halllitus kuuntelee tarkalla korvalla mitä MTK ja Eteläranta 10 haluavat.
Jos Keskusta = Sipilä, niin Keskusta ei ole enää Keskusta. Kuuluu samaan joukkoon, jossa ovat Kokoomus ja RKP.
Näille ”vievät leivän lapsen suusta” -lässyttäjille voisi sanoa vain: Jaxuhali. Kaikki hallituksen toimet ovat nimenomaan tähdänneet siihen, että julkisen talouden kustantamat palvelut, kuten ilmainen kouluruokailu, rämetetään leikkauksilla. Kokoomuksen mallimaassa, USA:ssa ei julkisissa kouluissa ruokaa tarjoilla ilmaiseksi.
Toinen asia on nämä siniset, tekopyhät ministerit, kuten Soini ja Terho. Missä esim. Sampo Terho (ei-demokraattisesti eduskuntaan valitun puolueen pj. ja ministeri) on silloin ollut, kun köyhien lapsilta on leipää viety suusta aktiivileikkurilla ja JHL:n työntekijöiltä on viety puolet lonmarahoista ja siten heidän lapsiltaan kavennettu harrastusmahdollisuuksia. Mokoma narisija jaksaa valittaa demokratiavajeesta, vaikka edustaa demokratiaa nakertavaa puoluetta. Varsinainen helppoheikki.
Asioita yksinkertaistamalla ja vääristelemällä käydään hallituksen puolelta massiivista vaalikampanjaa, jonka kärkiteemaa on se, että ”oppositio käy vaalikampanjaa”. Herramunjestas! Rakennetaan salaliittoteorioita siitä, kuinka Antti Rinne olisi jokin AY-liikkeen Don Corleone, Padre di Padri. Sumutusta.
Eiköhän se pitäisi olla jokaiselle selvää, että tässä on AY-liikkeellä vähän pakostakin ns. näytön paikka: jos työehtoja (joiden keskeinen, olennainen osa on irtisanomisturva) heikennetään, on AY-liikkeen toimittava. Siinä ei yksi Antti Rinne paljoa paina. Jos minkään muun etujärjestön jäsenten turvaa heikennettäisiin, niin varmasti siellä reagoitaisiin. Verratkaa vaikka MTK:ta ja maataloustukia. Ja tämän varaan hallitus on laskenut – aivan 100-varmasti.
Nyt sitten saadaan hallituksen tukijoukoille syntipukki sille, kun esim. hallituksen työllistämistoimet ja Suomi kuntoon -kampanja on mennyt täysin persiilleen. On saatu siivottua 115 000 kuollutta sielua tilikirjanpidosta, mutta budjettivaje on ja pysyy. Nämä keplottelijat väittävät osaavansa panna talouden kuntoon ja taseen töihin. Höpö höpö. Valtion tulopuolta on näet karsittu rajulla kädellä, kun ”työn verotusta” halutaan minimoida. Kyse on kuitenkin tuloverosta. Veikkaan vahvasti, että kun valtion talous on pakkasella ensivuonna, raahataan J. Vartiainen ja Pellervon taloudellisen tutkimuskeskustan (väärin kirjoitettu – tarkoituksella) asiantutija syylistämään AY-liikettä lakkoilusta.
Mielikuvamarkkinointia koko show, sanoisin.
Terho, Soini, Elo, Torvinen jne. ovat kyllä melkoisen härskejä poskisolisteja ja ylimielisiä öykkäreitä pahimmasta päästä. Terhon viimeistä ulostuloa, ”Meillä on ihan tarkka käsitys siitä, että he (ay-liike) olisivat joka tapauksessa aloittaneet rettelöinnin jostain asiasta. Tässä on hyvin tärkeä tämä ajankohta, nyt on juuri sopiva ajankohta ryhtyä pitkään kampanjaan Rinteen pääministeripolun tasoittamiseksi”, voi pitää jo harhaisen mielen tuotoksena. Siniset heittelevät julkisuuteen vuorollaan mitä sylki suuhun tuo, milloin syylistäen oikeuksiaan puolustavia työntekijöitä, milloin vähätellen ihmisen vaikutusta maapallon lämpenemiseen. Onneksi sininen hetki ei kestä kauaa.
Ihmisten pitäisi ymmärtää että varakkain ja suurituloisin osa, alle 20%, kansasta pyörittää peliä jolla loput 80% saadaan tappelemaan keskenään. Tarkoituksena on tietenkin saada huomio pois siitä missä raha todella liikkuu. Seuraavan hallituksen olisi syytä asettaa tavoitteeksi sen että suurituloiset osallistuvat Suomen kuntoon laittamiseen vähintään 5 prosenttiyksikköä suuremmalla summalla kuin ovat tehneet tähän saakka, työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat ovat osuutensa hoitaneet. Sipilän toivomus että suurituloiset osallistuisivat vapaaehtoisesti Suomen velkaantumisen katkaisemiseen on ollut toki täyttä pelleilyä, niin ei voida jatkaa. Aloitetaan vaikka verovapaista pääomatuloista ja vakuutuskuorista. Vielä erikseen on tarkasteltava yritystuet ja siinä voi aloittaa poistamalla ympäristölle vahingollisimmat ja viinarallin tuet.
Aivan samaa mieltä.
Omassa oikeassa olemisessaan pyöriville mikään argumentti ei tietysti mene lävitse, mutta tälläisiin voisi aina vastata sillä faktalla, että yhtiöittämisten ja yksityistämisen kautta lapsien ja vanhusten kanssa yhä enenevissä määrin ovat tekemisissä juuri sellaiset pienyritykset, joita laki koskisi. Tuollaisille ihmisille voisi siis esittää kysymyksen ”Miksi vihaat vanhuksia ja lapsia niin paljon, että haluat kieltää heidän kanssaan työskenteleviltä vakaan työympäristön ja mahdollisuudet vaikuttaa työehtoihinsa?”
Eikös ammattiliitot ole nyt ihan kansanterveyden asialla, lasten liikalihavuushan on paha ongelma.