Keppiä työnantajille
Eilistä juttuani kepin antamisesta työttömille on sosiaalisessa mediassa mätkitty tuttuun tapaan. Moni on todistanut omin silmin havainneensa, että laiskoja ne ovat kaikki, ja kun tuet otetaan pois, niin kyllä rupeaa työ maittamaan. Tuttua tarinaa. Sitä samaahan saamme lukea lähes päivittäin, kun työnantajat valittavat liian hyvistä tuista johtuvaa työvoimapulaa, johon auttaa vain keppi eli tukien leikkaaminen.
Vaihdetaanpa välillä näkökulmaa ja annetaan keppiä työnantajille. Kun joku valittaa työvoimapulaa ja työttömien työhaluttomuutta, niin kysytään ensimmäiseksi tarjottua palkkaa. Jos joku tarjoaa alle työehtosopimuksen minimin olevaa palkkaa, niin hän ei oikeasti tarvitse työntekijöitä. Jos joku tarjoaa työmarkkinatuen suuruista tai vain vähän parempaa palkkaa, niin hänet pitää haastaa oikeuteen kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä. Tämä on karkea pääsääntö, sillä kun keppiä ruvetaan antamaan, niin täsmäosumilla ei ole niin väliä.
Kun vakavammin puhutaan, niin nykyisin kierretään työehtosopimuksia yhä yleisemmin alustatalouden avulla. Siinä työntekijä toimii yrittäjänä, vaikka juridisesti kyseessä on työsuhde. Tänään on levinnyt Iltalehden uutinen akkunsa tyhjentäneiden sähköpotkulautojen keräämisestä yrittäjänä. Korvaus yhden laudan etsimisestä, noutamisesta, puhdistamisesta, korjaamisesta ja lataamisesta on yksi euro. Työntekijälle oli luvattu työsopimus ja pohjapalkka, mutta hän huomasikin olevansa yrittäjä.
Työsopimuslain mukaan työsuhde on sellainen, jossa tehdään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Kuten uutiseen haastatellut asiantuntijat sanovat, niin kyseessä on selkeä työsuhde. Ihan samassa tilanteessa ovat vaikkapa ruokalähetit. Välittäjä antaa selkeät työtehtävät ja valvoo niiden noudattamista, mutta työntekijä vastaa itse kaikista kuluista ja eläketurvastaan. Palkkakin on riippuvainen siitä, miten paljon hän yrittäjänä tekee työtä.
Toinen keino kiertää työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta on sopimusshoppailu. Tätä ovat aiemmin tehneet lähinnä mainostenjakofirmat, mutta nykyisin sitä tekee myös valtionyhtiö Posti. Vaihtamalla työnantajalle edullisempaaan sopimukseen poljettiin palkat niin alas, että työnteko ei enää kannata. Nyt sitten valitetaan jakelijapulaa, ja se johtuu tietenkin laiskuudesta ja liian hyvistä tuista.
Tällaisille työnantajille pitäisi antaa keppiä, mutta ei sitä anneta. He näyttäytyvät työtä tarjoavina hyväntekijöinä, mutta laiskoja työttömiä ei kiinnosta. Tällaiset työntajat varastavat työntekijältä työpanoksen ja yhteiskunnalta verotuloja.
Missä ne kepinantajat nyt piileskelevät?
Pari vaihtoehtoa tulee mieleen.
1. Annetaan työnantajille sanktioita jos eivät työllistä pitkäaikaistyöttömiä. Eli kaikki rekryt julkiseen hakuun, JOS hakijoissa on pitkäaikaistyötön, hänet on palkattava tai tulee keppiä. Kitinää on ollut että ei käy, koska hakijoissa voi olla paljon parempi ja sopivampi. No, mallini ei estä palkkaamatta tätä parempaa ja sopivampaa pitkäaiakistyöttömän lisäksi.
2. Lyhennetään työaikaa. Jaetaan töitä. Kuuden tunnin työpäivä tai neljän päivän työviikko, tai molemmat. On kuulunut kitinää että ei esimerkiksi lääkäreitä näin saada töihin lisää. Ei tarvitsekaan. Ennen vanhaan toimistohenkilökunta teki suuren osan niistä töistä jota lääkäri tekee nyt. Palkataan toimistohenkilökuntaa. Sama koskee monia muita asiantuntijatehtäviä. En muutenkaan käsitä, miksi kovapalkkaisen asiantuntijan pitää tehdä pienipalkkaiset toimistotyöt sillä kovalla palkalla.
Näillä saadaan aktiivimallia parempi työllistymisprosentti.
Juuri samaa mietin eilen:miten tuottavaa on professorin kirjoitella itse kutsukirjeitä, varata tiloja, ruokailua ym Suomessa järjestettävään kansainväliseen konferenssiin, sihteeri osaisi paljon paremmin ja tehokkaammin tehdä tuon työn. Samoin työpaikoilla on tullut juotua tohtorin laittamaa kahvia ja maisterit lisäävät paperia kirjoittimiin, jotta saadaan tulostettua asiantuntijatekstejä. Niin, paperiton toimisto ei ole todellisuutta vielä pitkään aikaan, liekö koskaan. Surkuhupaisaa on myös se, että kallispalkkaiset asiantuntijat yrittävät saada selvää laserprintterin mustekasetin vaihto-ohjeesta ja yrityksen ja erehdyksen kautta tunnin parin kuluttua kasetti ehkä on saatu vaihdettua. Kallista on kasetin vaihto!
Mihin on yhteiskunnasta hävinnyt työn ja osaamisen arvostus? Työntekijöiltä vaaditaan tutkintoja ja monenmoista työkorttia, mutta sitten totuus on toisenlainen, heitä ei kuitenkaan palkata tai sitten he joutuvat tekemään muuta kuin juuri parhaiten osaamaansa työtä. Eikö tässä ole hävinnyt ajatus tehokkuudesta? Onko katsottu vain palkkakuluja ja säästetty mm. avustavan henkilöstön palkkaamisessa?
Eräs esimerkki suomalaisen työn arvostuksesta näkyy myös sellaisessa tilanteessa, että torninosturin suomalainen kuljettaja ei voi tehdä työtään, vaikkapa nostaa seinäelementtiä rakennustyömaalla sokkona rakennuksen toiselle puolelle radiopuhelimen ohjauksella. Hyvin tuo kuljettaja hoitaisi homman, mutta kun vastapuolella ei ole yhtään suomen sanaa tai englantia osaavaa henkilöä, radiopuhelimesta kuuluu kyllä puolaa, venäjää tai muuta vierasta kieltä. Eikö tallainen tilanne ole jo työsuojelurikkomus? Perusasiat suomeksi tulisi näillä työmailla kyllä osata. Tästä tilanteesta seuraa tietysti se, että torninosturinkuljettaja joutuu jättämään työnsä, ei hän voi mätkiä seinäelementtejä sokkona sinne tänne. Ja hänelle tarjotaan sitten lapiomiehen töitä 70 km päässä.
Suomalaisesta työntekijästä tai asiantuntijasta ei saa tekemälläkään halpatuotantomaiden työntekijöiden mukaisia työntekijöitä. Suomi on oikeusvaltio ja työtä säätelevät lait kaikille osapuolille. Osaaminen ja työturvallisuus, työehdot sekä muu sääntely on kaikille tuttua ja tunnettua, myös työnantajapuolelle. Ja näitä sääntöjä noudatetaan Suomessa pääsääntöisesti, vaikka niitä nyt on pyritty rikkomaan ja mitätöimäänkin joiltakin tahoilta. Tämän mukaisesti meillä maksetaan kullekin alalle sovittua vähimmäispalkkaa, parempaa palkkaa saa toki maksaa, jos haluaa houkutella parhaimmiston työhön.
Niin että mitä järkeä on käyttää rahaa työvoimatoimiston cv:n hiomiskursseihin ym, kun ihmiset haluavat tehdä työtä, oikeita töitä ja saada oikeaa palkkaa. Palkkatuki on tässäkin mielessä paljon järkevämpää työllisyyden edistämistä kuin mitkään aktiivimallit tai muut piiskausmenetelmät. Turha rangaista työttömiä siitä, että työnantajat eivät heitä palkkaa, eikö tämä ole aivan yksinkertainen asia, ei vaadi paljoa ymmärrystä.
“1. Annetaan työnantajille sanktioita jos eivät työllistä pitkäaikaistyöttömiä. Eli kaikki rekryt julkiseen hakuun, JOS hakijoissa on pitkäaikaistyötön, hänet on palkattava tai tulee keppiä. Kitinää on ollut että ei käy, koska hakijoissa voi olla paljon parempi ja sopivampi. No, mallini ei estä palkkaamatta tätä parempaa ja sopivampaa pitkäaiakistyöttömän lisäksi.”
Käytitkö minuuttia pidempään tämän idean muodostamiseen? Siis edes Neuvostoliitossa tai muissa sosialistimaissa ei keksitty näin tehotonta ja hullua työllistämistoimintaa. Siellä sentään laitettiin ammattilaiset ammattihommiin ja joutilaat sitten vaikka nojailemaan lapioihin jossain aivan muualla vaikka valtion laskuun.
Auttaisiko, jos vaikka avaisin ehdotuksesi käytännön vaikutuksia sinulle:
Oletetaanpa vaikka tilanne, jossa sinä olisit yksityisyrittäjä arkkitehtitoimistossa, johon haluaisit työllistää kaksi rakennusinsinööriä avustamaan vaativassa suunnittelussa, jonka henkilöstö olisi siis tällöin yhteensä kolme itsesi mukaanlukien.
Noh, jos paikkaa hakisi kaksi insinööriä sekä kaksi pitkäaikaistyötöntä ompelijaa, niin sinun olisi käytännössä omilla työllistämissäännöilläsi pakko taikoa jostain töitä sekä palkka kahdelle insinöörille (alkaen 3500e kokeneille) ja kahdelle minimipalkkaiselle pitkäaikaistyöttömälle ompelijalle (noin 2000e). Tämä tarkoittaa, että palkkakulusi kasvaisivat käytännössä 60% hetkessä ja saisit jokaista tarpeellista työntekijää kohden yhden tehtävään sopimattoman ylimääräisen pitkäaikaistyöttömän, jonka työpanoksella et tee yhtään mitään. Osaatko kuvitella kuinka yrityksesi kävisi? Oletan ettet osaa, kun edes ideoit tuollaisia, mutta voin paljastaa, että ei hyvin…
Jopa kaikkein villeimmät kommunistiutopiat keksivät fiksumpia tapoja hyödyntää työvoimaa. Tosin, jos ainoa tavoite on ajaa yritykset ja ylipäätään työnantajat polvilleen sekä sitä kautta koko yhteiskunta polvilleen, niin tällä tyylillä se kyllä varmasti onnistuisi.
“2. Lyhennetään työaikaa. Jaetaan töitä. Kuuden tunnin työpäivä tai neljän päivän työviikko, tai molemmat. On kuulunut kitinää että ei esimerkiksi lääkäreitä näin saada töihin lisää. Ei tarvitsekaan. Ennen vanhaan toimistohenkilökunta teki suuren osan niistä töistä jota lääkäri tekee nyt. Palkataan toimistohenkilökuntaa. Sama koskee monia muita asiantuntijatehtäviä. En muutenkaan käsitä, miksi kovapalkkaisen asiantuntijan pitää tehdä pienipalkkaiset toimistotyöt sillä kovalla palkalla.”
Jos ammattilaisista on pula, niin ei se tehty työ sillä lisäänny, että niiden täystyöllistenkin työaikaa vähennetään. Ja siis meillä on runsaasti aloja, joilla ammattilaisista on pula ja toisaalta taas liikaa aloja, joilla ammattilaiset ovat alityöllistettyjä.
Esimerkiksi, jos meidän rakennusinsinöörien työaikaa vähennetään 20%, se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että 20% töistä jää tekemättä. Se on ihan sama vaikka sinne palkattaisiin kuinka monta parturikampaajaa tuuraamaan siltasuunnitteljoita tai työnjohtajia, ei se tehdyn työn määrä silti lisääntyisi tai hyvinvointi kasvaisi, kun alan osaajat kaivavat nenäänsä ja osaamattomat ihmettelevät mites tässä nyt saataisiin jotain aikaiseksikin.
Sama juttu muillakin aloilla, joilla on työvoimapula (terveydenhoito, it, kuljetus, teollisuus…)…
Heh. Tokihan ompelijat nimenomaan (ja kiusallaan?) hakisivat rakennusinsinöörin hommia?
Sisä(llön)lukutaito, tuo katoava hyve?
Tuttu opettaja sanoi jo vajaat 10 vuotta sitten, että todella mielellään antaisi osan töistään jollekulle muulle ja tyytyisi vähempään palkkaan. Nyt meillä on ylirasittuneita ylityöllistettyjä ja köyhyyden rasittamia työttömiä, joista tuskaisan suuri osuus on minimikorvauksella (josta toki pieni ansiosidonnainenkaan ei paljoa eroa).
Terveystoimessa ja muillakin aloilla on tehty hölmöläisten päätös suurin piirtein hävittämällä esim. pienipalkkaisemmat terveyskeskusavustajan virat ja toimet jotka tekivät suurimman osan lääkärin työstä. Lääkäri joutuu nyhräämään osaamattomana tietoliikenteessä ja siihen kuluu lääkäreiltä moninkertaisesti kallispalkkaista aikaa kun pitäisi tehdä sitä mikä lääkärille kuuluu eli vaivojen diagnosointi ja hoito. Kallista lystiä ! Kenenköhän älynväläys tämäkin oli ! Kun meni asiakkaana lääkärille ennen vanhaan se oli jo puolet hoitoa kun vastassa oli ystävällismielinen avustaja joka hoisi kaikki labralähetteet sun muut ja tehokkaasti. Lääkärin tehtävänä oli toimia tulosten kontrolloijana ja hoitotoimenpiteiden määrääjänä. Ei ole ihme että tänä päivänä lääkäriajat ovat kortilla !
Muutamassa vuodessa sähkölaudat ovat ongelmajätettä ja menevät kierrätykseen. Työtön purkaa vehkeen osiin kunnan kierrätyskeskuksen pajalla kuntouttavassa työtoiminnassa, ilman palkkaa tietysti. Kaikki tienaa paitsi se laiska työtön. Hyvät hyssykät ja karvalankreetat!
Potkulautojen elinkaari vuokrakäytössä on vain muutamia kuukausia, tai jopa viikkoja.
Kyllä ne ihan korjattavissa on ja niitä korjataan ja niihin vaihdetaan osia jatkuvasti.
Sähköpotkulauta on romua keskimäärin 28 käyttöpäivän jälkeen.