Tarinapolitiikkaa

Sosiaalisen median kaikukammio saa aikaan kummallisia mielenkuohuja ja kansanliikkeitä. Kangasniemen syrjäkylillä kierrelleet ja vierasta kieltä puhuneet miehet huolestuttivat asukkaita, mutta osoittautuivat porilaisiksi lihakauppiaiksi. Vielä hurjempi oli tarina susia Keuruun ja Mäntän metsiin siirtävästä Luonnonvarakeskuksesta. Apua sudentorjuntaan pyydettiin jopa kansanedustajalta, eivätkä kaikki vieläkään suostu uskomaan juttua perättömäksi.

Osa ihmisistä uskoo ihan mitä tahansa, kunhan tarina vain istuu heidän maailmankuvaansa. Niinpä eiliseen kunnallistalouden kriisiä koskevaan juttuuni yritti useampikin tarjota ratkaisuksi rahojen ottamista maahanmuutosta ja kehitysavusta. Perusteluksi tarjottiin perussuomalaisen Pauli Vahteran sepittämää laskelmaa, jonka mukaan maahanmuuttoon käytetään 3,2 miljardia euroa. Tätä laskelmaa ei kuulemma kukaan ole todistanut vääräksi.

Se on todistettu vääräksi, mutta sehän ei koskaan mene perille. Valtiovarainministeriön virkamiehet kuvasivat tuoreeltaan laskelmia ylimitoitetuiksi, epätarkoiksi ja pohjaoletuksiltaan huteriksi, koska mukaan on laskettu lukuja, jotka eivät sinne kuulu. Ongelmallista Vahteran laskelmissa on, että hän itse ei ole koskaan edes yrittänyt todistaa niitä oikeiksi, vaan tapansa mukaan on vaatinut epäilijöitä todistamaan ne vääriksi.

Näin tehdään nykyisin politiikkaa, joka uppoaa otolliseen maaperään. Tietämättömiä riittää, ja juuri heiltä tulee yleensä lyhytnäköisimmät ratkaisuehdotukset. Heitä on niin paljon, että vaikka kirjoittaisin polttopuiden pilkkomisesta, niin saisin monta maahanmuuttoon liittyvää kommenttia. Elämän on pakko olla raskasta, jos ainoa päähän mahtuva asia on maahanmuutto ja ratkaisuna joka ikiseen ongelmaan maahanmuuton lopettaminen.

Tai en minä tiedä, saattaahan sellainen elämä olla tavattoman helppoakin. Ainakin siihen asti, kunnes kaikki maahanmuuttajat olisi poistettu ja rajat suljettu. Sitten olisi etsittävä jokin muu ratkaisu ongelmiin. Minun kanssani tätä älytöntä keskustelua ei kannata edes yrittää käydä silloin, kun itse juttuni ei millään tavalla liity maahanmuuttoon.

Mutta niistä höynäytettävistähän minun piti puhua. Heitä siis riittää ihan maan suosituimmaksi puolueeksi asti, ja heidän johtajansa älyä kehutaan viiltävän teräväksi. Minusta ei osoita erityistä älyllisyyttä ehdottaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi vihreiden lainsäädäntösihteereihin ja muihin Berliiniin kokemaan lentäviin punavihreisiin hipstereihin kohdistuvaa lentoveroa. Tällainen ehdotus on pelkkää ivallista ilkeilyä, mutta Jussi Halla-aho tuntee laumansa mieltymykset.

Politiikkaa tehdään nykyisin sosiaalisen median sisällöllä ja mihin tahansa sopivilta kuulostaviin tarinoihin uskovien ehdoilla. Ehkä kaikkein ikävin piirre tässä on se osa mediaa, joka uutisoi sosiaalisen median nokittelut ja höpinät faktavirheisiin puuttumatta. Se lisää tätä tarinapolitiikkaa, ja asiapoliitikot jäävät syrjään. Hehän puhuvat aina niin tylsistä asioista. Höynäytettävät haluavat tulla höynäytetyiksi ja saada potkua elämäänsä mieltään kuohuttavista asioista.

***
Tätä juttua ei voi kommentoida, koska haluan viettää lauantai-iltani rauhassa. Menkää välillä muuanne puhumaan maahanmuutosta.