Politiikan vuosi

Kun seuraa päivittäin politiikan käänteitä, niin luulisi vuosikatsauksen kirjoittamisen olevan helppoa. Ei muuten ole, sillä koko ajan mieleen pyrkii juuri niitä yksityiskohtia, joista on jatkuvasti kirjoittanut. Niistä muodostuvan yleiskatsauksen laatiminen onkin vaikeampi juttu, mutta yritetään, ja tällä kertaa ihan ulkomuistista ilman linkkejä.

Alkuvuotta leimasi Sipilän hallituksen kipuilu soten kanssa. Kyllästymiseen asti hoettiin, että sote pitää nyt saada maaliin, ja mitä enemmän sitä toistettiin, sitä epätodennäköisemmältä se näytti. Sote ja siihen liittyvä valinnanvapaus törmäsivät jatkuvasti perustuslaillisiin ongelmiin, ja vuoden alussa julkisuuteen rysähtänyt hoitokriisi romutti soten lopullisesti. Yhä useammat tajusivat, että soten, valinnanvapauden ja maakuntamallin sekasotku oli huonosti valmisteltu juttu, joka yritettiin saada valmiiksi pelkällä jääräpäisyydellä. Sen taustalla hääräsivät suuret hoivapalveluyritykset, jotka haistoivat kultakaivoksen.

Kun sote kaatui lopullisesti perustuslakivaliokunnassa, niin hallituskin ymmärsi ajaneensa seinään ja erosi sopivasti juuri ennen vaaleja. Vaalikentillä oltiinkin sitten jo rehellisiä, kun keskusta ei koskaan ollut halunnut valinnanvapautta eikä kokoomus maakuntamallia.

Aktiivimalli leikkasi työttömiltä ihan kuten tarkoitus olikin jo ihan lakiesityksen perustelujen mukaan. Siellä kerrottiin, että työpaikkojen lisääntymisestä ei ole mitään tietoa, mutta työttömyysturvan menot pienenevät. Aktiivimallin kumoamisen ohjelmaansa ottaneet puolueet menestyivät vaaleissa, vaikka ei se tietenkään ainoa syy ollut.

Vaalien jälkeen muodostettiin uusi hallitus, ja iltapäivälehtien politiikan toimittajat aloittivat hallituksen kampittamisen. Ensimmäiseksi alkoi huuto siitä luvatusta vappusatasesta, jota ei tullutkaan heti vaalien jälkeen. Jätettiin tahallaan kertomatta, että sitä ei kukaan ollut luvannut antaa kerralla, vaan useamman vuoden aikana vähitellen. Vappuna ei vielä edes ollut uutta hallitusta, joka olisi voinut ruveta täyttämään lupausta.

Mutta se ei haitannut vauhtia. Kansan päähän iskostettiin ajatus vaalilupauksen pettämisestä niin syvälle, että monet jankuttavat sitä vieläkin.

Kun hallitus syksyllä antoi lakiesityksen aktiivimallin kumoamiseksi, niin eduskunnasta ei lähetekeskustelussa löytynyt enää yhtään aktiivimallin kannattajaa. Edes Juhana Vartiainen ei enää puhunut mitään naapurin ikkunoiden pesaisemisesta aktiivimallin täyttämiseksi. Lopullisessa äänestyksessä kannattajia taas löytyi. Kun hallitus antoi esitykset pienimpien eläkkeiden ja tukien korottamisesta, niin opposition mukaan se oli liian vähän annettu.  Edellisessä hallituksessa leikanneiden mielestä olisi nyt pitänyt antaa enemmän. Mediassa kaikki nämä hallituksen esittämät parannukset jäivät pieniksi nurkkauutisiksi, ja jotkin lehdet kertoivat tukien korottajan olevan Kela.

Kun pääministeri Antti Rinne puolusti julkisesti pienipalkkaisia vastustamalla sopimusshoppailua, niin siitä nostettiin valtava meteli. Kukaan ei vieläkään oikein tarkkaan tiedä mitä Rinne oli valehdellut eduskunnalle, mutta sillä ei ole ollut mitään merkitystä. Rinteestä päästiin eroon, kuten oli tarkoituskin. Tilalle saatiin Sanna Marin, ja se oli joidenkin valtiosääntöoikeuden ja lähihistorian sivuuttavien mielestä vastoin perustuslakia.

Kun Rinne saatiin kaadettua, niin käytiin innolla ulkoministeri Pekka Haaviston kimppuun. Menetelmä oli sama kuin Rinteen kaatamisessa, eli ryöpytettiin jatkuvasti väitteitä valehtelusta ja salailusta. Juridiikasta ei piitattu senkään vertaa kuin Rinteen tapauksessa, vaan sekoitettiin huoletta virkamiesvalmistelu ja päätöksenteko. Syyriassa leirillä olevat suomalaiset naiset ja lapset tarjosivat hyvän keppihevosen oppositiopolitiikan tekemiselle. Selvittely jatkuu vielä, sillä jo käsitellyn välikysymyksen lisäksi meneillään on ministerivastuulain mukainen oikeudellinen selvitys.

Rinne kaadettiin pienipalkkaisten puolustamisen takia ja Haavisto yritetään kaataa lasten oikeuksien puolustamisen takia.

Ja kaiken tämän mylläkän keskellä Marinin hallituksen esitykset aktiivimallin kumoamisesta, pienten eläkkeiden ja sosiaalitukien nostosta, subjektiivisen päivähoito-oikeuden palauttamisesta sekä koulutukseen satsaamisesta on hyväksytty eduskunnassa, ja ne tulevat voimaan ensi keskiviikkona.

Ensi vuonna hallitus antaa esitykset työllisyystoimista, ja soten valmistelu on meneillään. Arvosteltavaa riittää myös ensi vuodelle, mutta toivottavasti edes arvostelun syy kerrotaan oikein. Tämä lienee turha toive, sillä syytökset kuulostavat rankemmilta, kun todellista syytä ei tarvitse kertoa. Ja se syyhän on, että hallituskoalitio on monen mielestä väärä.