Sananvapaus ja kunnianloukkaus

Rovaniemen hovioikeus linjasi tänään sananvapauden rajoja pitämällä ennallaan toimittaja Johanna Vehkoon käräjäoikeudessa saaman tuomion kaupunginvaltuutettu Junes Lokan kunnian loukkaamisesta. Vehkoo oli yksityisessä, alle 300 henkilölle näkyvässä Facebook-postauksessa sanonut Lokkaa muun muassa natsiksi, natsipelleksi ja rasistiksi. Käräjäoikeuden perustelujen mukaan ilmaisut eivät ole vääriä tai valheellisia, mutta silti ne loukkaavat Lokan kunniaa, koska ne ovat halventavia.

Ratkaisu on ihan lain kirjaimen mukainen, sillä rikoslain 24 luvun 9 §:n mukaan toisen halventaminen muutenkin kuin totuudenvastaista tietoa esittämällä on kiellettyä. Se ei kuitenkaan välttämättä ole ihan lain hengen mukainen, ja yleiseen oikeustajuun se ei oikein mahdu. Ihan yleisesti ihmetellään, että mikä erityissuoja netissä hyvin tunnetulla toisten solvaajalla ja maalittajalla oikein on. Ihanko oikeasti hän saa sanoa kenestä tahansa ihan mitä tahansa, mutta hänestä ei saa sanoa mitään negatiivista?

Siltähän se näyttää, mutta ei se niin ole. Jokainen tapaus käsitellään erillisenä, ja laki suojaa myös kunniattomasti käyttäytyvän kunniaa, jos hän niin haluaa. Ja Lokkahan haluaa, ihan kuten koko muukin sananvapauden perään jatkuvasti karjuva äärioikeistolaisten haittaisänmaallisten joukko. Heille sananvapaus tarkoittaa sitä, että he saavat sanoa mitä tahansa kenestä tahansa, mutta heitä itseään ei saa arvostella yhtään. Sananvapaus kuuluu vain heille, muut pitävät turpansa kiinni.

He tulevat iloitsemaan tästä tuomiosta, sillä he kokevat oikeuslaitoksen vahvistaneen heidän ajattelunsa. Kun joku heidän joukostaan tuomitaan kunnianloukkauksesta tai kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, niin silloin Suomessa ei enää saa sanoa mitään, kun poliittinen poliisi, kulttuurimarxismin mädättämät syyttäjät ja Demlan miehittämä oikeuslaitos estävät puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä. Nyt ei kuulu mitään tällaista, nyt meni oikein. Ääni kellossa muuttuu sitten taas, kun syytetty vaihtuu. Sitten ollaan taas kovasti sananvapauden asialla.

Tuomiossa on vielä sekin ongelma, että se todennäköisesti toimii yllykkeenä kaikille nettihäiriköille. Heillähän on tapana solvata toisia törkeällä tavalla, mutta tehdä rikosilmoitus kaikesta heihin kohdistuvasta sanomisesta. Tulevaisuudessa poliisi, syyttäjät ja oikeuslaitos joutuvat selvittelemään entistä enemmän juuri näitä rikoksia, sillä ainoa mahdollinen keino toimia äärioikeistolaisia nettihäiriköitä vastaan on toimia samalla tavalla eli rikosilmoituksia tekemällä. Aineistoa löytyy liiankin helposti ihan päivittäin.

Poliisi tulee työllistymään jatkossa, mutta oikeuslaitos välttämättä ei. On tunnettu tosiasia, että kunnianloukkausten päätyminen oikeuteen asti on puhtaasti arpapeliä, kun esitutkinta- ja syytekynnys vaihtelevat eri puolilla maata huomattavasti. Laki ei ole kaikille sama.

Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, varoitetaan Olaus Petrin vanhoissa tuomarinohjeissa pelkkään lain kirjaimeen nojaamisesta.