Sote ja ukkonen
Eilen arvelin soten luiskahtavan läpi vähin puhein, mutta olin väärässä. Sehän luiskahti läpi melkein puhumatta ja uutisoimatta. Ylen pääuutislähetyksenkin tärkein aihe oli ukkonen, ja sote tuli vasta kakkosena. Tänään puhutaankin jo juhannuksen säästä. Näin media jatkaa hallituksen saavutusten vähättelyä. Sotea ovat sentään kaikki hallitukset yrittäneet jo viisitoista vuotta, mutta vasta nyt se saatiin tehtyä.
Uutisoinnissa keskityttiin lähinnä kertomaan, että sote tuo kokonaan uuden hallinnon portaan kuntien ja valtion välille. Samaa sanoo myös Iltalehden Lauri Nurmi kokoomuksen puoluetoimistossa laaditulta näyttävässä näkökulmassaan. Hänen mielestään taustalla on keskustalainen kuntakapina, ja sen seurauksena yhdet ja samat poliitikot kahmivat nyt itselleen luottamushenkilöpaikkoja ja paisuttavat hallintoa. Nurmen mielestä soteen olisi riittänyt nykyisen kuntapohjaisen soten rahoituksen lisääminen, kuntayhtymien perustaminen ja kuntaliitokset. Esimerkiksi hän ottaa pohjoisessa Keski-Suomessa toimivan peruspalveluiden kuntayhtymä Saarikan, joka on sote-kuntayhtymän liikelaitos.
Se kuvastaakin hyvin nykytilannetta. Sotea varten on tehty monenlaisia virityksiä. Monet kunnat hoitavat sote-palvelut vielä yksin, mutta koska se on käynyt varsinkin pienille kunnille taloudellisesti ylivoimaiseksi, on perustettu kuntayhtymiä tai Saarikan tapaan kuntien yhteisiä liikelaitoksia. Nekään eivät toimi ilman hallintoa ja päättäjiä. Sen lisäksi meillä on jo väliportaan hallintona erikoissairaanhoidon kuntayhtymät ja maakuntaliitot. Niissäkin on luottamushenkilöistä koostuvat valtuustonsa ja hallituksensa.
Te vain ette osaa nimetä heitä, sillä heitä ei ole valittu vaaleilla, vaan kunnanvaltuustoissa. Päätökset ovat täysin julkisia, mutta uudesta hallinnon portaasta puhuvat eivät ilmeisesti ole koskaan kuulleetkaan asiasta. Yhtymäsopimuksissa on määritelty kunkin kunnan päättäjien määrä ja kunnanvaltuustot heidät sitten nimeävät. Kun aluevaalit järjestetään, niin ainakin avoimuus ja demokratia lisääntyvät, kun päättäjät valitaan suoralla vaalilla.
Katsotaanpa vielä nykyisiä sote-järjestelyjä. Soten yksin hoitavat kunnat ovat helisemässä, sillä kustannukset kasvavat jatkuvasti. Yksi ainoa kallista hoitoa tarvitseva sairastunut voi aiheuttaa valtavan loven kunnan kassaan, sillä kaikki sairaat hoidetaan ja pitää hoitaa. Vaikka erikoissairaanhoito on järjestetty sairaanhoitopiireittäin, niin ei se hoito ilmaista ole, vaan lasku lähtee hoidettavan kotikunnalle. Jo pelkkään perusterveydenhoitoon kunnat käyttävät valtaosan budjetistaan, ja kuntien taloudellisella kantokyvyllä on suuria eroja.
Siksi Siun soten kaltaiset kuntayhtymät ovat hyvä ratkaisu, mutta nekin ovat tulleet tiensä päähän. Niin ovat tulleet myös Saarikan tapaiset kuntien yhteiset liikelaitokset. Yksittäiset kunnat niissä kuitenkin kaikki kustannukset maksavat, ja se on taloudellisesti suunnilleen sama asia kuin jos kunnat hoitaisivat sote-palvelut itse. Kuntien taloustilanne on erilainen, ja niinpä kuntayhtymissä suurin päätösvalta on väestöltään suurimmilla ja taloudellisesti parhaiten toimeen tulevilla kunnilla. Ne eivät halua korottaa kuntien maksuosuuksia, koska joutuisivat itse maksamaan eniten.
Kun sote nyt siirtyy valtion kustannettavaksi ja päättäjät valitaan demokraattisilla vaaleilla, niin enpä osaa pitää sitä huonona asiana. Perustuslain mukaan julkisen sektorin on taattava peruspalvelut kaikille tasapuolisesti, ja uusi rahoitusmalli antaa rahaa sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Rahan käytöstä päättävät aluevaltuustot, joissa tosiaan saattaa istua kansanedustajia ja oman kuntanne näkyviä päättäjiä, jos äänestäjinä niin haluatte. Nykyisin äänestäjät päättävät asiasta vain välillisesti valitsemalla oman kuntansa valtuutetut, jotka sitten valitsevat kunnan edustajat kuntayhtymiin.
Nämä ovat ihan niitä perusjuttuja, jotka eivät tunnu olevan toimittajilla hanskassa. Kaupunkien ryöväyksestä ja katastrofista puhuvat poliitikot sen tietävät, mutta heillä onkin toinen syy puheisiinsa. Sipilän hallituksen aikana tuli luvatuksi yksityisille terveysjäteille markkinavetoinen sote, jossa firmat olisivat saaneet alueellisia monopoleja veronmaksajien kustannuksella. Kun lupaus jäi lunastamatta, niin iso raha on hyvin vihainen.
Jos haluatte lukea lisää minun näkemyksiäni sotesta, niin täältä löytyy. Tosin uskon kyllä, että teilläkin on parempaa tekemistä juhannuksena. Kansakunnan muistiin sote jää asiana, josta päätettäessä oli ukkonen.
Toki Roope Ankka on hyvin vihainen ja määräsi uutispimennyksen. Vasemmiston saavutukset jäävät muutenkin vähemmälle huomiolle kuten tavallista. Mutta nyt juhannuksen viettoon.
Hallituksen toiminnan aikaansaamat saavutukset pitää ohittaa hiljaisuudella – koska markkinavoimien hallitsemat mediat. Jos suomalaista markkinamediaa seuraa, niin ei uskoisi, että Suomi on hoitanut koronan hyvin, myös ihmisoikeudet huomioiden (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008080366.html).
Olen jäänyt miettimään median muutosta liittyen lähinnä tuohon markkinavetoisuuteen. Jotenkin tuntuu, että mainonnan merkityksen lisääntymisen myötä on fokus siirtynyt nimenomaan siihen mainontaan eli jotta voi esittää mainoksia, niin pitää tehdä niitä juttuja ja ohjelmia – tai ainakin näyttää ohjelmia 5. – 10. kerran uusintoina. Äkkiseltään tuntuisi järkevältä ajatellaa, että jotta voi tehdä niitä juttuja ja ohjelmia, niin siihen tarvitaan rahaa ja osa tuosta rahasta tulee sitten mainostajilta. Onkohan siis fokus muuttunut niin, että keskeisintä ovatkin ne mainokset ja mainostajien intressit, eivät ne jutut tai ohjelmat?
Perussääntö on että jos et itse maksa tuotteesta niin olet tuote.
Julkiseen terveydenhuoltoon joutui Kokoomuksen puheenjohtajakin vaivoineen turvautumaan, ei ollut apua suosikkipörriäisistä. Ja rahaakin häneltä säästyi.
Julkiseen terveydenhuoltoon turvautui myös aikoinaan Kokoomuksen pääministeri Jyrki Katainen liukastellessaan Niinistön voittojuhlien jälkeen. Kumma juttu, eikö Kokoomuslaisilta löydy luottamusta pörriäisten päivystykseen.
Ne, jotka puhuvat kovasti yksityisen paremmuuden puolesta, pitäisi mielestäni myös sitten käyttää niitä palveluja etenkin silloin, kun varaa selvästikin niihin on. Ja saahan siitä nykyiselläänkin Kela-korvauksen, joten kyllä julkinen siihenkin osallistuu jo nykyisin. Se on mielestäni sellaisten ihmisten velvollisuus – ei heidän pidä rasittaa julkista sektoria, kun heidän ei rahapulan vuoksi tarvise sitä tehdä. Näin julkiselle sektorille jäisi resursseja auttaa niitä, jotka sitä oikeasti tarvitsevat.
Työterveyshuolto ostetaan yksityiseltä terveysfirmalta, myös julkisen puolen työterveyshuolto. Nykyisessä tilanteessa on mielestäni kohtuullista, että työssäkäyvät pääsevät nopeammin lääkäriin, kuin esim. eläkeläiset ja työttömät, mutta inhimilliseltä ja tasa-arvon kannalta ei liene oleellista , onko ihminen sairastuessaan työtön vai työssäkäyvä. Työterveyshuollon lakkauttamista ei tässä sote-uudidtuksessa kuitenkaan edes esitetty. Sensijaan THL:n kehitysjohtaja on esittänyt omassa blogissaan kelakorvausten poistoa. Yksityislääkärin palkkiosta saatava kelakorvaus on mitättömän pieni, mutta kun puhutaan kelataksikorvauksen lopettamisesta yksityislääkärissä käynnin yhteydessä, liikutaan jo tasa-arvokysymyksissä . THL:n kehitysjohtaja perusteli kelakorvausten poistoa sillä, että näin saataisiin ihmiset siirtymään käyttämään julkisia palveluja yksityisten sijaan, joka sitten johtaisi lääkärien ja hoitohenkilökunnan siirtymiseen julkisen puolen tehtäviin. Noinkohan kuitenkaan tapahtuisi.
Työterveyspalvelut ovat usein työntekijätasolle niin karvalakkisopimuksia (työterveyshoitajan käyttämä termi) kuin olla ja voi.
Se laajempi hoito menee sitten toimareille ja ylemmille johtohenkilöille.
Arvostan saamaani työterveyspalvelua, mutta ei se kustanna kuin aivan perushommat.
Yhtenä esimerkkinä muutama vuosi sitten, kun minulla todettiin influenssa. Kävin kyllä työterveyslääkärillä, mutta influenssatesti piti maksaa itse, koska vaikka oireet viittasivat siihen vahvasti, niin firman sopimukseen ei kyseisen testin otto kuulunut työntekijätasolla.
Onneksi oli sen verran rahaa, että pystyin testin otattamaan, koska ehdin saada siten lääkkeet ajoissa ja selvisin suhteellisen vähällä.
Mutta sitä minä vain, että ei se yksityinenkään aina autuaaksi tee, ja työterveyshuollon minimitaso ei kovin kummoinen ole. Lisäksi oman kokemukseni mukaan julkisella hoidetaan aivan hyvin. Vain odotusajat saattavat olla pidempiä.