Ota tai jätä

Muistatte varmaan vuonna 2019 paljastuneen hoivakriisin, jolloin yleisesti havahduttiin vanhustenhoidon huonoon tilanteeseen. Kriisi kohdistui erityisesti yksityisten palveluntuottajien ylläpitämiin laitoksiin, joista paljastui jopa haamuhoitajia. Oikeatkin hoitajat tekivät myös muuta kuin hoitotyötä, koska henkilökuntaa ei ollut tarpeeksi. Joitain laitoksia suljettiin ja kunnat joutuivat ottamaan vastuun asukkaista. Kunnilla on kokonaisvastuu hoidon järjestämisestä siinäkin tapauksessa, että ne ovat ulkoistaneet toiminnan.

Sitten lakiin kirjattiin hoitajamitoitus ja uskottiin asioiden järjestyvän. Aina silloin tällöin putkahtelee kuitenkin esille tapauksia, joissa kunnat joutuvat ottamaan tehtävät hoitaakseen. Se onnistuu silloin, jos kunnilla on omaa palvelutuotantoa ja riittävästi resursseja siihen. Jos ei ole, niin kunnat ovat liemessä. Ne joutuvat muuttamaan sopimusta ja maksamaan mitä pyydetään. Niin käy myös silloin, kun ulkoistettu palvelu toimii, mutta sen tuottaja nostaa hintaa.

Tämä on nyt tilanne monessa kunnassa, kun Attendo korottaa hintoja. Jos kunta ei korota palvelusetelin arvoa vastaamaan Attendon tekemiä hinnankorotuksia, uhkaavat asiakkaiden omavastuuosuudet nousta merkittävästi. Tehostetun palveluasumisen vuorokausihinta on Attendon mukaan nousemassa noin kymmenellä eurolla, ja se tekee vuodessa noin 3 600 euroa asukasta kohti. Jos kunta ei maksa, niin asukas maksaa. Jos asukkaalla ei ole siihen varaa, niin edessä on paikan vaihto. Jos kunnassa ei ole vapaita ympärivuorokautisen hoivan paikkoja palveluseteliasiakkaan valittavaksi eikä kunnalla omaa tuotantoa, niin kunnan on pakko maksaa mitä pyydetään.

Attendo tehostaa vaatimuksiaan uhkaamalla irtautua palvelusetelirekisteristä ja rekisteröityä sinne uudelleen korkeammilla hinnoilla. Kyseessä alkaa olla tarjous, josta ei voi kieltäytyä.

Hinnankorotuksia perustellaan hoitajamitoituksella ja ensi kevään palkankorotuksilla. Kun kustannukset nousevat, niin yksityissektori laskuttaa ne kunnalta, asiakkaalta tai molemmilta. Yrityksen tehtävä on tuottaa osakkeenomistajille voittoa, joten kukaan ei voi odottaa yrityksen pienentävän voittomarginaaliaan. Ilmeisesti niin ovat kuitenkin kuvitelleet ne kunnat, jotka ovat ulkoistaneet hoivapalvelut kokonaan. Nyt ne joko maksavat tai itkevät ja maksavat. Olen aina ihmetellyt sitä sinisilmäisyyttä, jolla näitä kokonaisulkoistuksia on kunnissa tehty. Oma palvelutuotanto on ajettu alas ja luotettu siihen, että sopimukset pitävät. Pitäväthän ne, mutta ne muuttuvat kustannusten mukana.

Julkisen sektorin ei tarvitse tuottaa voittoa, joten siellä kustannusten nousu vaikuttaa vähemmän asiakasmaksuihin. Tämä näyttää unohtuneen ulkoistukseen uskovilta jo kauan sitten.

Sipilän hallituksen perustuslakiin törmänneessä sotessa korostettiin valinnanvapautta. Tarkoituksena oli asettaa julkiset ja yksityiset palveluntuottajat samalle viivalle ja antaa asiakkaiden valita. Kustannukset olisi molemmissa tapauksissa maksanut yhteiskunta. Tämä pyrkimys pysähtyi perustuslakiin muun muassa sen takia, että se olisi johtanut yksityisten yritysten monopoliasemaan harvaan asutuilla alueilla. Perustuslain mukaan kokonaisvastuu on joka tapauksessa julkisella sektorilla, mutta ilman omaa tuotantoa se ei olisi pystynyt huolehtimaan tästä velvoitteesta.

Jos Sipilän sote olisi mennyt läpi sellaisenaan, niin nyt meillä olisi enemmän näitä monopoleja ja hinta nousisi samalla tavalla kuin se nyt nousee niissä kunnissa, jotka ovat ulkoistaneet koko palvelutuotannon. Tammikuussa valittavat aluevaltuustot tulevat päättämään siitä, miten Marinin hallituksen sote toteutetaan käytännössä. Toivottavasti aluevaltuustoihin ei valita liikaa ulkoistamiseen uskovia.

Kuten jo pari viikkoa sitten sanoin, niin päättäjillä on väliä.