Joulusatu

Jouluna kuullaan joulusatuja, ja poliittisen joulusadun meille kertoi eilen Iltalehdessä kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo. Saduksi sen näkee heti otsikosta, jossa Orpo lupaa keventää verotusta kaikissa tuloluokissa. Palataan siihen myöhemmin, mutta katsotaan ensin tarinan kehittelyä.

Satu alkaa kuvauksella maasta, jossa hallitukselta puuttuu johtajuus ja se vain riitelee. Pääministeriä ei näy, eikä kansalla ole tietoa hänen ajattelustaan ja linjastaan talous- ja työllisyyspolitiikassa, Eurooppa-politiikassa ja niin edelleen. Hallituksella on ollut hankaluuksia saada aikaan jämäkkää linjaa koronatoimissa, satu kertoo.

Todellisessa elämässä Suomi on yksi parhaiten koronasta selviytyvistä maista, ja viimeksi minä näin pääministerin joulutervehdyksen, jossa hän uskoi valoisamman ajan olevan edessä myös koronan suhteen. Pääministeri on kertonut talouspoliittisista linjauksistaan ja pohtinut kehysten ulkopuolisia satsauksia useasti. Eurooppa-politiikassa pääministeri on ainakin uutisten mukaan ollut näkyvästi mukana koko ajan. Jos joku hallituksessa riitelee, niin se näyttäisi olevan keskusta, joka ei tunnu vieläkään tietävän onko se hallituksessa vai oppositiossa.

Sitten alkaa varsinainen satu, jossa kaikkien veroja alentamalla verotulojen kokonaismäärä lähtee nousuun, ja sitten on varaa huolehtia heikoimmista, vanhuspalveluista ja poliisien määrästä. Kaikkien tuloveroja alennetaan ja tarvitaan kolme isoa reformia: verotukseen, sosiaaliturvaan ja työmarkkinoihin. Näin saadaan Suomeen enemmän töitä, työntekijöitä, työpaikkoja ja talouden kasvua.

Todellisuudessa tuloverojen alennukset ovat aina prosentuaalisia, jolloin suurituloisten verot alenevat euromääräisesti eniten. Pienituloiselle jää käteen ehkä muutama kymppi enemmän vuodessa, ja sillä hänen pitäisi lisätä kulutuskysyntää tuntuvasti. Tarkoitus onkin lisätä keskituloisten, yli 3 000 euroa kuukaudessa ansaitsevien käteen jääviä tuloja, kuten Orpo selkeästi sanoo.

Tämä kuulostaa hyvältä, kuten sadun pitääkin. Tosiasiassa tutkimustulokset eivät tue ajatusta, jonka mukaan marginaaliverojen alentaminen lisäisi verotuloja. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen VATT:n tutkimuksen mukaan ansiotulojen ylin rajaveroprosentti ei Suomessa ole niin korkea, että sitä laskemalla saataisiin lisää verotuloja. Ylimpien tuloveroprosenttien alentaminen ei siis rahoita itse itseään.

Niinpä tuloverojen alentamisen vastapainoksi olisikin tarkoitus siirtää verotusta kulutuksen suuntaan. Tämä tarkoittaisi kaikkien kulutusverojen, kuten alv:n, valmisteverojen ja tuotteiden haittaverojen korottamista. Tuloverotuksen jälkeen kaikille jäisi käteen enemmän, mutta se otettaisiin pois kulutusveroja korottamalla. Ja koska pienituloisille jäisi euroja käteen vähemmän kuin suurituloisille, niin heiltä ne vietäisiin pois nopeammin.

Mutta tämä ongelma ratkaistaisiin tekemällä enemmän työtä. Työmarkkinoille halutaan lisää joustavuutta ja paikallista sopimista, ja se tarkoittaa tunnetusti palkkojen alentamista. Työehtosopimukset eivät nytkään estä maksamasta niissä sovittua parempaa palkkaa, mutta alemmasta palkasta sopimisen ne estävät. Orpo sanoo haluavansa tehdä työn tekemisestä kerta kaikkiaan kannattavaa vaikka sitten Ruotsin mallilla, jossa on paljon pienipalkkaista palvelutyötä. Kun pienipalkkaisella, osa-aikaisella ja pätkätyöllä ei elä, niin tarvitaan työn ja sosiaaliturvan yhdistelmää. Tämä tarkoittaa selkokielellä sitä, että valtio maksaa osan palkasta sosiaaliturvana. Tätä voisi sanoa vaikka yhden sortin sosialismiksi.

Tämä tarkoittaa myös sosiaaliturvan leikkaamista, sillä sadun mukaan työttömien tuet ovat liian suuria ja kannustavat kieltäytymään töistä. Vaikka sadussa ei uskotakaan paskaduuneja olevan olemassa, niin todellisuudessa jokainen työ, josta saadulla palkalla ei elä, on paskaduunia. Sosiaaliturvalla jatkettu palkka ei ole oikeaa palkkaa eivätkä tukien leikkaukset muutu työpaikoiksi.

Mutta satu on kaunis ja päättyy graavattuun siikaan ja kirjoloheen. Niitä ei tule puuttumaan ainakaan hyvätuloisten pöydästä sitten, kun satua päästään soveltamaan käytäntöön. Köyhä kansa saa edelleen syödä sitä Harri Holkerin aikoinaan kuuluisaksi tekemää silakkaa.