Mistä pitikään puhua?

Eilen piti varmaan uutisoida pääministeri Sanna Marinin valtiopäivien avauskeskustelussa pitämästä puheesta ja siitä eduskunnassa käydystä keskustelusta, mutta uutiset täyttyivät Mika Niikon harkitsemattomasta twiitistä ja sitä seuranneesta pikaerosta ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävistä. Tätä en ihmettele yhtään, sillä siltä paikalta ei voi laukoa mitä sattuu.

Odotin kuitenkin paluuta pääministerin puheeseen ja sen herättämiin reaktioihin tänään, mutta aihe ei näytä kiinnostavan. Varmaan moni muukin toivoi viime viikonloppuna yritysten unohtamisesta hallitukselle vihastuneen Petteri Orpon vastinetta pääministerille, ja muillakin lienee pääministerille paljon sanottavaa.

Eipä tunnu olevan. Koska muut eivät sano mitään ja koko asia uhkaa painua unohduksiin, niin minä kommentoin pääministerin puhetta. Hän kävi läpi hallituksen tähänastisia saavutuksia, joita ei oikeastaan koskaan näe missään kootusti.

Hallitus on tehnyt historiallisen sote-uudistuksen, ja ensimmäiset aluevaalit on pidetty.

Hallitus on investoinut merkittävästi osaamiseen ja koulutukseen varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Sipilän hallituksen poistama subjektiivinen päivähoito-oikeus on palautettu ja päiväkotien ryhmäkokoja on pienennetty. Oppivelvollisuutta on laajennettu, jotta jokainen peruskoulun päättävä nuori saa vähintään toisen asteen koulutuksen. Korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisätty ja korkeakouluille on annettu uusia koulutusvastuita.

Perhevapaauudistus on saatu valmiiksi, ja se tulee voimaan elokuussa 2022. Vanhempainvapaapäivien määrä kasvaa ja vapaiden käytön joustavuus lisääntyy. Vanhustenhoitoon on hallitus asettanut sitovan hoitajamitoituksen, joka parantaa palveluiden laatua.  Viime viikolla hallitus on esitellyt eduskunnalle vanhuspalvelulain toisen osan, joka täydentää kotiin vietävien palveluiden yksilöllistä hoitoa.

Talous on toipunut vuoden 2020 laskusta nopeasti. Kasvu on ripeää, työllisyys on ennätystasolla ja investoinnit ovat kasvaneet vauhdilla. Työllisiä ihmisiä oli viime vuoden lopussa yli 70 000 enemmän kuin vaalikauden alussa, vaikka välissä on ollut talouskriisi.

Tämä kaikki on tehty keskellä koronapandemiaa, ja yrityksiäkin on tuettu ennätyksellisen paljon. Hallitus on myöntänyt suoria yritystukia yli 4 miljardia euroa ja lainamuotoista tukea useita miljardeja. Yrityksiä on tuettu myös laajentamalla yrittäjien työttömyysturvaa, muuttamalla vuoden 2020 ajaksi lomautuskäytäntöjä ja alentamalla työeläkemaksuja. Eduskunnalle annettiin tällä viikolla lisätalousarvioesitys, jossa tukea suunnataan muun muassa kulttuurille, tapahtuma-alalle ja urheilualalle.

Elvytyspolitiikka on osoittautunut oikeaksi. Kukaan ei tiedä, mitä olisi tapahtunut ilman sitä. Todennäköisesti olisimme nähneet konkurssiaallon ja 1990-luvun laman uusinnan, jonka jokin toinen hallitus olisi saattanut maksattaa leikkaamalla. Sitä emme tiedä, mutta ainakin kokoomuksen jatkuvat vaatimukset työttömyysturvan ja sosiaalituen leikkaamisesta antavat näin ymmärtää.

Nyt moni sanoo, että taas tuli sitä demaripropagandaa. Sanokaa vain, mutta tunnustakaa samalla tämän hallituksen ansiot. Tehdyt lakiuudistukset ovat kiistattomia faktoja, mutta niiden tarpeellisuudesta tietysti voitte olla eri mieltä. Jos olette sitä mieltä, että Sipilän hallitus pelasti Suomen kikyllä, niin mikäs siinä. Muistakaa kuitenkin, että kiky leikkasi kaikkien tuloja samaan aikaan kun tukia leikattiin muilla päätöksillä, kolulutuksesta leikattiin kaikilla tasoilla ja työttömien lapsilta vietiin jopa oikeus varhaiskasvatukseen.

Tämä on se iso kuva, josta haluaisin puhuttavan enemmän. Kun hallitus antaa pääministerin puheessaan kertomia uusia lakiesityksiä, niin niistä varmasti puhutaan yksitellen ja yksityiskohtaisesti, kuten on tehty tähänkin asti. Sekin puhe kuuluu asiaan, mutta hämärtää kokonaiskuvaa vähän samalla tavalla kuin tapaus Niikko vei eilen huomion pois valtiopäivien avauskeskustelusta.