Onko päässyt unohtumaan?

Eilisen tärkein uutinen näytti olevan Petteri Orpon haastattelu Ylen Ykkösaamussa. Orpo sanoi ymmärtävänsä hoitajien palkkavaatimuksia, mutta rahaa hän  ei kuitenkaan luvannut. Sen sijaan hän sanoi seuraavan hallituksen laittavan kuntoon hoitoalan työolot, koulutuksen ja johtajuuden. Hän puhui työstä yleisemminkin toistaen tuttua mantraa työstä parhaana sosiaaliturvana ja väläytti mahdollisuutta velvoittaa työttömät ottamaan vastaan työtä, vaikka palkka olisi tukia pienempi.

Toiseksi tärkein uutinen oli perussuomalaisten myönteinen Nato-kanta, joka eilen lyötiin lukkoon. Siitä innostuneena Iltalehden Lauri Nurmi kirjoitti analyysin, jossa hän kehui Riikka Purran hillittyä asialinjaa, jolla pohjustetaan tulevaa porvarihallitusta. Poissa on EU-vastaisuus ja poissa on kaiken kategorinen vastustaminen, koska tärkeintä on Sanna Marinin kaataminen.

Meitä odottaa siis loistava tulevaisuus, jos kansa vain osaa äänestää oikein.

Ehkä kuitenkin kannattaa muistella vähän menneitä ja miettiä, mitä Sipilän hallitus sai aikaan Petteri Orpon ollessa sen valtiovarainministeri. Silloin hallitus painosti koko julkisen sektorin suostumaan kiky-sopimukseen uhkaamalla säätää vielä kovemmat leikkaukset lailla. Niinpä kiky leikkasi hoitajienkin lomarahoja. Julkinen sektori joutui muutenkin isojen leikkausten kohteeksi, koska kansainvälistä kilpailukykyä oli parannettava. Kukaan ei vieläkään ole kertonut miten lomarahojen leikkaaminen paransi kilpailukykyä, mutta eipä sitä kysytty silloin eikä kysytä nytkään.

Jotkut saattavat myös muistaa, että kokoomus vastusti viimeiseen asti hoitajamitoitusta. Joku saattaa muistaa senkin, että Sipilän hallituksen sote olisi yksityistänyt valtaosan hoitoalasta, kun valinnanvapaus olisi asettanut kaikki palveluntarjoajat “samalle viivalle”. Se olisi tarkoittanut sitä, että asiakkaat olisivat valinneet palveluntarjoajan ja valtio olisi maksanut kaikki laskut.

Perussuomalaisten kannatus on laskussa, mutta sehän ei estä uuden nousun povaamista. Tuo Purran asialinja on tuttua jo Jussi Halla-ahon puheenjohtajuuden ajoilta, jolloin puheenjohtaja oli uutisissa ja somessa kuin kaksi eri henkilöä. Purra jatkaa samalla tavalla, ja viime aikoina hän on ollut somessa kovasti huolissaan muun muassa pääkaupunkiseudun väestönvaihdosta ja kurdien kovaäänisistä mielenosoituksista. Nato-myönteisyys muuttaa kaiken ja menneet on unohdettu aina EU-vastaisuutta myöten.

Ei siitä kovin kauan ole, kun Timo Soini julisti “missä EU, siellä ongelma”. Vain puolitoista vuotta sitten nähtiin Fixit-mielenosoituksessa ainakin Laura Huhtasaari, Olli Kotro ja Mauri Peltokangas vaatimassa eroa EU:sta. Viime helmikuussa Mauri Peltokangas oli näkyvästi tukemassa convoy-mielenosoittajia, joiden toiminta on osoittautunut Venäjään myönteisesti suhtautuvien masinoimaksi.

Nyt perussuomalaiset ovat Naton lisäksi myös innokkaita EU:n kannattajia, ja turvapaikanhakijoidenkin suhteen on mieli muuttunut. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan linja oli nolla turvapaikanhakijaa, ja niin se on virallisesti vieläkin. Ukrainalaiset ovat kuitenkin poikkeus, sillä populisteilla ei ole ideologiaa eikä periaatteita. He vaihtavat takkia poliittisten tuulien mukaan.

Jos ja ilmeisesti kun ainoana tavoitteena on Marinin pääministeriyden kaataminen, niin politiikan sisällöllä ei ole väliä. Yhteinen linja löytyy varmasti, sillä jo viime syksynä Orpo ja Purra lupasivat sellaisia leikkauksia, että jopa Sipilän kauden saavutukset kalpenevat niiden rinnalla. Ainoa erimielisyys saattaa tulla maahanmuutosta, jota Orpo pitää välttämättömänä hoitajapulan ratkaisemiseksi. En usko sen kuitenkaan tuottavan Purralle mitään ongelmaa, koska ainahan voi sanoa kuten ukrainalaisten pakolaisten tapauksessa: Se on ihan eri asia. Yhteinen linja löytyy varmasti, kun julkista sektoria ruvetaan kurjistamaan ja sosiaaliturvaa leikkaamaan.

Siinä vaiheessa sanon lyhytmuistisille äänestäjille, että sitä saa mitä tilaa.

Hyvää suomalaisen työn päivää kaikille.