Kohun ainekset

Kun Helsingin Sanomat eilen julkaisi maksumuurin takana olevan juttunsa Harry Harkimon melkein joutumisesta USA:n pakotelistalle vuonna 2014, niin ajattelin kunnon kohun olevan tulossa. Epäilemättä asia selvitettäisiin pohjamutia myöten, tutkivat journalistit kaivaisivat esiin asiaan puuttuneen suomalaistahon nimen ja myös Petteri Orpon puheenjohtajakampanjan rahoitus tutkittaisiin.

Lupaavan alun jälkeen homma lässähti. Jo eilen aamulla Yle tiesi kertoa, että kukaan ei muista tai edes tiedä Harkimon melkein joutumisesta pakotelistalle. Ainakaan kukaan ei ole viestittänyt USA:n viranomaisille huoltaan pakotelistalle joutumisen kielteisistä vaikutuksista yleiseen mielipiteeseen Suomessa.

Asia selvä. Entä sitten aina valpas Iltalehti, jonka tutkivat toimittajat ovat kunnostautuneet pääministeri Sanna Marinin toiminnan seuraamisessa aamiaiskuitteja ja tanssiaskeleita myöten? Sieltä varmaan löytyy lisää tärkeää ja yksityiskohtaista tietoa.

Eipä löydy. Sielläkin vain toistetaan Helsingin Sanomien tiedot, joiden mukaan kukaan ei tiedä koko asiasta mitään eikä kukaan ole ainakaan ollut yhteyksissä minnekään.

Esille nousi myös Harkimon osuus rahoituksen kerääjänä Petteri Orpon kokoomuksen puheenjohtajakampanjaan vuonna 2016. Tällaisen asian luulisi kiinnostavan rahan liikkeitä vartioivaa lehteä.

Kiinnosti vain sen verran, että Orpolta kysyttiin ja vastaukseen tyydyttiin. Orpokaan ei tiennyt mitään pakotelistalle joutumisen uhasta ja Harkimon osuus rahoituksen kerääjänä oli vähäinen. Tukisummat olivat alle ilmoitusrajojen ja rahojen alkuperä on tiedossa. Rahoittajilla ei ole mitään kytköksiä Venäjään.

Siinä koko juttu. Hyvin alkanut kohu loppui siihen, että kukaan ei tiedä tai muista mitään, asia on vanha eikä Harkimokaan ole ollut kokoomuksen riveissä enää pitkiin aikoihin. Mitään ei voida edes selvittää, sillä jos kukaan ei myönnä olleensa yhteydessä USA:n viranomaisiin, niin siihen on tyydyttävä. Orpon puheenjohtajakampanjan rahoitus jää alle ilmoitusrajan, joten lahjoittajien nimiä ei tarvitse kertoa. Pitää luottaa Orpon sanaan.

Tämä meni ihan oikein. Kohua ei kannata ruveta rakentamaan ilman näyttöä, ja kun näyttöä ei saa, niin rakentaminen on lopetettava alkuunsa. Ei minulla ole mitään syytä tai edes halua epäillä asiassa olevan mitään vilppiä, vaan oikeastaan olen ihan tyytyväinen. Uskotaan kerrankin puhetta ja tyydytään siihen.

Näin olisi voinut toimia muulloinkin. Esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin aamiaiskohussa oli alusta lähtien selvää, että aamiaisetu kuului pääministerille vakiintuneen lain tulkinnan mukaan. Se ei kuitenkaan kelvannut, vaan asiaa pengottiin viikkokausia ja kaikki mahdolliset kuitit käytiin läpi. Joka päivä löytyi jotain uutta ja raskauttavaksi katsottavaa, ja uutinen saatiin siitäkin, että pääministeri maksaa itse yksityistilaisuuksen saunajuomat. Sekin tosin uutisoitiin sen verran hämärästi, että lukijalle jäi helposti väärä käsitys.

Kohuilla on eroa. Kun halutaan nostaa kohu, niin sehän saadaan aikaan vaikka tikusta, joka paisutellaan tukiksi ja lopulta tukkimetsäksi jatkuvalla uutisoinnilla. Kun ei haluta nostaa kohua, niin sitten sitä ei nosteta. Syitä en tiedä enkä rupea arvailemaan, eikä kansaakaan kiinnosta. Tv:ssä alkoivat juuri sekä TTK että BB, ja varsinkin somekansa on kiinnostuneempi niistä kuin mistään muusta. Ainakin siihen asti, kunnes pääministeri käy omalla ajallaan jossain jotain uutta päällään.

***

Kommentointi vain omalla etu- ja sukunimellä, joiden on liityttävä tunnistettavasti sähköpostiosoitteeseen. Nimimerkillä tai pelkällä etunimellä kirjoitetut kommentit lentävät lukematta roskiin.