Rupusakin loppusijoitus

Valtion tuottavuusohjelman nimissä TE-toimistot aikovat lopettaa kokonaan vaikeasti työllistettävien pitkäaikaistyöttömien palvelemisen. Ne keskittyvät jatkossa vain työn vaihtajien ja työnantajien palvelemiseen; vaikeasti työllistettävät ohjataan muualle. Tästä kasvojenkohotuksesta kertoi työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Kimmo Ruth Helsingin Sanomissa 4. helmikuuta.

TE-toimistot vastaavat jatkossa työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaan ja muuttuvat työtä ja työvoimaa hakevien kohtaamispaikoiksi. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että pitkäaikaistyöttömien rupusakki saa painua helvettiin haisemasta ja ihmisten jaloissa pyörimästä.

Tämä poroerottelu toteutetaan asiakassegmentoinnilla, jossa työnhakijat jaetaan kolmeen luokkaan. Kahdesta ensimmäisestä luokasta ei ole tietoa, mutta kolmanteen  kuuluvat pitkäaikaistyöttömät. Heidän segmenttinimensä on ”työelämään kuntoutuvat”, ja heidät ohjataan palvelemaan itseään verkossa ja työelämän palvelukeskuksissa (typ). Näitä palvelukeskuksia on koko maassa vain 39 ja yli puolet kunnista ei ole mukana niiden toiminnassa. Ruthin mukaan keskukset kattavat kuitenkin maan suurimmat alueet melko hyvin.

Mihinkään luokkaan eivät kuulu ”palvelujen ulkopuolella lepäävät” työttömät. Heidät aiotaan jättää kokonaan palvelematta, koska TE-toimistoissa ei ole mitään palveluvalikoimaa tälle porukalle, vaan he vaativat kuntien sosiaali- ja terveyspalveluja, kiteyttää Ruth.

Nämä suunnitelmat herättävät useitakin kysymyksiä, joista ensimmäisenä tulee mieleen toiminnan lainmukaisuus. Kuka päättää ja millä perusteilla, mihin luokkaan työnhakija kuuluu? Todennäköisesti päätöksen tekee yksittäinen TE-toimiston virkailija työttömyyspäivien määrän tai vaikkapa vain pärstäkertoimen perusteella. Perustuslain takaama yhdenvertaisuus lain edessä ja viranomaisissa aiotaan siis murtaa pelkästään yksittäisen virkailijan näkemykseen perustuvalla päätöksellä.

Näistä uusista pitkäaikaistyöttömille tarkoitetuista työelämän palvelukeskuksista ja niiden alueellisesta kattavuudesta ei ole mitään muuta tietoa, kuin että ne kattavat suurimmat alueet ”melko hyvin”. Mitähän tämä nyt sitten mahtaa tarkoittaa? Kun segmenttinimeltään työelämään kuntoutuvaksi määritelty pitkäaikaistyötön käännytetään pois TE-toimistosta, niin minne hänen on mentävä? Vai onko hänen palveltava itse itseään verkossa?

Saadakseen kunnan toimeentulotukea on työttömän osoitettava olevansa työtön työnhakija. Kohta hän ei voi ilmoittautua lähimmässä TE-toimistossa, vaan hänen on asioitava ties missä sijaitsevassa lähimmässä työelämän palvelukeskuksessa.

TE-toimistot aikovat totisesti kohottaa kasvojaan ja siivota nurkkansa. Erityisesti ”palvelujen ulkopuolella lepäävien” etuusasiakkaiden kohtelu näyttää suorastaan heitteillejätöltä. TE-toimistoilla ei ole heille mitään palveluvalikoimaa, vaan he tarvitsevat sosiaali- ja terveyspalveluja. Kukaan ei heitä kuitenkaan niihin ohjaa, vaan he saavat toimia ihan omin päin. Jos he eivät siihen pysty, ei se ole ainakaan TE-toimiston murhe. Siellä keskitytään paremman väen palveluun.

Näin vaalien alla köyhillä ja työttömillä on valtavasti ystäviä. Joku ehdokas voisi kysellä vähän tämänkin segmentoinnin perään.