Katujen huligaanit
Meillä taidetaan kohta olla vähän samassa tilanteessa kuin ennen vuoden 1918 sotaa. Poliittiset järjestöt partioivat kaduilla muka turvaamassa yleistä järjestystä ja turvallisuutta, koska vastapuolikin niin tekee. Vähänkään historiaa tuntevia tämä kehitys rupeaa hirvittämään.
Juuri näin sisällissotakin alkoi. Valko- ja punakaartit alkoivat aseistautua, koska epäilivät vastapuolenkin niin tekevän.
Tällä kertaa jupakka alkoi Helsingissä tapahtuneista nuorten tekemistä pahoinpitelyistä, jotka julkisuudessa väännettiin maahanmuuttajien ja maahanmuuttopolitiikan syyksi. Sen jälkeen erilaiset hurmahenget ja kansankiihottajat värväsivät tai ainakin antoivat ymmärtää värväävänsä omatekoisia järjestyspartioita suojelemaan suomalaisia.
Taustalla oli tietenkin vain oman aatteen nostaminen näkyviin ja bonuksena olisi ehkä päästy hakkaamaan joku ulkomaalaiselta näyttävä. Kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike partioinnin toteuttikin ja seurauksena oli ihan odotetusti tappelu antifasisteiksi itseään nimittävien kanssa.
Minä en tiedä keitä nämä tappelevat antifasisti ovat eikä suoraan sanoen kiinnosta tietääkään. Sen tiedän varmasti, että he eivät edusta järjestäytynyttä työväenliikettä, vaan jotain ihan muuta. Itse asiassa he eivät eroa vastustajistaan mitenkään muuten kuin aatteen värin puolesta.
Minulta on kysytty mitä vikaa on kansallismielisten organisoimissa järjestysparioissa, jotka toimivat laillisesti ja onko syy vastustukseeni väärä ideologia.
Poliittitisten organisaatioiden omin päin toimivat järjestyspartiot eivät kuulu oikeusvaltioon. Katuja turvaa poliisi ja sen pitää riittää kaikille. Näennäisen rauhallisestikin toimivat kansalaisista muodostetut järjestyspartiot sortuvat ihan varmasti rikoksen teille ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että niihin liittyvät ainoastaan ylilyönteihin ja väkivaltaan halukkaat ääliöt.
Osallistujia värvääviä johtajia ei kaduilla nähdä, koska he istuvat kotonaan turvassa. Tämä pätee ihan kaikkiin katupartioihin poliittisesta väristä riippumatta. Muistellaanpa mitä Pohjantähden räätäli Halme sanoi tappelemaan ruvenneille lakkolaisille:
– Toivoisin heikkojärkisenkin ymmärtävän, että sellainen vähentää suuresti mahdollisuuksiamme, sillä on vaikeata vedota tappelijoiden ja riehujien oikeuteen. Pyydän ajattelemaan, koska vetoaminen kunniantuntoon näyttää olevan hyödytöntä.
Tämä oli harvinaisesti huono kirjoitus tässä blogissa. Huono siksi, että kirjoituksessa ei ole muuta ideaa kuin närkästynyt mielipide. Toisin kuin muualla tässä blogissa, mistään ei nyt viitsitty ottaa selvää.
Näistä olisi voinut aloittaa:
http://www.vallankumous.org/blogi/2014/10/20/saako-vakivaltaisia-uusnatseja-vastustaa-vakivaltaisesti/
http://varisverkosto.net/katupartioista/
http://varisverkosto.net/kommentti-ylen-uutisointiin-me-emme-sovi-natsien-kanssa-mitaan/
http://ilonmilitantti.blogspot.fi/2014/10/laissez-faire-antifasismia.html
Minä nimenomaan luin kaikki nuo laittamasi linkit ennen jutun kirjoittamista ja noista se närkästys kumpusikin.
Mitä tulee väkivaltaisten natsien vastustamiseen väkivaltaisesti, niin hätävarjelu on sallittua jo alkaneen väkivaltaisen hyökkäyksen torjumiseksi. Ennakoivaa hätävarjelua ei laki tunne eikä hyväksy.
Mikäs siinä. Korea teoriahan se on, että työväenliikkeeksi itseään sanovat lippuvitriini ja työväentalomuseo irtisanoutuvat kaikensorttisesta väkivallasta. Sehän on 1930-luvun suuren “kommunistijutun” tuoreusluokkaa oleva ajatus, jonka edistyneimmät kannattajat graduoituvat Ohranan vasikoiksi. Kuitenkaan mitään merkittävää laillisen antifasismin tai järjestäytyneen työväenliikkeen tukea ei enää ole ollut olemassa suurinpiirtein niitä aikoja, kun poliittiseen sanastoon keksittiin termit kansanrintamataktiikka ja konsernipuolue.
Yksittäisten laitonta antifasismia harrastavien kaheleiden päänsisällöstä en saata mennä takuuseen, eiköhän siellä jokunen “hyvän taistelun” ja sun muun väkivaltaromantiikan päiväunennäkijäkin löydy. Vaikka siis olisikin niin, että aidon juureva syntymädemari katsoo moista päästä varpaisiin ja saattaa vain vaivoin olla töräyttämättä:”No, mistäs Euroopan lintuoppaan sivulta sinä olet pudonnut?” Suomessa ei oikein olla ymmärtää modernin väkivaltavasemmiston solurakennetta, autonomisuutta ja yksittäisten poikkeusihmisten henkilökohtaisten ongelmien todeksi elämistä niiden nokastataluttajana.
Suomessa heilautellaan nauraa höhötellen kättään aina siihen asti kun on liian myöhäistä. Olennainen kysymys asiassa olisikin siksi, että millä nämä aktivistit saadaan edes täydellä viidelläkään veisaamaan heidän toimintansa aiheuttamasta närkästyksestä. Eivätkä sen paremmin älyä viranomaisemmekaan vaikka kaikkitietävän ylimielisenä epämääräisesti antaa ymmärretään Yleisradion toimittajan yksinkertaisuusluokkaa oleville sieluille haastattelussa. Ei ennenkuin meidän aikamme jäljet johtavat “gansterikommunistin” piirityksessä palaneelle mökille tai saksalaiselle lähijunaseisakkeelle missä verihumalainen “rajavartioryhmä” ei mitään käskyjä huutele…Eikä katso edes että ampuuko omia vai sitä yhtä ainoaa kiinniotettavaa.