Anna-Leena Härkönen: Herkkänahkaiset

Ennen luulin, että minussa on joku vika. Tai siis onhan minussa montakin, mutta ennen luulin, että minussa on vikaa jotenkin erityisen paljon. Mutta ei! Olen psykologisten testien mukaan ainoastaan erityisherkkä.

Anna-Leena Härkönen

Anna-Leena Härkönen

Tällaisesta luonteenpiirteestä, mikäli sitä voi siksi kutsua, on alettu puhua enemmän vasta viime aikoina. Monet julkisuuden henkilötkin ovat tulleet kaapista ulos.
Ennen kuin diagnosoin ilahtuneena itseni erityisherkäksi, minulla oli ikävä tapa nimittää itseäni hermoheikoksi.
En kestä kovia ääniä enkä viihdy kirkkaissa valoissa. Suuret väkijoukot ja liian pitkät ja aktiiviset sosiaaliset tilanteet uuvuttavat minut täysin. Tarvitsen joka päivä tunnin pari yksinäisyyttä ja hiljaisuutta, tai muuten en selviä iltaan asti.

Parasta olisi, jos voisi silloin nukkua, mutta aina se ei ole mahdollista. Esimerkiksi työmatkoilla tai ryhmätapahtumissa minun täytyy vetäytyä vaikka kahvilaan yksin keräämään voimia.
Enkä minä ole ollut ainoa itseni nimittelijä, kyllä sitä naljailua on kuultu muiltakin.
– Ai, hän vetäytyy taas päiväunille!
– Miten nuori ihminen voi väsyä niin vähästä?
– Miten sä oot voinut kasvaa suurperheessä kun sä et kestä yhtään meteliä? (Ehkä juuri sen takia en kestä.)
– Mikä sua nyt taas ahdistaa, eihän tässä oo mittää hättää!

Ja niin edelleen. Toiset ovat kovapintaisempia kuin toiset. Tietenkään kaikki eivät voi ymmärtää tällaista vavahtelua, mutta minusta pitäisi ainakin pyrkiä siihen. Ja on hyvä, että tiedostaa, mikä itselle on liikaa.
En voi käydä katsomassa liian väkivaltaisia elokuvia tai teatteriesityksiä. Ne tulevat uniin ja pilaavat mielialan pitkäksi aikaa. En voisi kuvitella enää ikinä meneväni rock-konserttiin.
Kauppojen jouluruuhkat vältän pysymällä kotona. Jos joku puhuu minulle tylysti tai viileästi, alan heti vainoharhaisena miettiä, olenko loukannut häntä.
Otan liian usein vastuun erilaisten tilanteitten ilmapiiristä. Ja jos elää jatkuvasti tuntosarvet koholla, alkaahan se uuvuttaa.

Ymmärrän, että sana ”erityisherkkyys” saattaa ärsyttää ja tuntua hörhöltä hienostelulta. Sanasta tulee ehkä sellainen olo, että erityisherkkä kuvittelee olevansa jotenkin parempi kuin muut.
Ja aivan varmasti joku kohta julistaa: ”Ei ennenkään ollu mitään erityisherkkyyksiä ja silti vaan pärjättiin kun oli pakko!”
Pärjättiinkö? Erityisherkkiä on ollut aina. Sodan jälkeen mielisairaalat täyttyivät henkisesti hajonneista miehistä, ja kodeissa perhe sai pelätä, milloin isällä taas naksahtaa päässä, kun tulee joku traumaattinen tilanne mieleen.
Kyllähän sodassa murtuivat kovapintaisemmatkin. Jos ei ollut erityisherkkä rintamalle mennessä, palatessa oli. Meidän sukupolvemme, ja varsinkin naiset, voivat vaalia erityisherkkyyttään vapaammin kuin nuo miehet koskaan.
Niitten, joita taas yksi uusi taudinkuva ärsyttää, kannattaisi muistaa, ettei erityisherkkyys ole asennekysymys. Se ei lähde lenkkeilemällä tai saunomalla. Eikä erityisherkkä vaadi erityiskohtelua. Hän vain toivoo saavansa olla sellainen kuin on, ilman mollaamista ja taivastelua.

Minulle kerrottiin, että nykyään on olemassa jopa erityisherkkien tukiryhmiä. Tulee mieleen joukko ihmisiä, jotka istuvat tulpat korvissa hämärässä huoneessa ja pitävät toisiaan käsistä kiinni.

Kommentit
  1. 1

    sanoo

    Niin tuttua! Meitä oli 50- luvulla pienessä asunnossa 7- henk perhe. Salpausselän kisat ja PekkaTiilikaisen huuto; varrrmaa alastuloo…ui ui ui…jo lapsena päätin ; meil’ ei tiilikaiset huuda, eikä kukaan muukaan…ahistaa. Suuret väkijoukot tungeksimassa/ kierrän kaukaa. Onneksi asun yksin ja naapuritkin ovat hiljaista väkeä.

  2. 2

    Tiina sanoo

    Kyseessä ei ole sairaus vaan ominaisuus, erityisherkkyydelle ei siis ole olemassa taudinkuvaa eikä diagnoosia.

  3. 3

    Herkkis tyttö sanoo

    Hyvä kirjoitus, kiitos ☺ Fb.ssa hyvä tukiryhmä, ei istuta piirissä ei, mutta lukemalla toisten kokemuksia ja jakamalla omiaan, saa monta palaa kohdalleen omassakin elämässään. Sopii ainakin minulle!

    • 3.1

      sanoo

      The numbers seem so small as to be hard to have a low degrees of freedom in the statsitical analysis. And there could be cultural blocks, to capture or even identifying that serial killing is occurring. I wonder what the stats are for serial rapists?

    • 3.2

      sanoo

      Oh – and I’m going to assume you are not an expert on US politics, but if you were hoping to place a guest post (basically for the backlinks to a commercial site) on MY blog, how would you go about determining IF a political post was appropriate, and what slant to give it? Yes – that’s an actual question. Say that in my guidelines to you, I say, “Just about anything goes – family, books, opinion – just read a bit of my blog and send me something you think would be a good fit.” You think, “Oh, hey, it’s an election year, so politics would be good – I have an opinion on that!” What do you do next?

    • 3.3

      sanoo

      gt Was cut off for some reason, here is the other article. I also noticed the first article seemed to be leaning more to the roro80 view so I added a more feminist article. However by doing so I think I am just proving the point Dean makes.

    • 3.4

      sanoo

      Compré el modelo anterior, el Ford Leño, y fue un fiasco total. La unidad que me entregaron no contaba con tratamiento antitermitas, al poco tiempo ya podían verse los agujeros por todo el chasis, esto, por todo el tronco. Cuando tuve que reclamar me dijeron que la garantía no cubría desperfectos ajenos a la tala.Al final me está sirviendo para pasar el invierno, arde divinamente en la chimenea.

    • 3.6

      sanoo

      I personally talked to earlier this week for this theme using this friend. He or she alleged that he or she ended up being resting, therefore i sent in his own treat with the websites, high can be so beautifully express it content talked about. Right now can not believe that being truthful.

    • 3.7

      sanoo

      Google Plus is terrific. I do not think it will ever be more than the Pepsi to Facebook’s Coke, alas, but it’s much slicker and better designed. It’s far too bad that the service has sacrificed a pile of goodwill over the very last week by repeatedly publicly shooting themselves in the foot.

  4. 4

    HSP-highly sensitive person sanoo

    Muistahan Anna-Liisa, että tämä noin 20% koskeva ominaisuus ei noin muutenkaan ole vika ja evoluution on tämäkin ominaisuus täytynyt niin ihmiskunnan kuin eläintenkin maailmaan jalostaa; kenties pitämään huolta muista, huomauttamaan ja huomaamaan asioita, jotka jäävät tavallisilta huomaamatta. Mm herkkä nenäni on pelastanut perheeni tulipalolta. Ei tätä ominaisuutta sovi, eikä saa vähätellä.

  5. 5

    Jaana sanoo

    On ihanaa olla erityisherkkä! Saa vihdoinkin olla omanlainen, millainen on aina, lapsesta asti ollut. Seurallinen, ja yksinolija, samaan aikaan. Luulin aiemmin, että tämä liittyy ”rapuiluun”, että peruuutan paikalta, jos tuntuu epämukavalta, mutta erityisherkkänä tunnistaakin herkemmin. Nyt kun hyväksyy tai siis tunnistaa ja on ylpeä herkkyydestään, voi rauhassa valita sakkinsa, ei tarvitse miellyttää ketään, kun ei ole pakko, eikä tarvi muuttua toisenlaiseksi. Aina ei ole helppoa, varsinkaan vahvan – vai olisiko hänkin erityisherkkä – puolison kanssa… Mutta elellään me omassa herkässä maailmassamme, olemmepa ainakin tunneihmisiä!!!

  6. 6

    Kitte-Mari sanoo

    Ihmisten ymmärtämättömyys voi tehdä HSP-ihmisen elämästä myös helvetillistä. Naljaillaan, juuri niinkuin itsekin kirjoitit. Se tulee ilmi varsinkin työpaikalla kun ei vaan jaksa kuunnella meteliä ja alituista pälpätystä, puhumattakaan yhteisistä illanvietoista. Kun vetäytyy omiin oloihinsa, sanotaan, että seura ei kelpaa tai on se ylpeä, luulee olevansa parempi kuin muut etc.Toisaalta olen iloinen tästä ominaisuudestani. Tunnen kokevani tästä maailmasta paljon enemmän kuin ”ei niin herkät”.

  7. 7

    Ritva Hauta-aho sanoo

    Tää kertomus oli niin kuin minun elämästä, olen ollut sellanen kummajainen omassa lapsuuden kodissa ja saanut vieläkin kuulla herkkyydestäni mutta en näin kauniilla sanalla mainittuna. Ihanaa kun on saanut tietää etten olekaan yksin kummallisuuksieni kanssa ja huomaan miten tietyt alueet vahvistuu vanhemmiten mutta olen niin onnellinen kun ei tarvitse enään lähtee aamulla minnekään, saa elää juuri sellaista elämää missä on hyvä olla. Kaikille meille piristävää talvenjatkoa auringon paisteen kera.

  8. 8

    Herkkis sanoo

    Ihana kirjoitus. Minäkin sain herkkyydestä uuden nimen itselleni kaikkien niiden pilkkanimien tilalle. Olen ollut myös tapaamisia järjestämässä. Ei siellä korvatulpat korvissa istuta, vaan puheensorina on jatkunut tuntikaupalla (ah sitä autuutta kun saa kerrankin puhua sydämensä kyllyydestä toisten tuntosarvekkaiden kanssa!). Tämän oman herkkyyden ymmärtäminen paremmin on johtanut siihen että siedän painettakin paremmin. Ja ymmärrän niitä jotka eivät ole samalla tavalla herkkiä. Aiemmin tulin väärinymmärretyksi ja tulkitsin myös toisia väärin tahtomattani. En vaihtaisi pois tätä ominaisuutta, on mukava liikuttua linnunpoikasista ja pystyä pelkällä hajuaistilla päättelemään milloin kumppani on stressaantunut.

  9. 9

    Jarski sanoo

    Kyllähän tuosta itsensä tunnistaa. Olen lopettanut ylimääräisen älyttömän suorittamisen ja luopunut turhasta nykyajan vouhkaamisesta, että pitäisi olla sitä ja pitäisi olla tätä ja tuonlainen ja tämmöinen jne. Olemalla oma itsensä ja hyväksymällä itsensä sellaisena kuin on, niin tätä kautta löytyi uusi ammattikin vanhan tilalle, jossa suorittamisella ja yliampuvalla tekemisen määrällä mitattiin ihmisen kelpoisuutta tässä yhteiskunnassa. Nyt tilaa on luovuudelle ja uusille ajatuksille muiden auttamisesta. Ja tätäkin vain sopivissa määrin 🙂

  10. 10

    Jaana sanoo

    Erityisherkkyys on hermoston ominaisuus, ei mikään traumasta johtuva sairaus. Et voi ”tulla” erityisherkäksi kärsittyäsi metelistä. Sodan päätyttyä oireilivat ihan varmasti kaikki, kuka mitenkin, eivätkä pelkästään erityisherkät.

  11. 11

    sanoo

    Niin tuttua! Kiitos jakamisesta. Ärsykkeille altistumisen säätely on tärkeä juttu , vaikka muut ajattelisivat mitä. Olen kokenut sen välttämättömäksi voidakseni jotenkin nauttia elämästä . Kuormitus käy helposti liian kovaksi ja olo on hajanainen, tuntee olevansa rikki ja ahdistunut. Pari tuntia hiljaisuutta, luontoa, pitkä kävely yksinään rauhallisessa maastossa ja elämä maistuu taas vähän aikaa. Erityisherkkä hyötyy rauhallisista kehohoidoista hoitajan kanssa , johon luottaa. Olen erityisherkkä ja ammatissani olen hyvä juuri siksi. Eritysherkkyys on arvokas ominaisuus.

  12. 12

    Tuula sanoo

    Hienoa, että yhä useampi erityisherkkä tunnistaa itsessään tämän ominaisuuden. Helpottaa elämää kummasti, kun ymmärtää, ettei olekaan perustavalla tavalla viallinen ja vääränlainen 🙂 Olen muuten ollut erityisherkkien tapaamisessa, ja siellä ilmapiiri oli aivan ihana. Sai rauhassa olla ujo, arka ja säpsähtelevä, jos siltä tuntui. Ja jos sattui olemaan puhelias olo, niin äänensä sai kuuluville, kun muut hoksasivat kuunnella eivätkä vain pölöttäneet päälle (kuten usein tapahtuu kovapintaisempien tyyppien kanssa).
    Tervetuloa hsp-kerhoon! 🙂

  13. 13

    Minna sanoo

    Kiitos Anna-Liisa kirjoituksestasi, se pani ajattelemaan. Itse en mielestäni lukeudu erityisherkkiin, mutta olen herkkä usein, monelle ja monessa tilanteessa.

    Tämä erityisherkkä-termin nousu ”muotitermiksi” kertonee siitä, että korkea stressinsietokyky on muodostunut aikanamme ihailluksi ominaisuudeksi, kun muunlaiset olisivat sitten jotenkin viallisia. Se on minusta jossain mielessä tylsää, että tarvitaan tällaisen termin lanseeraus, että olisi lupa olla herkkä ja jotta herkät ihmiset voisivat nähdä herkkyytensä positiivisesti. Ilmeisesti siitä muodostuu myös jonkinlainen identiteettiä myönteisesti vahvistava ulottuvuus näiden vertaisryhmien kautta.

    Herkkyys eri aistimuksillehan on järjettömän tärkeä monin tavoin ja se on osa ihmisyyttä. Sitä on ollut aina ja päällevyöryvä ärsykkeiden ylitarjonta nostaa sen esiin, että jotkut kestävät sitä huonommin kuin toiset. Toiset sitten taas reagoivat esim. turruttamalla itseään liialliselta ärsykevyöryltä, eikä heidän ilmiasunsa ole kovinkaan herkkä tai vetäytyvä, vaan enemmän puudutettu. Ihminen voi näyttää ulospäin vahvalta tai jopa ”kovalta”, mutta olla juuri siksi kovan oloinen, että on sulkenut herkkyytensä aistimustensa sietämättömän liiallisuuden vuoksi.

    Harmillista termissä on turha kategorisointi. Uskaltaisin väittää, että tutkimuksen tuottama 20 prosenttia erityisherkkiä ei tarkoita sitä, etteivät sen ulkopuolelle jäävätkin voisi olla herkkiä. Uskon että sen lisäksi että toiset ovat herkkiä monella tavalla, hyvin monet ovat jollain rajatulla ulottuvuudella herkkiä, kuten että voi olla hyvin herkkä kosketukselle, muttei esim. metelille. Uskon että herkkyys on sumea jatkumo, eli ei ole jotain rajakohtaa (esim. että tiettyyn desibelimäärään reagoiva voitaisiin määritellä erityisherkäksi), vaan kokemus on myös aina subjektiivinen, vaihteleva ja tilannesidonnainen, esim. huonosti nukutun yön jälkeen olemme herkempiä ja turvallisessa seurassa meteli ei ole yhtä häiritsevää.

    Aiemmin keskustelussa mainittiin että erityisherkkyys on hermostollinen tila ja ettei erityisherkäksi voi tulla traumatisoitumisesta. Käsittääkseni hermosto on muuntuva, vahvat kokemukset jättävät joskus ohimenevät, joskus pysyvät jäljet hermostoon. Traumatisoituminen johtaa stressinsäätelyjärjestelmän vioittumiseen. Nykyään voidaan kuvantamalla näyttää, miten esim. traumatisoituminen vaikuttaa hermostoon. Mielen ja hermoston yhteys on vahva, ei mitenkään toisiaan poissulkeva vaan saman asian eri peilauspinta. Minusta olisi hassua ja turhaa jakaa ”synnynnäisesti” erityisherkät ja ”traumatisoituneet” erityisherkät. Ja synnynnäinen erityisherkkyys voi johtua äidin raskausaikojen kokeman liiallisen stressin l. traumatisoitumisen vuoksi. Vai tarvitsemmeko me tuollaistakin luokittelua?

    Tämä herkkyyden koettu halveksunta varmaan juontuu siitä vahvuuden ihannoinnista, joka kansakunnallemme on ollut elintärkeä jossain kohtaa maailmaa. Kyyneleet on ollut nieltävä, jotta ei jää ”tuleen makaamaan”. Mutta nyt elämme aikaa jolloin saamme luvan olla herkempiä oman itsemme ja toistemme herkkyydelle, hyvä niin.

  14. 15

    Tuija sanoo

    Todella hyvä kirja asiasta on The Highly Sensitive Person, Elaine N. Aron, Ph.D. En tiedä onko saatavana Suomessa tai suomeksi, mutta on helppolukuista kansankielistä englantia. N. 15-20% populaatiosta on ns. erikoisherkkiä ja se ei tosiaankaan ole mikään sairaus!

  15. 16

    Pikke sanoo

    Kyllä joo helpotti kuulla, että stressiherkkyys liittyy synnynnäiseen reagointiherkkyyteen. Tosin löysin sitten toisenkin selitysmahdollisuuden, eli myös introvertit stressaantuvat herkästi sosiaalisesta kanssakäymisestä=kuormituksesta. Erityisherkät kuormittuvat aistimustensa ja havainnointinsa runsaudesta. Ehkä menevät limittäinkin. Stereotyyppiset mielikuvat erityisherkistä nenä täynnä sisäänvedettyjä herneitä ja introverteista epäsosiaalisina nörtteinä voisi kyllä heittää romukoppaan. Mutta ihana uusi viesti on ollut juuri se, että sitä on synnyinlahjaksi saanut tietyn reagointityylin ja ainoa järkevä tapa hanskata homma, on suoda itselleen riittävästi elpymistaukoja ja -keitaita. Niitä, mistä on tähän asti saanut noloutta tuntea.

    • 16.1

      Pikke sanoo

      Introverteista puolestaan kirjoittaa vetävästi Linus Jonkman. Hän kyllä väitti, että introverttius on harkittu lisättäväksi johonkin noista lääketieteen virallisista diagnoosiluokituksista. Jääkäämme siis odottamaan Käypä-hoito suositusta.

  16. 17

    Iitu sanoo

    ”Erityisherkkyys” on inhimillinen ominaisuus, joka löytyy meistä kaikista – vaihtelevissa tilanteissa. Leimautuminen ja itsensä korostaminen ”erityisherkkänä” sen sijaan on huomiohakuista, mutta myös epävarmuutta omasta olemisestaan. Se, että tätä muotitermiä huudellaan joka nurkasta, kuvaa vain sitä, miten epävarmoja nykyihmiset ovat omasta osuudestaan ja kyvystään elää nyky-yhteiskunnassa. Toisaalta, tämän muotitermin käyttämien itsensä kohdalla kuvaa juuri nyky-yhteiskunnan ”minä”-kulttuuria: ”huomioikaa MINUT, sillä MINÄ olen erityisherkkä, ja MINÄ edellytän sen mukaista käytöstä”.

    ”Erityisherkät” – te olette aivan samanlaisia kuin me muutkin, teillä on vain suurempi tarve tuoda itseänne esille ja selittää itseänne.

    Näin se vain on.

    • 17.2

      sanoo

      Här har vi shorts-linne fortfarande (med undantag av vår tur till södra Spanien då koftan fick komma fram). Fast spanjorerna klär sig efter almanackan och inte efter temperatur, så är det oktober så gäller mera kläder. Punkt. Gomorron!

    • 17.4

      sanoo

      Wow! This can be one particular of the most beneficial blogs We’ve ever arrive across on this subject. Basically Fantastic. I’m also a specialist in this topic so I can understand your effort.

  17. 18

    Marjo sanoo

    Minä olisin kiinnostunut kompleksisen PTSD:n ja erityisherkkyyden yhteyksistä. Vähän samaa oireistossa.

  18. 19

    Kalat69 sanoo

    Tunnistan itseni erityisherkäksi. Olen sen aina jollain tasolla tiennyt. Nyt sille on sitten saatu nimikin, ja hyvä niin! Olkoon muoti-ilmiö tai ei, mutta minulta ette vie tätä identiteettiini vahvasti kuuluvaa osaa. Erityisherkkyys kertoo hyvin paljon minusta, tavastani suhtautua asioihin ja nähdä maailma. Ikääkin on sen verran jo kertynyt, etten enää häpeä itseäni tai tätäkään ominaispiirrettä. Minulle on ihan sama, uskooko joku ei-herkkä tähän vai ei. Minä tiedän, että olen löytänyt jotakin arvokasta, joka kertoo hyvin perustavalla tavalla minusta itsestäni ja kaltaisistani ihmisistä. Väitän jopa tunnistavani toisen erityisherkän hyvin suurella todennäköisyydellä, vaikka meitä toki monenlaisia onkin.

  19. 20

    sanoo

    I do consider all the ideas you have presented for your post. They are really convincing and will definitely work. Nonetheless, the posts are very quick for beginners. May you please extend them a little from subsequent time? Thanks for the post.

  20. 21

    sanoo

    Awesome issues here. I’m very glad to peer your article.

    Thanks so much and I’m having a look forward to touch you.
    Will you please drop me a mail?

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *