Pääkirjoitus: Rauhan asialla

Presidentti Martti Ahtisaari luopuu perustamansa rauhanvälitysjärjestö CMI:n hallituksen puheenjohtajuudesta. Päätös on ymmärrettävä, sillä Ahtisaari täyttää kesäkuussa 80 vuotta. Jatkossa hän keskittyy rauhantyöhön neuvonantajana ja asiantuntijana. Häenelle tarvitaan siis seuraaja.

Marja Aarnipuroo

Marja Aarnipuro

Harvoinpa olen ilahtunut niin kovasti kuin kuullessani, että Ahtisaari esittää seuraajakseen filosofian tohtori, kansanedustaja Alexander Stubbia, joka aloittaa luottamustoimessa marraskuun lopulla ja jatkaa luonnollisesti myös kansanedustajan työtään.

Esimiehenä olen nähnyt usein, miten ihminen alkaa kukoistaa, kun hän pääsee työskentelemään sopivaan rooliin. Sellaiseen, jossa kaikki hänen vahvuutensa tulevat täyteen käyttöön. Vuosikausien turhauttava puurtaminen voi nopeastikin vaihtua loistosuorituksiin ja huipputyytyväisyyteen, kunhan vahvuudet ja työrooli osuvat kohdalleen.
Näin on käymässä Alexander Stubbille, Suomen käyntikortille maailmalla. Stubb on edustava, kielitaitoinen, positiivinen ja osaava, ja hänen kansainvälinen kokemuksensa on ylivertainen. En koskaan ymmärtänyt, miksi Stubb halusi puheenjohtajaksi tai pääministerin takkuiseen tehtävään, kun hän sen sijaan voisi edustaa meitä upeasti maailmalla.
Maanantaina CMI:n vieraaksi Helsinkiin kokoontuu Nelson Mandelan perustama ja Kofi Annanin johtama The Elders (kylänvanhimmat) -neuvosto, johon rauhannobelisti Ahtisaari kuuluu. CMI:n rauhanseminaari on joka kerta vuoden kohottavin tilaisuus.

Pääkirjoitus: Maailma on täällä!

Mitä kummaa meille on tapahtumassa? Keskustelemme kahvipöydissä sujuvasti Ranskan vaaleista ja uudesta presidentistä. Meillä on mielipide siihen, kannattiko Ison-Britannian lähteä EU:sta. Presidentti Donald

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Trumpista tiedämme lähes kaiken. Seuraamme Syyrian sotaa, Irakin tilannetta ja Afganistanin olosuhteita. Presidentti Putinin sanomisia seuraamme tarkasti.
Olemmeko yhtäkkiä kansainvälistyneet? Vielä vähän aikaa sitten tuntui, että suomalaisia kiinnostaa vain se, mitä Suomen rajojen sisällä tapahtuu: sote, vanhustenhoito, pakolaistilanne ja pitkäaikaistyöttömyys. Kuka kumma tuli ja avasi ikkunat maailmaan?
Onko niin, että alamme taas ymmärtää, että emme olekaan tällä planeetalla yksin oman napamme ympärillä pyörimässä? Huomaammeko, että globalisaatio pienentää maapalloa niin, että äärimmäisetkin kolkat tuntuvat olevan ihan tuossa nurkan takana?
Internet ja sosiaalinen media tuovat kaiken lähelle. Perinteisempi media säestää. Kirjeenvaihtajia palkataan taas ja juttuja tehdään yhä enemmän muualta kuin Suomesta. Yle omistaa kokonaisen uutislähetyksen Ranskan vaaleille. Media tekee omat päätöksensä, mutta ei väkisin. Täytyy olla yleisön kiinnostus.
Yhä useampi suomalainen osaa vierasta kieltä. Nuoret käyttävät englantia kuin äidinkieltään ja reissaavat maailmalla yhtä luontevasti kuin kotimaassa.
Tämä kaikki luo uskoa tulevaan. Siihen, että Suomi menestyy maailmalla ja siihen, että emme umpioidu tänne pohjolan perukoille keskenämme riitelemään.

Pääkirjoitus: Viha tuhoaa meidät

Luolamiehelle viha oli välttämätön tunne. Hänen oli kyettävä puolustautumaan ympäristön uhkia vastaan jäädäkseen henkiin. Viha nostatti luolamiehen elimistöön kiihtymys- ja puolustautumishormonia, joka auttoi häntä taistelemaan. Meillä ei ole samoja uhkia, mutta silti osaamme edelleen vihata.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Viha saa usein alkunsa loukatuksi tulemisesta tai turhautumisesta. Mielenterveyden keskusliiton mukaan taustalla voi olla myös hätää, epäonnistumisia tai kykenemättömyyden ja umpikujan tunteita. Viha nousee myös ahdistuksesta.
Vihastuminen saa lihaksemme jännittymään ja verenpaineemme nousemaan. Pitkään kestäessään vihamielisyys on meille vaarallista; se kuluttaa elimistöä ja voimavarojamme. Onnettomuuksien riski kasvaa. Vihan vallassa saatamme myös loukata, alistaa tai kiusata muita ihmisiä.
Vihaisuudesta kannattaa pyrkiä pois, sillä jatkuva viha ei suinkaan pura paineitamme ja puhdista. Vihan ilmaiseminen vain lisää vihamielisyyttä. Itseään kannattaa tyynnytellä ja opetella rauhoittumaan. Vihaa ei kannata purkaa hallitsemattomasti tai lietsoa sitä lisää. Vihaan ei pidä juuttua.
Netin vihapuhe ja kiristynyt ilmapiiri vaikuttavat myös toimintaan kadulla. Viharikosten määrä kasvaa. Vihapuheella ja viharikoksilla on suora yhteys väkivaltaiseen radikalisoitumiseen, ääriajatteluun ja -toimintaan. Niitähän me kaikki kai vastustamme?
Viha tekee meille pahaa. Se tuhoaa meidät yksilöinä ja yhteiskuntana.