Pääkirjoitus: Pöyristyminen on uusi musta

Suomalaisetko muka viilipyttymäisen viileitä?
Höpö höpö. Me olemme kiivastujia ja kuohahte­lijoita, varsinaista pöyristyjäkansaa, ainakin jos somekohuihin on luottamista.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Pöyristymme alpakoista ja natseista ja siitä, ettei Pörssiklubiin oteta naisia eikä Naisasialiitto Unioniin miehiä. Twitterissäkin retwiitataan miesten twiittejä useammin kuin naisten!
Hurjistumme Hanna Sumarin kehotuksesta opettaa lapsille ravintolakäytöstä ja siitä, ettei Pirkko Arstila pidä nuorten naisten tiukoista pöksyistä, jotka paljastavat salaiset solat. Pöyristymme Tuomas Enbusken ja Ulla Appelsinin kolumneista. Vielä heitäkin pöyristyttävämpi on Sanna Ukkola intiaanipäähineineen.
Saako päiväkodissa viettää joulujuhlaa tai koulussa laulaa suvivirttä? Kuka saa juontaa Napakympin, Kymppitonnin tai Bumtsibumin? Miksi Stockmannilta ei saa enää muovikassia ilmaiseksi? Mikä oikeus Saara Aallolla on päästä suoraan euroviisuihin?
Pöyristymme, jos joku haukkuu tai kehuu pääministeri Sipilää. Sauli Niinistö on liian suosittu.
On pöyristyttävää, jos sote-uudistus kaatuu tai toteutuu. Länsimetro valmistui pöyristyttävän myöhään, siis bussit takaisin! Kärsivätkö heinäsirkat, kun niitä käytetään leipään? Kiusaavatko keliaakikot kokkeja? Saako nahkasta valmistaa juhla-asuja? Entä kenkiä tai vöitä? Kenen kanssa Touko Aalto saa seurustella? Mitä Finlandia-voittajalla on oikeus sanoa?
Vaikka pöyristyminen on uusi musta, pidetään mielessä, että kiihtymys voi laukaista sydänkohtauksen.

Pääkirjoitus: Kun suomalainen matkaopas katosi

Vietimme ihanan aurinkoloman Kanarialla. Ostimme pakettimatkan suurelta kansainväliseltä matkanjärjestäjältä. Rantaloma sujui rutiinilla, sillä käymme samassa kohteessa lähes joka vuosi.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Jokin oli kuitenkin muuttunut. Opaspalvelut olivat lähes kadonneet, tai ainakin digitalisoituneet. Lentokentällä piti etsiä kylttien perusteella oman matkatoimiston opas. Piti muistaa oman hotellin nimi saadakseen kirjekuoren, johon opas merkitsi bussin numeron ja lähtölaiturin. Se piti tietenkin itse löytää. Opas (ei suomea puhuva) käväisi bussissa laskemassa matkustajat, mutta ei tullut mukaamme. Lomainfo löytyi kirjekuoresta.
Köröttelimme kuljettajan kanssa kohti Gran Canarian eteläosan lomakohteita. Jokaisen piti itse huolehtia, että jäi oman hotellinsa kohdalla pois. Kuljettaja puhui luonnollisesti vain espanjaa.
Tervetulotilaisuutta ei ollut, eikä opas tullut koko viikon aikana hotellille. Suomenkielistä hotellikirjaa ei löytynyt. Oppaiden puhelinnumero, tiedotteet ja retkimainokset tulivat tekstiviestinä kännykkään. Myös mobiilisovellus oli käytössä. Kun kotiinlähdön aika läheni, bussin aikataulu ilmoitettiin tekstiviestinä.
Meitä tämä palveluiden karsiminen ei häirinnyt, mutta mietin niitä, jotka matkustavat harvoin eivätkä puhu englantia. Uskaltavatko he enää lähteä edes pakettimatkalle? On syntynyt iso markkinarako niille, jotka huolehtivat matkalaisistaan kädestä pitäen.

Pääkirjoitus: Katoaako työ?

Suomalaisnuoret uskovat omaan tulevaisuuteensa. Se on upeaa, sillä nuorena kuuluukin olla varma siitä, että pystyy muuttamaan maailman paremmaksi.
Suomen tulevaisuudesta nuoret sen sijaan ovat kovasti huolissaan. Tämä käy ilmi Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tuoreesta Nuorten tulevaisuuskuvat 2067 -raportista.
Yksi nuorten huolenaiheista on työttömyys. Osa heistä pelkää, että robotit vievät työpaikkamme. Toisten mielestä robotisaatio tarjoaa mahdollisuuden uusien ja mielenkiintoisempien työtehtävien syntymiseen.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Molemmat ovat oikeassa. Kaikki, mikä on automatisoitavissa, automatisoidaan ihan varmasti. Suurin osa suorittavasta työstä katoaa.
Uuden teknologian arvioidaan syrjäyttävän jopa puolet nykyisistä ammateista. Hyvä puoli on se, että kuolevien ammattien tilalle syntyy lukemattomia uusia.
Robotisaatioon voi suhtautua myös ilon kautta. Se vapauttaa monet pakkotahtisesta puurtamisesta. Tulevaisuudessa ihmiset työskentelevät asiantuntijoina, palvelualoilla, hoivatyössä, taideammateissa ja automatisoitujen prosessien valvojina.

Viimeistään nyt vanhempien kannattaa vakuuttaa lapsilleen, että tulevaisuudessa kukaan ei pärjää ilman koulutusta. Koulupudokkaan tulevaisuus on sysimusta. Puheet oppivelvollisuuden nostamisesta 18 vuoteen eivät tunnu enää yhtään yliampuvilta.