Pääkirjoitus: Kiitos, perustuslaki!

Näinä politiikan villeinä aikoina voi olla kiitollinen siitä, että sekä Suomessa että lähes kaikissa muissakin maissa on voimassa perustuslaki.
Perustuslaki estää absoluuttisen vallan keskittymisen hallitsijalle ja pakottaa hänet noudattamaan tiettyjä yhteisiä sääntöjä tai periaatteita.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Perustuslaki on hallitsijan persoonan yläpuolella, sillä se määrää, kuinka valtion on toimittava. Hallitus ei voi toimia perustuslain vastaisesti, eikä lainsäätäjä kumota perustuslakia tavallisella lailla.
Yhdysvalloissa vuonna 1787 hyväksytty perustuslaki on vanhin voimassa oleva merkittävän suvereenin valtion perustuslaki. Siellä presidentti johtaa hallitusta, mutta hänen on noudatettava lakeja. Kongressi säätää lait, mutta presidentin suostumuksella. Presidentti valitsee tuomarit, mutta senaatin on hyväksyttävä heidät. Korkein oikeus valvoo lainsäädäntötyötä päättämällä lakien perustuslainmukaisuudesta.
Perustuslain muuttaminen on yleensä mahdollista vain vaikeutetussa lainsäätämisjärjestyksessä. Suomessa perustuslakia voidaan muuttaa niin, että eduskunta hyväksyy muutosesityksen, jonka vasta seuraava, vaalien jälkeen valittava eduskunta, hyväksyy vähintään 2/3 enemmistöllä. Kiireelliseksi julistaminen vaatii taakseen vähintään 5/6 määräenemmistön.
Perustuslaki suojelee meitä vallanhimoisilta yksinvaltiailta. Siitä on tässä ajassa syytä olla kiitollinen.

Pääkirjoitus: Kuka pitää tunkin?

Kirjoitin jo kertaalleen siitä, miten yrittäjäpersoonien on vaikea sopeutua politiikan hitauteen ja siihen, että asioita ei voi päättää itse tai pienessä piirissä, vaan niille on välttämätöntä hankkia laaja kannatus. Omat hermoni eivät tuota hitautta kestäisi, viihdyn paremmin nopeassa ja tehokkaassa yritysmaailmassa.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Ministeri Anne Berner joutui elämänsä myllytykseen tuodessaan julkisuuteen selvityksensä liikenneverkon kehittämisestä. Pääministeri kutsui liikenneministerin toimintatapaa uudeksi poliittiseksi kulttuuriksi, rohkeaksi ja avoimeksi.
Helsingin Sanomien toimittaja Marko Junkkari kirjoitti sunnuntaina oman selvityksensä siitä, miten tuo poliittinen prosessi eteni. Vauhdikkaasti kyllä, mutta myös niin, ettei hankkeelle hankittu tukea edes hallituksen sisältä. Tiedonkulku pätki ja kaikessa oli kiireen tuntu. Jossain välissä selvitys muuttui esitykseksi ja lopputulos onkin kaikkien tiedossa.
Anne Berner kirjoitti sunnuntaina blogissaan aivan oikein, että meillä on edelleen ratkaistavana liikenteen merkittävät ongelmat, kuten autokantamme hurja vanheneminen, josta kerrotaaan tämän lehden sivulla 8.
Minusta on hyvä, että Sipilä ja Berner pitävät tunkkinsa edelleen itsellään. Se vain pitää muistaa, että politiikka on yhteisten asioiden hoitoa – yhdessä.

Pääkirjoitus: Vaihtoehto faktalle

Presidentti Donald Trump väitti, että hänen virkaanastujaistilaisuutensa keräsi kaikkien aikojen ennätysyleisön. Valkoisen talon tiedottaja jatkoi yleisömäärän paisuttelua tiedotustilaisuudessaan.

Marja Aarnipuro

Marja Aarnipuro

Kiistattomien kuvatodisteiden mukaan yleisöä oli kuitenkin vain kolmannes siitä väkimäärästä, joka osallistui presidentti Barack Obaman juhlallisuuksiin vuonna 2009.
Kun väitteet oli kumottu, presidentin neuvonantaja puolusti tiedottajaa sanomalla, että tämä tarjosi ”vaihtoehtoisia faktoja”. Vaihtoehtoisia faktoja ei ole olemassa. Vaihtoehtoinen fakta on valhe.
Kaikille maailman lapsille opetetaan, että valehteleminen on väärin. Trumpin tempausten jälkeen lasten kasvattaminen saattaa vaikeutua. Mitä vastaamme, kun lapsi kysyy: ”Miksi tuo setä saa valehdella, mutta minä en?”
Asiantuntijoiden mukaan valehtelu kuuluu Trumpin taktiikkaan. Se toimii, koska niin monet amerikkalaiset haluavat uskoa valheisiin.
Trump syyttää mediaa valehtelusta. ”Toimittajat kuuluvat maailman epärehellisimpien ihmisten joukkoon”, hän jyrisi CIA:n päämajassa. Presidentin olisi kuitenkin syytä katsoa peiliin.
Meidän journalistien velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Mikä lienee
Yhdysvaltain presidentin velvollisuus?