Tilastoista katoavat työttömät

Joskus 1960-luvulla televisiossa näytettiin tietoiskua silloin vielä harvinaisesta turvavyön käytöstä. Mieleeni on jäänyt yksi autoilija, joka tyrmäsi haastattelijan vetoamisen tilastoihin sanomalla, että markan rahalla saa niin monenlaista tilastoa.

Työ- ja elinkeinoministeriön ennusteen mukaan työttömien työnhakijoiden määrä vähenee tänä vuonna 35 000:lla ja ensi vuonna 30.000:lla. Työllisten määrä lisääntyy tänä vuonna 15 000:lla ja ensi vuonna 12 000:lla .

Erityisen nopeasti vähenee pitäaikaistyöttömyys. Viime vuonna pitkäaikaistyöttömiä oli 124 000, tänä vuonna heitä katoaa jonnekin 23 000. Ensi vuonna heitä arvioidaan olevan 85 000 ja vuonna 2019 noin 78 000.

Jokin tässä ei nyt ainakaan minun matikkapäälläni täsmää. Tänä vuonna työttömien määrä vähenee 35 000, mutta työssä olevien määrän kasvuksi saadaan vain 15 000. Ensi vuonna työttömien määrää vähenee 30 000, mutta työssä oleven määrän lisäys on vain 12 000.

Mihin ministeriö aikoo häivyttää tänä vuonna 20 000 ja ensi vuonna 18 000 työtöntä, jotka eivät ole työssä, mutta eivät myöskään työttömiä? Entä mihin katoaa valtava määrä pitkäaikaistyöttömiä?

Minäpä arvaan. Osa työttömistä siirtyy eläkkeelle tai kuolee. Osa pakkosiirretään toimeentulotuelle, ja yhä suurempi osa on hippasilla kuntouttavassa työtoiminnassa. Entistä useampi parantaa yritysten tuottavuutta tekemällä palkatonta työtä työkokeilussa.

Ei näitä laskelmissa olevia aukkoja voi mitenkään muuten selittää. Sipilän hallituksen pakkomielteenä on saada työllisyysprosentti 72:een, eikä siihen ole oikeasti mitään realistisia mahdollisuuksia. Palkkatyötä ei kerta kaikkiaan ole tarjolla, joten on turvauduttava tilastokikkaliluihin. Tärkentä on saada siirrettyä mahdollisimman paljon väkeä pois työttömien sarakkeesta.

Joku on joskus sanonut tulevaisuuden ennustamisen olevan vaikeaa. Työ- ja elinkeinoministeriö on ratkaissut tämän ongelman päättämällä etukäteen tulevaisuuden sisällön hallitusohjelman mukaiseksi. Sen jälkeen on helppo kirjoittaa numerot eli tässä tapauksessa työllisyys- ja työttömyysennusteet vastaamaan päätettyä tulevaisuutta.

Aina vain lasku ei mene ns. putkeen.

ei menny putkeen

 

Palveluspakosta työtoimintaan

Vuosina 1663-1883 maassamme oli palveluspakko. Jokaisen oli oltava jonkun palveluksessa, jos hän ei ollut itsenäinen yrittäjä tai maanviljelijä. Työtön katsottiin irtolaiseksi ja passitettiin pakkotyölaitokseen tai kehruuhuoneeseen tuomittujen rikollisten joukkoon. Tämä tapahtui ilman oikeudenkäyntiä pelkällä hallinnollisella päätöksellä.

Ohjesäännön mukaan irtolaisista oli pantava kehruuhuoneeseen vain yli 14-vuotiaat työkykyiset naiset. Työ kehruuhuoneessa käsitti kutomateollisuuden eri alat lankojen kehräämisestä erilaisten vaatetusaineiden valmistamiseen saakka.Tavallismpia töitä olivat häkilöiminen, villojen karstaaminen, kehrääminen, höyhenien riipiminen ja sukan kutominen.

Kehruuhuoneet tyydyttivät suuren osan vankiloiden ja sairaaloiden pito- ja makuuvaatetarpeesta. Myös yksityisille myytiin kankaita ja kudontatuotteita. Vuonna 1823 annettu ohjesääntö sääteli tarkkaan vankien päivärutiineja. Paitsi vankila, kehruuhuone oli huomattava käsiteollisuuslaitos. Määräävänä tarkoitusperänä oli siveellisen kasvatuksen rinnalla pyrkimys saada hoidokkien työstä valtiolle ansiotuloja sekä aatteellinen ajatus levittää käsityötaitoa rahvaan keskuuteen.” (Lappeenrannan kehruuhuone 1800-luvulla)

Pakkotyö siis paransi sairaudesta nimeltä työttömyys, ja samalla saatiin tuloja valtiolle. Palveluspakosta luovuttiin, mutta yhä edelleen irtolaiseksi leimattin helposti. Siihen riittivät pelkkä työttömyys ja sen automaattiseksi seuraukseksi katsottu pahantapainen elämä. Parannuskeino oli vanha tuttu:

”Työlaitoksessa hoidettakoon irtolaista siksi, kunnes on saatu perusteltua syytä olettaa, että hän tulee viettämään säännöllistä ja kunniallista elämää, kuitenkin enintään yksi vuosi taikka, jos häntä lähinnä edellisten viiden vuoden aikana jo on työlaitoksessa irtolaisuuden vuoksi hoidettu tai samana aikana pidetty pakkotyössä, enintään kolme vuotta.

Jos on todennäköistä, että hoidettava työlaitoksesta päästettynä viettää säännöllistä ja kunniallista elämää, voidaan hänet ehdollisesti päästää työlaitoksesta, ei kuitenkaan ennenkuin kolme kuukautta on kulunut siitä, kun hänet siihen otettiin.

Kun hoidettava on ehdollisesti päästetty työlaitoksesta, on hän yhden vuoden irtolaisvalvonnan alainen; ja voidaan hänet sinä aikana palauttaa takaisin työlaitokseen, ellei hän noudata annettuja määräyksiä ja ohjeita.” (Vuoden 1936 irtolaislain 10 §)

Välillä elettiin hyvinvointiyhteiskunnassa, jossa työttömilläkin oli ihmisarvo. Sitten tuli 1990-luvun lama ja työttömyys lisääntyi. Vielä pahempi lama alkoi vuonna 2008.  Työpaikkojen vähetessä työttömyys todettiin taas kerran työttömien laiskuudeksi, joten vanhat keinot otettiin käyttöön nykyaikaan päivitettynä. Kuntouttavaan työtoimintaan passitetaan hallinnollisella päätöksellä 300 päivää työmarkkinatukea saanut työtön.

”Kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään 3–24 kuukauden mittaiseksi jaksoksi kerrallaan. Jakson aikana henkilön tulee osallistua kuntouttavaan työtoimintaan vähintään yhden ja enintään viiden päivän aikana kalenteriviikossa. Yhden päivän aikana kuntouttavan työtoiminnan tulee kestää vähintään 4 tuntia.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun jakson päättyessä aktivointisuunnitelma on uudistettava noudattaen mitä 3 luvussa aktivointisuunnitelmasta säädetään.” (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta 13 § 2-3 mom).

Nyt moni sanoo, että nämähän ovat aivan eri asioita. Kuntouttavalla työtoiminnalla edistetään elämänhallintaa ja autetaan löytämään urapolun pää. Ihan sama se tarkoitus oli ennenkin, mutta sitä ei viitsitty sanoa niin hienosti.

17458048_1299824666729776_4222993463230271044_n

Kuva: Facebook/Teppo Palmroos

Kenen rahoja?

Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta.

Näinhän perustuslaissa lukee, ja näin me luulemme asian olevan. Luulo on kuitenkin väärä, sillä eduskunta on jo säätänyt lain, jolla melkoinen osa valtiontaloudesta siirrettiin hallituksen ja jopa yhden ainoan ministerin päätettäväksi. Eduskunta hyväksyi joulukuussa hallituksen esityksen, joka siirsi miljardien edestä yritysvarallisuutta ja niistä saatavia myyntivoittoja ja osinkotuloja uuteen valtion kehitysyhtiöön. Vake Oy toimii täysin eduskunnan budjettivallan ulkopuolella, käytännössä omistajaohjauksesta vastaavan ministerin peukalon alla.

Vähän aikaa tuo ministeri oli pääministeri Juha Sipilä, nyt rahojen käyttämisestä päättää elinkeinoministeri Mika Lintilä. Ei ihme, että vallan määrä pelottaa jo häntä itseäänkin.

Lyhykäisyydessään tämä budjettivallan kaappaaminen toteutettiin säätämällä laki, jolla valtion yritysten myynnistä saatavat tulot ja osa osinkotuloista siirrettiin uudelle valtion kehitysyhtiölle. Tämä yhtiö toimii kokonaan eduskunnan budjettivallan ulkopuolella, ja määräysvaltaa siinä käyttävät pääministeri ja valtioneuvosto. Valtio siis myy omaisuuttaan, mutta myynnistä saatujen miljardien käytöstä ei päätä eduskunta, vaan hallitus ja käytännössä omistajaohjausministeri. Hallitus kokonaisuudessaan päättää sen, tuloutetaanko voitoista euroakaan takaisin budjettiin vai käyttääkö hallitus voiton johonkin itselleen tärkeään kärkihankeeseen.

Vake Oy:ssä on tällä hetekellä rahaa 100 miljoonaa, joka saattiin Ekokemin myynnistä. Tämän kevään aikana Vakeen ollaan siirtämässä valtion omistamat Altia, Kemijoki, Nordic Morning ja Raskone sekä osaomistukset Arctivasta, Nesteestä, Posti Groupista ja Vaposta. Sitten ne voidaan myydä, ja rahat voidaan tulouttaa valtion budjettiin, jotta eduskunta voi päättää niiden käytöstä.

Näin ei kuitenkaan tarvitse tehdä eikä todennäköisesti tulla tekemäänkään. Maan hallitus voi käyttää rahat ihan itse uuden yritystoiminnan synnyttämiseen. Hallitus voi antaa rahat mihin tahansa sopivaksi katsomaansa yrityshankkeeseen.

Ja niitähän löytyy. Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston osastopäällikkö Eero Heliövaara kertoo tuossa linkittämässäni jutussa, että hallituksen puoliväliriihessä on jo ”tavallaan sovittu” Ekokemin myynnistä saatujen rahojen käyttämisestä digi-sote -yhtiön kehittämiseen. Tämä tarkoittanee sitä, että rahoilla ostetaan soten vaatimaa tietojärjestelmien yhdistämistä. Tämä työ on valtava, mutta näin näppärästi hallitus uuden lain suomin valtuuksin päätti ”tavallaan sopia” 94 miljoonan euron käyttämisestä. Eduskunnalta ei kysytty mitään, vaikka sillä on perustuslain mukaan budjettivalta.

Kunhan vielä Altia, Kemijoki, Nordic Morning ja Raskone sekä osaomistukset Arctivasta, Nesteestä, Posti Groupista ja Vaposta myydään, niin sitten maan hallituksella on käytössään ikioma miljardibudjetti. Rahat saadaan panemalla valtion omistus lihoiksi ja saalis voidaan jakaa sopiviksi katsottujen kavereiden kesken. Näillä kavereilla pitää vain olla jokin hallituksen hyväksymä yrityshanke, jolloin taas voidaan ”tavallaan sopia” rahojen tunkemisesta heidän taskuihinsa.

Eduskunnalta ei taaskaan kysytä mitään. Siltä kysyttiin jo, ja se antoi luvan hyväksyessään Vake Oy:n perustamisen ja myyntivoittojen siirtämisen sinne hallituksen ikiomaksi budjetiksi. Ne ovat hallituksen rahoja, eivät enää kansan, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

 

pentti köyri