Mikä ikuinen leikkuri?

Toissapäivänä kerroin työttömyysturvan aktiivimalliin sisältyvästä ikuisesta leikkurista. Minulle on kerrottu, että olen erehtynyt. Taas kerran tulee elävästi mieleen, miten vuosikausia kerroin vuosien 2005-16 ikuisesta karenssista. Silloinkin väitettiin, ettei sellaista ole olemassakaan, vaan siitä voi vapautua tekemällä työtä. Ihan samalla tavalla on nyt sanottu, että aktiivimallin leikkurista voi vapautua tekemällä työtä. Tätä itsestäänselvyyttä jaksetaan jankuttaa, mutta unohdetaan se nyt. Laitan sen jutun loppuun videona.

Mennäänpä nyt siihen ikuiseen leikkuriin, joka ei tietenkään ole virallinen termi. Siitä ei laissa edes selvästi kerrrota, mutta se käy ilmi lain perusteluista ja Kelan Tutkimusblogista.

Lain perusteluissa se sanotaan näin:

Momentissa säädettäisiin myös siitä, missä tilanteissa tarkastelujakso, jolta työttömyyspäiväraha maksetaan täytenä, alkaa alusta. Tarkastelujakso alkaisi alusta ja työttömyyspäiväraha maksettaisiin täytenä silloin, kun henkilö palaisi työttömyyspäivärahan saajaksi yli kaksi viikkoa kestäneen kokoaikatyön tai yli kaksi viikkoa kestäneen päätoimisen yritystoiminnassa työllistymisen jälkeen. Tarkastelujakso alkaisi alusta myös silloin, jos henkilö alkaa saada työttömyyspäivärahaa sen jälkeen kun hänen soviteltu työttömyyspäivärahansa on hylätty sovitellun päivärahan maksamista koskevien työaika- ja tulorajoitusten vuoksi. Käytännössä tällainen hylkäävä päätöstilanne syntyy joko siksi, että työaika on ylittänyt 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta tai siksi, että soviteltua päivärahaa ei ole jäänyt maksettavaksi työttömyysturvalain 4 luvun 5 §:ssä tarkoitetun rajoituksen vuoksi. Lisäksi tarkastelujakso alkaisi alusta ja työttömyyspäiväraha maksettaisiin täytenä silloin, jos työttömyyspäivärahan maksaminen on estynyt työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetyn korvauksettoman määräajan tai työssäolovelvoitteen vuoksi. 

Tutkimusblogissa se sanotaan selkokielellä näin:

Jos uusi 65 päivän jakso on alkanut siten, että päivärahaan on tehty 4,65 prosentin alennus, alennuksen saa keskeytettyä vain kahden viikon kokoaikaisella työllä. Tämä aktiivisuusehto on ankarampi kuin alkuperäinen ehto. Jos sitä ei täytä, alennus jatkuu seuraavan 65 päivän jakson alkuun asti, jolloin tilannetta tarkastellaan uudelleen.

Laitetaan sama vielä kuvina, jotka löytyvät sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteesta.

1

Se ikuinen leikkuri löytyy alimmasta lokerosta eli passiivisen polun kohdalta. Laitetaan vielä toinen kuva:

2

Jos tarkastelujakson aikana ei ole tehty työtä 18 tuntia, niin seuraava jakso alkaa alennetulla tuella. Alennuksen voi katkaista kesken jakson tekemällä työtä kokoaikaisesti kaksi viikkoa, jolloin jakso keskeytyy ja uusi jakso alkaa.

Jos alennetulla jaksolla tekee työtä 18 tuntia, niin seuraava jakso alkaa täydellä tuella. Mutta jos ei saa katkaistua alennettua jaksoa kahden viikon työllä tai ei saa alennetulla jaksolla työtä 18 tunnin ajaksi, niin seuraava jakso alkaa taas alennetulla tuella. Ja seuraava, sitä seuraava ja niin edelleen, loputtomiin. Tätä tarkoitan ikuisella leikkurilla. Jos työtä ei saa, niin alennus on käytännössä pysyvä.

Toivottavasti tämä nyt tuli selväksi. Jos ei, niin joudun varmaan kirjoittamaan seuraavan jutun pölkkykirjaimin ja tavuviivoilla.

Minulle on myös huomautettu, että yhtä hyvin olisin voinut sanoa tuen palaavan normaaliksi hankkiutumalla karenssiin. Sanotaan se sitten nyt. Lakiesityksen perusteluissa sanotaan näin:

Lisäksi tarkastelujakso alkaisi alusta ja työttömyyspäiväraha maksettaisiin täytenä silloin, jos työttömyyspäivärahan maksaminen on estynyt työttömyysturvalain 2 a luvussa säädetyn korvauksettoman määräajan tai työssäolovelvoitteen vuoksi. 

Karenssin jälkeen tuki palaa täysimääräiseksi ainakin yhden jakson ajaksi. En tiedä onko erityisen houkuttelevaa olla kokonaan ilman rahaa pari kuukautta vain sen takia, että sen jälkeen saa kolme kuukautta täyttä tukea, mutta kaipa viisaat lainsäätäjämme ovat asian näin ajatelleet. Ehkä he varautuvat seuraavaan vaiheeseen eli aktiivisen työnhaun malliin, joka tulee rankaisemaan kahden kuukauden karenssilla niitä, jotka eivät todistettavasti ole hakeneet tiettyä määrää itselleen sopivia töitä.

Nyt sitten se lupaamani video. Tämän Lapinlahden Lintujen vanhan sketsin nykyiset päättäjämme ovat ottaneet totena.

Sekoilua ja tavoite

Päättäjämme jaksavat jatkaa kompurointia työttömyysturvan aktiivimallin kanssa. Tänään oli kompasteluvuorossa kokoomuksen Ben Zyskowicz. Hän kertoi miksi hallitus hylkäsi aktiivimallin lievemmän muodon, jossa pelkän aktiivisuuden osoittaminen olisi estänyt tukien leikkaamisen.

 –Byrokratian nousu olisi moninkertainen, jos yksilökohtaisesti jouduttaisiin jokaisen kohdalla selvittämään, että kun hän kertoo, että ”kyllä olen kaiken voitavani tehnyt”, niin onko näin todella tapahtunut, Zyskowicz selvensi Politiikkaradiossa.

Zyskowicz tuli paljastaneeksi, että tarkoitus oli päästä leikkaamaan mahdollisimman monen tukea. Puheet byrokratian lisääntymisestä ovat pötyä, sillä joka tapauksessa on jokaisen työttömän aktiivisuus tutkittava. Lisäksi leikkaukset on tehtävä käsityönä, sillä Kelan tutkimusjohtajan mukaan ongelmia tulee mm. 300 euron suojaosan ja sovitellun päivärahan kanssa.

Aktiivimalli hyväksytyssä muodossa ei ole yhtään vähemmän byrokraattinen kuin kaiken aktiivisuuden ottaminen huomioon olisi ollut, mutta epäoikeudenmukaisempi se on. Työttömän on nyt itse aukottomasti todistettava syyttömyytensä työttömyyteen, kun lievemmässä muodossa etuuden maksajan olisi pitänyt todistaa hänet syylliseksi.

Zyskowicz liittyy myös siihen kuoroon, joka jälkikäteen haluaa laajentaa aktiivisuutta vapaaehtoistyöhön. Yhteistä kaikille kuorolaisille on, että että he eivät muista tai tiedä hallituksen nimenomaan hylänneen tämän työ- ja tasa-arvovaliokunnan esittämän aktiivisuuden muodon. Se hylättiin nyt vaikenevan ministeri Pirkko Mattilan allekirjoittamalla kirjeellä näin:

”Vapaaehtois- ja talkootyö ovat myös osallistumisen tapoja, joita monet palkansaajat ja yrittäjät harjoittavat kokoaikaisen työllistymisen ohessa. Kyse ei ole toiminnasta, jota työttömyysturvajärjestelmässä missään muussakaan tilanteessa pidettäisiin vaihtoehtona työllistymiselle. Näin tulisi olla myös nyt käsiteltävän hallituksen esityksen kohdalla.”

Hallitukselle ei siis kelvannut se, mitä nyt jopa ministerit ovat esittäneet. Tästä voi vetää tänäänkin sen johtopäätöksen, että aktiivimallin puolesta äänestäneitä ei koko aikana ole kiinnostanut lain sisältö. Sen sijaan joku jossain kyllä tietää sekä tämän että tulevan lain sisällön ja tarkoituksen oikein hyvin. Työttömyysturvan aktiivimallista tulee ikuinen leikkausautomaatti, mutta keväällä esiteltävästä työnhaun aktiivimallista tulee ikuinen karenssiautomaatti.

Eilen kerroin työttömyysturvan aktiivimallin ikuisesta leikkurista. Työnhaun aktiivimallista tulee vielä pahempi, sillä tämän hetken tietojen mukaan siinä työttömän on haettava itselleen sopivia työpaikkoja määrätty määrä tietyssä ajassa. Tarkoitus on estää rutiinihakemusten tehtailu sopivuuden määräämisellä. Kun niitä sopivia töitä ei löydy edes haettavaksi, niin seuraa karenssi. Kun niitä ei löydy karenssin jälkeenkään, niin karenssi jatkuu.

Näin päästään vihdoin tavoitteeseen, joka on työttömyysturvan poistaminen kokonaan. Tämän seurauksena yhä useampi ajautuu perustoimeentulotuelle, jota leikataan rangaistukseksi ensi alkuun 20 prosenttia. Kun työtön osoittaa jatkuvaa haluttomuutta työllistyä eli ei löydä työtä, niin leikkaus on 40 prosenttia.

Näin saadaan luotua halpatyön markkinat ja köyhät pannaan säätyään vastaavaan työhön isännän määäräämällä palkalla. Eli hallituksen kielellä heitä aktivoidaan olan takaa.

 

 

Väärin kansalaisaloitettu

Nyt on käynyt selväksi, että päättäjämme eivät tiedä mitä työttömyysturvan aktiivimallista päättivät, eikä vastuuministeri aio edes keskustella asiasta julkisuudessa. Kansalaiset ovat käyttäneet hyväkseen lain kumoamiseen tähtäävää kansalaisaloitetta. Samaan aikaan kerää nimiä myös toinen kansalaisaloite, jossa vaaditaan kansanedustajien sopeutumiseläkkeen poistamista.

Tämmöinen peli ei selvästikään vetele. Kansalaiset ovat nyt käyttäneet väärin aloiteoikeuttaan ja ruvenneet arvostelemaan vallanpitäjien päätöksiä ja etuoikeuksia. Näin voisi päätellä kuin tilaustyönä tehdystä haastattelusta, jonka mukaan aktiivimallin kumoamiseen tähtäävä kansalaisaloite ei vastaa lain tarkoitusta.  Se ei tuo esil­le uu­sia, jul­kis­ta po­liit­tis­ta kes­kus­te­lua vail­le jää­nei­tä asi­oi­ta, sanoo valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen.

Minun mielestäni aloite kyllä tuo esille juuri sen asian, josta ei ole käyty poliittista keskustelua. Aktiivimalli käsiteltiin mediahiljaisuudessa, ja eduskunnassakin siitä kävi keskustelua vain oppositio. Hallituspuolueiden edustajat ja ministerit eivät vaivautuneet edes paikalle, saati että olisivat esitystä puolustaneet ja selittäneet sen sisältöä. Mediakin oli kiinnostuneempi nelosoluen tuomisesta kauppoihin.

Olen huomannut tätä kansalaisaloitetta verrattavan myös avioliittolain muutoksen kumoamiseen tähtäävään Aito avioliitto -aloitteeseen. Sillähän pyrittiin kumomaan juuri säädetty laki, joka ei ollut ennättänyt tulla edes voimaan. Muutos oli syntynyt kansalaisaloitteen pohjalta, joten asiasta uhkasi tulla ikiliikkuja. Ensin tehtiin kansalaisaloite lain muuttamiseksi ja heti perään muutoksen kumoamiseksi. Siitä huolimatta aloite käsiteltiin (ja hylättiin) eduskunnassa.

Aktiimalli on eri asia. Laki hyväksyttiin hallituksen esityksestä ja se on voimassa. Se tuli voimaan niin lyhyellä varoitusjalla, että lakia soveltavat viranomaiset eivät vielä tiedä miten sitä sovelletaan. Aloitteen allekirjoittajien määrästä voi päätellä, että vastustus on laajaa.

Aktiivimallin vertailukohdaksi on noussut esille kansanedustajien sopeutumiseläke. Meillä on joukko nuorehkoja, työikäisiä ja -kykyisiä entisiä kansanedustajia, joiden ei tarvitse koskaan tehdä mitään etuutensa saamiseksi. Jotkut eivät teekään, mutta jotkut kikkailevat työelämässä niin, ettei sopeutumiseläke vaarannu. Jotkut eivät halua muuttaa töiden perässä, jotkut eivät aio koskaan tehdä mitään työtä. Koska kansalaisten on oltava yhdenvertaisia, niin aloitteessa on järkeä. Siltikin, vaikka eläke-etuus on eri asia kuin työttömyysetuus. Kyseessä ovat kuitenkin työkykyiset ihmiset, joille etuus lankeaa ilman mitään velvoitteita.

Nyt näyttää siltä, että eduskunta aikoo tyrmätä aktiivimallin kumoamista ajavan kansalaisaloitteen alkuunsa. Sitä varten on propaganda jo aloitettu.

– Edus­kun­ta voi kar­sia sel­ke­ät yli­lyön­nit ja tap­paa ne pois päi­vä­jär­jes­tyk­ses­tä.

Hallituksen kannalta ikävät aloitteet ovat ylilyöntejä, jotka pitää nitistää alkuunsa. Kansa ei näköjään osaa tehdä sellaisia oikeita aloitteita, jotka myötäilisivät hallituksen linjoja.

EDIT 9.1.2017 klo 13.00: Korjattu Aito avioliitto -aloitetta koskevaa kappaletta. Aloite käsiteltiin eduskunnassa.

 

 

Ikuinen leikkuri ja huutokauppakeisarit

”Jos uusi 65 päivän jakso on alkanut siten, että päivärahaan on tehty 4,65 prosentin alennus, alennuksen saa keskeytettyä vain kahden viikon kokoaikaisella työllä. Tämä aktiivisuusehto on ankarampi kuin alkuperäinen ehto. Jos sitä ei täytä, alennus jatkuu seuraavan 65 päivän jakson alkuun asti, jolloin tilannetta tarkastellaan uudelleen.”

Tällaisesta työttömyysturvan aktiivimalliin kätketystä ansasta kertoo Kela aktiivimallia ”kansantajuisesti” selittävässä Tutkimusblogissaan.

Siis hetkinen. Toivon tulkitsevani väärin, mutta minä tulkitsen tämän näin: Jos ja kun työtön ei saa tehtyä vaadittua 18 tunnin palkkatyötä kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana, niin hänen tukeaan leikataan. Uusi jakso alkaa leikattuna. Leikkauksen voi keskeyttää kesken jakson vain kahden viikon työllä, ja siitä alkaa uusi jakso.

Mutta jos aktiivisuusehto 18 tuntia ei uudellakaan jaksolla täyty, niin seuraavakin jakso alkaa leikattuna, ja sen jakson päätyttyä tilannetta tarkastellaan taas uudelleen. Jos ehto ei vieläkään ole täyttynyt, niin taas leikataan. Leikkaus jatkuu niin kauan, kunnes työtön on tehnyt yhtäjaksoisesti palkkatyötä kaksi viikkoa tai onnistunut jonkin jakson aikana työllistymään 18 tunniksi. Tämä on nimeltään aktiivisuusehto, ja se muistuttaa kovasti työmarkkinatuessa olevaa työssäoloehtoa. Työssäoloehdossa kieltäytymiseksi katsottavan toiminnan takia joutuu olemaan tietyn ajan töissä saadakseen etuutensa takaisin. Tällä ehdolla laitettiin vuosina 2005-16 tuntematon määrä ihmisiä ikuiseen karenssiin, josta heidät armahdettiin vasta vuoden 2017 alussa.

Nyt on sitten aktiivimalliin sisällytetty ikuinen leikkuri. Jos työtön ei onnistu saamaan palkkatyötä edes kahdeksantoista tunnin ajaksi jakson aikana, niin miten hän joskus onnistuu saamaan sitä kahdeksi viikoksi yhtäjaksoisesti? Jos 18 tunnin ehto ei koskaan täyty, niin leikkaus jatkuu jakso jaksolta, ikuisesti. Ilmeisesti hallitus suuressa viisaudessaan on keksinyt, että kyllä sitä työtä saa, kun ruoskitaan työttömän selkänahkaa tarpeeksi kauan. En tiedä onko aktiivisuusehdon keksinyt työssäoloehdon aikoinaan keksinyt ilmeinen sadisti, mutta ainakin ajattelu on samanlaista.

Tällaisia asioita aktiivimallista paljastuu, mutta päättäjämme eivät vielä ole perehtyneet edes aktiivimallin alkeisiin. Näin voisi päätellä alkaneesta huutokaupasta, jossa hallituspuolueiden edustajat lupailevat kilpaa lisää mahdollisuuksia aktiivisuuden osoittamiseksi. He lupaavat talkootyön ja erilaisten vapaaehtoistöiden ottamista mukaan, vaikka heidän hyväksymänsä laki ei tällaista mahdollisuutta tunne.

Tästä voi päätellä, että kansanedustajilla tai edes ministereilla ei ole koko aikana ollut tietoa lain sisällöstä. Tätä aloin epäillä jo siinä vaiheessa, kun ministerit Mika Lintilä ja Kai Mykkänen kävivät televisiossa puhumassa läpiä päähänsä. Nyt tähän joukkoon on liittynyt myös eduskunnan varapuhemies Arto Satonen. He ovat huomanneet tehneensä kelvottoman lain ja vieläpä puhuneensa pehmoisia sen sisällöstä. Nyt on kiire yrittää lieventää asiaa ja lupailla lisää aktiivisuuden osoittamisen mahdollisuuksia. Ei ihme, että työministeri Jari Lindströmiä ottaa päähän tällainen huutokauppa.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila ei ole koko aikana puhunut aktiivimallista mitään. Kun hänen olisi pitänyt esitellä asia eduskunnalle, hän oli savusaunassa. Nyt hän tulee esille sen verran, että ilmoittaa kieltäytyvänsä kaikesta julkisesta keskustelusta.

Enpä muista meillä ihan äsken olleen ministeriä, joka kieltäytyy kommentoimasta julkisesti asiaa, joka kuuluu hänen vastuulleen. Hän ei kommentoinut aktiivimallia ennen käsittelyä, ei sen aikana, eikä aio kommentoida edes jälkikäteen. Tästä voisi joku ruveta epäilemään, että ministeri on joko ylimielinen tai ei tiedä vastuullaan valmistellun lain sisällöstä mitään.

Joka päivä aktiivimallista löytyy jokin uusi valuvika tai kummallisuus. Kyllä tämä on nyt jo kuin se entisen alokkaan asento, joka ei korjaamalla parane, vaan pitää tehdä kokonaan uudelleen.

 

Kun totuus on liian ruma

Työttömyysturvan aktiivimallin puolustajat ovat vaikeuksissa. Tuntuu olevan täysin mahdotonta löytää yhtään mallia puolustavaa järkevästi perusteltua uutista tai mielipidekirjoitusta. Kun asiaperusteita ei kerta kaikkiaan ole, niin turvaudutaan tosiasioiden vääristelyyyn, mielikuvien luomiseen ja suoriin hyökkäyksiin mallin vastustajia kohtaan.

Tosiasioiden vääristelystä ja mielikuvien luomisesta tarjoaa hyvän esimerkin tämä Talouselämän juttu. Siinä annetaan ymmärtää, että aktiivimallin kumoamista koskevan kansalaisaloitteen  alullepanija saa sosiaalietuuksia saman verran kuin jos hän tekisi töitä 2 600 euron kuukausipalkalla. Näin vääristellään sitä totuutta, että tuet eivät suinkaan ole niin suuria, vaan kyse on ulosoton aiheuttamista ongelmista. Aloitteen alullepanija on laskenut, että ulosotto veisi tätä pienemmästä palkasta niin paljon, että vasta sen ylittävästä palkasta jäisi käteen enemmän kuin kaikista tuista yhteensä.

Ylimielinen vähättely on toinen hyväksi havaittu keino. On helppo sanoa, että minun aktiivimallia koskevat juttuni ovat paksua soopaa. Asiaan kuuluu, että väitettä ei perustella mitenkään, vaan se toistetaan.

artovee

Aktiivimallin ja samalla koko hallituksen kannattajilla ei ole minkäänlaisia järkeviä eväitä. Sen sijaan vastustajilla niitä riittää. Yksi parhaita näkemiäni tiivistyksiä löytyy tästä Niko Eskelisen blogista. Laitan varmuuden vuoksi koko listauksen näkyviin:

  1. Malli ei ole geopoliittisesti tasa-arvoinen. Kaikilla paikkakunnilla ei ole samat mahdollisuudet.
  2. Yksilö ei voi päättää yritysten puolesta omasta työllistymisestä.
  3. Vapaita työpaikkoja on vain yksinkertaisesti liian vähän.
  4. TE-toimistoilla on liian vähän resursseja tukea yksilöllisesti työllistymistä.
  5. Muuttaminen ei ole taloudellisesti tai muiden seikkojen johdosta kaikille mahdollista .
  6. Malli lisää byrokratiaa tavalla jota ei voida ennustaa eikä hallita.
  7. Malli lisää muiden tukimuotojen käyttöä eli siirtää kustannuksia.
  8. Malli rankaisee ja passivoi heitä jotka ovat hakeneet mutta eivät saaneet työtä.
  9. Malli on Kikyn vastainen, koska se on pääasiassa leikkaava, ei tukeva.
  10. Samaan aikaan tehdään leikkauksia työttömyyden hoidosta

Haluaisin nähdä jonkun aktiivimallin kannattajan käyvän tämän listan kohta kohdalta läpi ja kumoavan nuo tosiasiat. Niiden lisäksi nostan esille vielä kaksi asiaa. Aktiivimalli iskee myös pitkäaikaisesti sairastuneisiin 300 sairauspäivän jälkeen, jollon he putoavat työkyvyttömille tarkoitettujen tukien piiristä työttömyysetuuksille. Siinä vaiheessa työkyvyttömäksi sairastuneen on tehtävä työtä 18 tuntia kolmen kuukauden aikana, tai hänen tukeaan leikataan. Asiasta voitte lukea lisää täältä.

Lakia valmisteltaessa unohdettiin kokonaan lastenhoidon järjestäminen. Kunnilla on mahdollisuus rajata työttömien vanhempien lasten oikeus päivähoitoon 20 tuntiin viikossa, ja monet kunnat ovat näin tehneet. Kun nyt työttömät joutuvat tekemään niitä yksittäisiä työpäiviä, niin mihin he laittavat lapsensa? Pystyvätkö kunnat järjestämään hoitopaikan vai laitetaanko lapset samaan jalkapuuhun vanhempiensa kanssa?

sm

Kuva: Sira Moksi

Nyt sitten jäänkin taas odottelemaan Apu-lehden päätoimittajalle osoitettua paheksuntaa ja tämänkin jutun ylimielistä paksuksi soopaksi sanomista. Järkeviä perusteluja en odota tänäänkään.