Kun populisti saa vallan

Missä olit silloin, kun Donald Trump vannoi virkavalansa? Ainakin minä pystyn koko loppuikäni vastaamaan tähän kysymykseen, sillä istuin kirjailija-dokumentaristi Elina Hirvosen dokumenttielokuvan Kiehumispiste kutsuvierasnäytännössä.

Yhteinen nimittäjä näille asioille on populismi. Trumpin kannatuksen takana on markkinamiehen kansallismielinen ja muukalaisvihalla ryyditetty populismi. Niin on myös elokuvan aiheena olevan ilmapiirin takana. Trump on luvannut äänestäjille kansakunnan mahtavuutta ja henkilökohtaista rikkautta, kunhan rajat suljetaan ja entinen eliitti on potkaistu pois. Meidän populismimme on karvalakkimallia, joten tähän mennessä on isänmaallisuuden nimissä luvattu vain poistaa köyhyys ajamalla turvapaikanhakijat ulos. Tietenkin myös meillä eliitti halutaan vaihtaa ja tehdä Suomi suureksi.

Nämä kansan nimissä pauhaavat populistit kuuluvat jo valmiiksi eliittiin. Trump ja hänen uusi hallintonsa kuuluvat taloudelliseen eliittiin ja meidän populistiemme oma puolue on hallituksessa leikkaamassa köyhiltä. Jos he eivät ole eliittiä, niin enpä tiedä kuka on.

Populistit haluavat valtaa kansalle ja kansa on vain he itse. Trumpin ensimmisistä virkatoimista saa osviittaa siitä, mitä populisti tekee saatuaan valtaa.  Ensimmäiseksi Trump kiitti köyhiä äänestäjiään aloittamalla heidän terveydenhultonsa romuttamisen. Sitten Valkoisen talon verkkosivut siivottiin vähemmistöjen oikeuksista ja korvattiin presidentin puolison korumallistojen markkinoinnilla. Sitten suljettiin sisäministeriön Twitter-tilit, koska jotkut työntekijät olivat julkaisseet uuden presidentin arvosteluksi tulkittavaa materiaalia. Uusimman tiedon mukaan hän otti kovasti nokkiinsa vapaan median tavasta uutisoida virkaanastujaisia.

Se sitä sanavapaudesta, jonka perään huudettiin. Se kuuluu vain uudelle eliitille, ja samantapaisia vaatimuksia ovat jo meidänkin populistimme esittäneet. Kansanedustaja Laura Huhtasaari paheksui Facebookissa Trumpin vertaamista Hitleriin, koska se on diplomaattisesti vaarallista.

lh

Onhan vertaus epäkohtelias, mutta mitä tapahtui sanan- ja ilmaisunvapaudelle? Huhtasaarelle itselleen ei tuottanut mitään ongelmia osallistua itsenäisyyspäivän 2015 tilaisuuteen, jossa tehtiin natsitervehdyksiä.

Kun entinen eliitti on korvattu uudella, niin sitä uutta eliittiä ei sitten arvostella. Se ei tunnu ainakaan vielä haittaavan amerikkalaista äänestäjää, joka luulee rikastuvansa saatuaan maahanmuuttajat ulos. Se ei haittaa myöskään suomalaista aktivistia, joka kiertää ympäri maata mielenosoituksissa vaatimassa Suomen rajojen sulkemista ja turvapaikanhakijoiden heittämistä ulos.

Vielä nyt heillä on sananvapaus. Jos he saavat haluamansa populistit valtaan, niin sitten heillä ei enää ole lupa arvostella hallitusta. He huomaavat sen viimeistään sitten, kun rajat on suljettu, mutta oma talous ei ole yhtään kohentunut. Sitten se on jo myöhäistä, sillä uusi eliitti ei salli soraääniä.

Etäännyin tahallani Hirvosen dokumentista, koska en osaa kirjoittaa elokuva-arvostelua ja haluan teidän miettivän yhtä elokuvan kantavaa teemaa:

Kuka siitä hyötyy, kun populistien yllyttämät, hallintoon pettyneet kansalaiset käyvät raivokkaasti toistensa ja maahanmuuttajien kimppuun?

Lopuksi vielä mainos: Olette varmasti ainakin kuulleet vuonna 1970 ilmestyneestä dokumentista Perkele! Kuvia Suomesta. Ennustan, että Kiehumispistettä katsotaan vuosikymmenten  kuluttua samalla tavalla merkittävänä ajankuvana.

Elokuvan tämän ajan tärkein sanoma on kuitenkin, että eri mieltä olevat voivat kunnioittaa toisiaan ihmisenä. Siksi toivon, että noiden saunassa sopuisasti eri mieltä olevien miesten kaltaisia olisi enemmän.

 

 

Kuriin ja nuhteeseen

Kulloisetkin vallanpitäjät haluavat turvata valtansa lainsäädännöllä ja oikeuskäytännöllä. Yleensä tämä tapahtuu vaivihkaa, mutta nykyisen hallituksen toiminta on ihan avointa. Oikeusministeri Jari Lindström asetti ensi töikseen selvitysryhmän tutkimaan, vastaavatko rikoksista tuomittujen rangaistukset kansan oikeustajua. Perussuomalaisten puoluetoimiston työmies Matti Putkonen aikoo haastaa oikeuteen puolueensa jäsenten natsikytköksistä kertoneet tiedotusvälieet, toimittajat ja jopa yksittäiset kolumnistit ja nettikirjoittelijat.

Viesti on harvinaisen selvä: Pitäkää turpanne kiinni tai täältä pesee.

Historiallisesti tässä ei ole mitään uuta. Nuijasodan jälkeen 1600-luvun alussa Ruotsiin rakennettiin nopeasti pieneen aateliin nojautuva kuningasvalta. Uskollista aatelia palkittiin maaomaisuuksilla ja viroilla, mutta kansa pidettiin kurissa ankaralla isäntävallalla. Siinä mentiin niin pitkälle, että toissijaiseksi oikeuslähteeksi otettiin vuonna 1609 Vanhan Testamentin Mooseksen laki. Kun maan laista ei löytynyt sopivaa rangaistusta, niin nojauduttiin suoraan Raamattuun. Menettely oli ihan konkreettinen, sillä kuolemantuomio voitiin määrätä yli sadasta eri rikoksesta. Näin myös tehtiin ja tuomiot pantiin täytäntöön.

Logiikka oli aukoton. Kuninkaan valta oli lähtöisin Jumalalta ja samanlainen päättelyketju ulottui läpi yhteiskunnan. Kirkon valta oli myös lähtöisin suoraan Jumalalta, mutta virkamiesten valta oli kuninkaan tai kirkon omille alaisilleen välittämää Jumalan valtaa. Samalla tavalla myös perheenpään valta tuli tätä ketjua myöten ja pohjautui välikäsien kautta Jumalan säätämään järjestykseen. Isäntää vastaan rikkova rikkoi kuningasta ja Jumalaa vastaan. Lakia rikkova rikkoi viime kädessä Jumalan valtaa vastaan ja jos teko jäi rankaisematta tai rangaistus oli liian lievä, niin Jumala kosti koko kansakunnalle sodalla ja nälänhädällä.

Näin kansa pidettiin kurissa 1600-luvun alussa ja se oli oikeastaan helppoa. Siihen aikaan uskottiin yleisesti Jumalan kostavan pahat teot koko yhteisölle, joten kansa suorastaan vaati ankaria rangaistuksia välttyäkseen sodilta, taudeilta ja nälänhädältä. Lisäksi rangaistusten täytäntöönpano oli kansanhuvia, jolla oli opettavainen tarkoitus. Näin käy jokaiselle isäntää, kuningasta ja Jumalaa vastaan rikkovalle.

Nykyisin Jumalan kostoon ei oikein voi vedota, mutta äänekkäimmän kansanosan äänekkääseen oikeustajuun voi aina luottaa. Se elää arkaaisen oikeuskäsityksen aikaa, jolloin rangaistuksen tarkoitukseksi ymmärrettin kosto. Kansan oikeustaju haluaa tappaa, kuohita, kiduttaa ja häpäistä. Kansan oikeustaju ei ymmärrä, että rangaistusten yleinen ankaroittamiskehitys ei jää siihen, että raiskaaja kuohitaan ja murhaaja tapetaan. Se heijastuu kaikkialle läpi lainsäädännön ja siitä on jo osoituksena rikesakkojen tuplaaminen. Siitä se lähtee ja ennemmin tai myöhemmin se kolahtaa kipeästi myös nyt kovimmalla äänellä huutajiin.

Kansan oikeustajua ei oikeastaan ole olemassakaan. On vain yksittäisten kansalaisten reagointeja yksittäistapauksiin ja nämä yksittäiset kansalaiset löytävät nopeasti toisensa sosiaalisessa mediassa. Siitä joukosta lähtevä meteli erehdyttää helposti luulemaan sitä koko kansan ääneksi ja oikeustajuksi. Tosiasiassa sen joukon mielipide on ailahtelevainen ja muuttuu nopeasti ihan rikoksen ja tekijän mukaan.

Rangaistusten ankaroittamiskeskustelusta puuttuu nykyisin selittävä logiikka. Ennen se oli Jumalan tahdon noudattaminen ja koko kansakuntaa kohtaavan koston välttäminen, mutta nykysin on kyse vain pelkästä raakuudesta ilman mitään yhteiskunnallista viestiä. Hyvin usein nämä julmia rangaistuksia vaativat ovat juuri niitä samoja ihmisiä, jotka toisessa ketjussa kauhistelevat vaikkapa kivitys- ja mestaustuomioita. He eivät huomaa olevansa täsmälleen samanlaisia kuin kauhistelemansa pyövelit.

Tässä ajattelussa piillee myös historian opettama vaara. Professori Heikki Ylikangas sanoi jo 80-luvulla, että kun tulo- ja varallisuuserot kasvavat, niin yhteiskunnan kontrolli kovenee ja rangaistukset ankaroituvat. Tästä on selkeänä esimerkkinä juuri tuo 1600-luvun alun oikeuskäytäntö. Tulo- ja varallisuuserot kasvoivat huikeasti ja luotiin vahvaa kuningasvaltaa. Valtarakenteen pönkittämiseksi rangaistuksia ankaroitettiin kautta linjan ja kansa pidettiin kurissa.

Miettikääpä tätä, kun seuraavan kerran tunnette halua kiduttaa ja tappaa rikollisia, karkottaa heitä Siperiaan tai kivittää, mestata ja kuohita heitä julkisesti. Luotte puheillanne pohjaa yhteiskunnallisen kontrollin kiristämiselle ja nykyajan poliittisen ja taloudellisen aatelin vallan pönkittämiselle.

Muistakaa, että eilisen populistit ovat tämän päivän eliittiä ja eliitti pyrkii aina turvaamaan oman valtansa lainsäädännöllä ja oikeuskäytännöllä. Kansan tehtävänä on olla vallanpitäjille kuuliainen joko suosiolla tai pakolla.