Tästä eteenpäin

Ennen kuin kiitän äänestäjiä, niin aloitan tuttuun tapaan oikaisemalla virheellisen uutisen. Sanomalehti Karjalainen kertoo minun tuplanneen äänimääräni. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä syksyn 2012 vaaleissa sain 92 ääntä ja nyt 89. Mietin ihan oikeasti, että ainakin kolme todennäköistä äänestäjääni lienee tässä välissä kuollut. Tämä ei ole pilaa, sillä pienessä kunnassa ja hautausmaan vieressä asuvana tulee seurattua tätäkin puolta elämästä.

Edellisissä vaaleissa sain SDP:n ehdokkaista eniten ääniä, mutta nyt ohitseni pyyhkäisi ansaitusti valtuuston nuori ja energinen puheenjohtaja Joni Kortelainen. Se on ihan oikein, mutta ilmeisesti minäkään en ole pahemmin muninut.

Aloituksesta voitte päätellä, että ainakaan blogin kirjoittamisen suhteen mikään ei muutu. Ainoa muutos tulee ihan lähipäivinä olemaan se, että blogini siirtyy Imagesta Apuun. Kyseessä on saman lehtitalon sisäinen järjestely, josta minulla ei ole tarkempaa tietoa. Blogin ulkonäkö säilyy lehden logoa lukuunottamatta ennallaan, ja ihan kaikki vanhat jutut tulevat löytymään myös Avun blogista. Imagen blogi säilyy verkossa jonkin aikaa, mutta ei enää muuton jälkeen päivity. Välttämättä ette siis edes huomaa siirtymistä.

Ja sitten vaaleihin. Valtakunnallisia analyysejä tulee jatkuvasti, joten sellaista en rupea kirjoittamaan. SDP:llä olisi valtakunnallisesti voinut mennä paremmin, mutta olisi voinut mennä huonomminkin. Perussuomalaisten vaalitappiosta kirjoitti Jussi Jalonen blogiinsa niin terävästi, että en edes yritä sanoa siihen mitään lisää.

Minulle kunnallisvaalit ovat korostetusti paikallisvaalit. Valtakunnanpolitiikka ei näy arjen valtuustotyössä, vaan asiat otetaan asioina ja ihmiset ihmisinä. Siinä mielessä Juuan perussuomalaisten valtuustopaikkojen väheneminen kuudesta kahteen ei juurikaan vaikuta. Joissain asioissa yhteistyö on ollut erinomaista ja joissain on reilusti oltu eri mieltä. Millään puolueella ei ole ollut eikä ole nytkään yksinkertaista enemmistöä, joten yhteistyö kaikkien kanssa on jatkossakin välttämätöntä. Samalla asialla eli kuntalaisten ja kunnan etua ajamassa ollaan kaikki, vaikka keinoista voidaankin olla eri mieltä.

Valtuustoon tuli peräti kymmenen uutta valtuutettua. Määrä on suuri, sillä valtuutettuja valittiin nyt neljä vähemmän kuin viimeksi. Ensimmäistä kertaa Vihreät saivat valtuustopaikan, joten valtakunnalliset tuulet puhaltavat meilläkin.

Paikkajako kunnanhallituksessa ja lautakunnissa ratkeaa vaalituloksen perusteella käytävissä neuvotteluissa, joten en tiedä jatkanko kunnanhallituksessa. Otetaan entiseen tapaan päivä ja kokous kerrallaan. Lupaan jatkossakin puhua vain silloin, kun minulla on jotain oikeaa sanottavaa käsiteltäviin asioihin. Silloin kannattaa kuunnella.

Nyt ne kiitokset. Kiitos niille, jotka minua äänestivät ja myös kaikille niille, jotka eivät äänestäneet. Jokainen ääni on yhtä arvokas, ja se tässä demokratiassa parasta onkin.

 

 

Taistelu sieluista

Eilen kerroin, että verkkojulkaisu MV julkaisi totena kajaanilaisen miehen sepittämän tarinan kimppuunsa käyneistä maahanmuuttajista. Tarinan mukaan hän päihitti kaikki neljä, hakkasi yhden teho-osastolle ja teki rikosilmoituksen. Edelleen tarinan mukaan poliisi on kieltänyt häntä puhumasta asiasta ja rikolliset maahanmuuttajat ovat jo kotimatkalla maasta karkoitettuina.

Poliisi kuuli tapauksesta vasta sosiaalisen median kautta, kävi miehen kotona jututtamassa häntä ja totesi tapahtuman keksityksi.

Poliisin selitys ei tietenkään kelpaa miehelle itselleen, MV:lle eikä tuhansille MV:n lukijoille. Poliisi on kieltänyt puhumasta asiasta ja valehtelee virallisissa tiedotteissaan. Valtamedia toistaa poliisin valheita. MV julistaa taistelun sieluista alkaneeksi. Nyt katsotaan kumpaa kansa uskoo, MV:tä vai valtamediaa.

mv laaikainen

MV haluaa testata oman vaikutusvaltansa. Se haluaa kokeilla miten hyvin valheet uppoavat kansaan. Suuressa itsevarmuudessaan MV taisi unohtaa vilkaista tämän miehen Facebook-päivityksiä hiukan ennen väitettyä tappelua. 24.9. mies tuumaili, että hänellä on alkamassa luova kausi:

Näyttökuva (416)_snip

Ei tätä miestä enää valehtelijaksi tai oikeammin sanottuna luovaksi taiteilijaksi tarvitse todistaa. Hän keksi koko tarinan ja höynäytti MV:n laajoine lukijakuntineen uskomaan sen. Jokainen vähänkään tolkussaan oleva tajusi viimeistään eilen, että kertomus ei voi pitää paikkaansa. Silti hän jatkaa performanssiaan ja MV jatkaa taistelua totuutta vastaan.

MV tekee tätä ihan tahallaan. Ei ole salaisuus, että MV:n julkaisija Ilja Janitskin on julistanut suoranaisen sodan valtamediaa vastaan. Hän on jopa uhonnut tuhoavansa valtamedian.  Pohjimmaiset syyt lienevät jossain vuosituhannen vaihteen tienoilla, mutta viimeinen niitti taisi olla tämä Imagen vähemmän mairitteleva artikkeli viime huhtikuulta.

Siitä lähtien MV:n jutut ovat muuttuneet koko ajan mielikuvituksellisemmiksi, raivokkaammiksi ja nykyisin ihan suoraan väkivaltaan yllyttäviksi. MV ei enää käy sotaa vain valtamediaa, vaan suorastaan koko järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Janitskin on taitava ihmisten manipuloija. Puolessa vuodessa hän on onnistunut keräämään saman katon alle suunnilleen kaikki rasistit, salaliittoteoreetikot, äärioikeistolaiset, natsit, huru-ukot ja muut kaiken vastustajat. Jopa entiset kansanedustajat Reijo Tossavainen ja James Hirvisaari ovat antaneet MV:lle kehuja julkisuudessa. Sieluista käydään kovaa taistelua.

Tässä on hyvä ja huonot puolensa. Hyvää on se, että yhteiskuntaa vastustavat ainekset ovat koossa samassa paikassa ja tarvittaessa heidät löytää sieltä. Huonoa on se, että keskusteluyhteyttä ei enää oikeastaan ole. MV:n lukijakunta on muodostanut oman klaaninsa, joka ei keskustele. Se vain huutaa.

Ja Espanjassa asuu mies, joka kerää mainostuloja piittaamatta toimintansa aiheuttamista vahingoista Suomessa.