Season Film Festival alkoi ja nämä elokuvat siellä kannattaa nähdä

Season Film Festival alkaa tänään. Suosittelen ohjelmistosta lämpimästi vuoden kiusaannuttavinta elokuvaa Eighth Gradea sekä kylmää, teennäistä ja jumalaisen kaunista Vox Luxia.

Myös Marielle Hellerin (The Diary of a Teenage Girl) uutuus Can You Ever Forgive Me? on hyvä. Siinä on hienoa ajankuvaa 1990-luvun alun New Yorkista sekä jumalaiset Melissa McCarthy ja Richard E. Grant.

Ja sitten on iranilaisen Jafar Panahin 3 naista, josta kirjoitan pidemmin Helsingin Sanomiin ensi viikoksi, kun elokuva saapuu varsinaisesti teattereihin. Paljastettakoon, että annan elokuvalle neljä tähteä.

Näiden lisäksi suositin viime viikolla ilmestyneessä printti-Imagessa neljää elokuvaa Season Film Festivalin ohjelmistosta. Ne ovat alla.

Blindspotting

Muuttokuskina leipänsä ansaitsevan Collinin (Daveed Diggs) ehdollinen vankeusrangaistus on päättymässä, joten hän yrittää vain pysyä erossa ongelmista. Se on vaikeaa, kun paras ystävä Miles (Rafael Casal) on sihisevä ruutitynnyri. Diggsin ja Casalin käsikirjoittama Blindspotting on rakkauskirje Oaklandin kaupunginosalle Kaliforniassa ja väkevä muistutus yhteiskunnassa kytevästä rasismista. Vastustamattomalla rytmillä eteenpäin rynnistävä poliittisesti latautunut draamakomedia on kuin Spike Leen Do the Right Thing tai Ice Cuben Friday tähän päivään tuotuna. Erään kriitikon sanoin: ”2018: The Movie”.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=-9-HBqVbtTo]

 

The Kindergarten Teacher

Maggie Gyllenhaal saattaa olla yksi aikamme aliarvostetuimmista näyttelijöistä. Hän on saanut kiitosta rooleistaan Secretaryn, Sherrybabyn ja Crazy Heartin kaltaisissa elokuvissa, mutta teoksen laatu ei ole useinkaan korreloinut Gyllenhaalin kykyjen kanssa. Siksi on ihanaa nähdä näyttelijä niin taiten kirjoitetussa elokuvassa kuin The Kindergarten Teacher, jossa keski-iän ja -luokan kriisiä poteva lastentarhanopettaja ja epäonnistunut runoilija (Gyllenhaal) löytää luokastaan lapsineron ja yrittää elää taiteilijan elämää tämän kautta. Sara Colangelon ohjaama elokuva on uusversio samannimisestä israelilaisdraamasta.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=Iaa1c4Tp-f0]

 

Wildlife

Teini-ikäinen poika (Ed Oxenbould) yrittää parhaansa 1960-luvun alun yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa, kun isä (Jake Gyllenhaal) lähtee sammuttamaan metsäpaloja ja äiti (Carey Mulligan) löytää itselleen uuden kumppanin (Bill Camp). Näyttelijänä paremmin tunnetun Paul Danon ohjaama ja yhdessä vaimonsa Zoe Kazanin kanssa käsikirjoittama Wildlife on täynnä kauniita ja herkkiä hetkiä, jotka vangitsevat hyvin sen, miten pahaa jälkeä puhumattomuus voi perhesuhteissa tehdä. Ne saattavat myös triggeröidä katsojan, joka on seurannut avioeroa lapsena sivusta. Keskeinen metafora on metsäpalo ja sen vangeiksi jäävät villieläimet.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=OoJpVQTY_t4]

 

Kaksi ruumista rannalla

Naisen riisuttu ruumis on rikosgenren keskeinen trooppi, joka toistuu kaikessa Karpista Sorjoseen ja Twin Peaksista Psykoon. Anna Paavilaisen ohjaama ja Laura Birnin kanssa yhdessä käsikirjoittama lyhäri starttaa kliseestä. Birn on muoviin kääritty ”nuorempi nainen”, joka herääkin henkiin ja lähtee itse etsimään syyllistä apunaan ”vanhempi nainen” (Rea Mauranen). Naiset ottavat omakseen maskuliinisia elokuvakohtauksia, jotka muistuttavat milloin Tuntemattomasta sotilaasta, milloin Blade Runnerista, ja joita tähdittävät kaiken maailman tommikorpelat ja lauritilkaset. Kun katse on naisen, kaikki näyttää vähän eriltä.

[youtube https://www.youtube.com/watch?v=urew4XcADyI]

kulttuuri televisio-ja-elokuvat
Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *