Tasapainoton naapuri – Venäjä 2020
Venäjästä on oltava erilaisia näkemyksiä. Venäjiä on monta, venäjäläisiä paljon. Iso maa, joka on paljon enemmän kuin voi päätellä minun vuonna 2020 blogeilleni antamistani otsikoista.
Vuoden loppuun tiivistyy paljon: poliitikko Aleksei Navalnyin YouTube-postauksella – keskustelusta myrkyttäjänsä kanssa, oli 26. päivä joulukuuta yli 20 miljoonaa latausta. Ihmiset käyvät karmean asian kimppuun voimakkaalla aseella – naurulla.
**
Blogin lopussa on linkit 25 kirjoitukseeni Image/Apu blogeissa vuonna 2020. Niiden myötä katse kohti kevättä ja valoa. Lukemista sopiviin hetkiin.
Mukana on muutama juttu Valko-Venäjästä. Eikä sotaa Etelä-Kaukasuksella ja Syyriassa ole voinut sivuuttaa.
Kirja-arviot ovat tyylilläni tehtyjä, blogeissa on paljon linkkejä. Kuviakin. Mielipiteeni Venäjästä ovat harvoin vain omiani.
Koetan pohtia kirjoituksia niistä lähtökohdista, joita asiantuntijat Venäjällä tai muualla kertovat. Osa heistä elää maanpaossa. Jotkut vapaaehtoisesti, toiset pakotettuina.
Pahoittelen myös toimittamisen puutteita – teksteihini tottumattomalle, rönsyilyäni, nimien paljoutta ja joitakin kääntämättä jääneitä kuvatekstejä.
**
Voi olla, ettette usko, jos sanon, että Venäjän valtionpäämies on monessa kirjoituksessa mukana, koska maassa on tapahtunut niin paljon asioita, joissa hänellä on keskeinen rooli.
Tai että hänen elämästäänhän tässä on kyse.
Uskokaa pois. Venäjää johtaa itsevaltias, maa on autokratia. Kansasta osa on kuin huumattu. Osan mielestä on puhuttava asioista kiertelemättä. Autokratiassa valta pitää säilyttää ja käyttää sitä tiettyihin tarkoituksiin.
Käsitteistä voi keskustella, totalitarismiin on vielä matkaa. Kun Neuvostoliitto oli synkimmillään, vallankumouksesta oli vuonna 1937 kulunut 20 vuotta.
@Aleksei Merinov
Tein Venäjän perustuslakia muuttaneen kansanäänestyksen valmisteluiden aikaan keväällä postauksia Facebookiin tarkenteella #itsevaltias.
Lopetin, koska minusta näytti, etten enää löydä muita juttuja.
Kyseenalaistan tietenkin oman näkökulmani. Se on kapea, koska näen vain niin pienen osan tarkastellessani valtavaa maata ja sen yhteisöjä viistosta ja ulkomailta.
En odottanut keväällä, että Venäjä on niin pahassa jamassa kuin nyt näyttää tapahtuneen.
Entinen Moskovan FSB:n päällikkö kutsuu viime viikkojen tapahtumia valtioterrorismiksi. Väkivaltakomeiston rooli keskusteluttaa, koska myös presidentin hallinto on yhä selkeämmin kytkeytynyt tapahtumiin.
Murhayritys – hermomyrkyllä – vaikuttaa kaikkiin. Uhka on olemassa. Jokaisen on varottava.
–Onko seuraavana vaikka ystäväni Vitali Manski, dokumentaristi, joka pidätettiin FSB:n Lubljankan edustalla, kysyy Ogonjok-lehden kulttuuritoimituksen päällikkö Andrei Arhangelski, ja muistuttaa Eho Moskvyn haastattelussa, ettei poliittisen murhan pitämisestä luonnollisena asiana Venäjällä ole niin kauan.
Manskilla oli käsissään alushousut, joista on tullut symboli valtion mielivallalle.
Palveluun kuuluu, että FSB pesee kalsarisi, jos olet vallankumouksellisia kukistamassa – laulaa ja parodioi Boris Grebenštšikov.
Joulunpyhinä Navalnyin kanavalla nähtiin video, jossa hänen liittolaisensa, juristi ja duuman vaaleihin ensi vuonna jo nyt ehdolle asettuneen Ljubov Sobolin kotiin tehtiin rynnäkkö.
Sobol vietiin vakavien rikosten tutkijoiden kuulusteltavaksi. Aiemmin viikolla hänet pidätettiin Navalnyin myrkyttäjäjien joukon jäseneksi epäillyn FSB:n asiantuntijan asunnon lähistöltä.
Laajempi juttu HS linkki: Aleksei Navalnyi huijasi FSB:ltä tunnustuksen myrkytyksestään – Nyt Venäjä teki ratsian Navalnyin läheisen liittolaisen kotiin ja aloitti rikostutkinnan
Stalinismi nostaa päätä
Vuoden 2020 aikana olen synkistynyt entisestään.
Tietenkin korona vaikuttaa, mutta enemmän vaikuttaa se jakautuneisuus, joka on ilmeinen, kun seuraan kiinnostavaa venäjänkielistä mediaa ja pakkopullaa eli Venäjän virallisesti valvottua ja valtion tilauksilla rahoitettua mediaa.
Kehitys on looginen. Kaikkialla poliittisessa vaikuttamisessa on kyse siitä, miten hyvin pystytään saamaan mukaan niin sanotusti keskellä olevat äänestäjät.
Venäjän johto ei tarvitse monta myllerrystä kestänyttä 121-vuotiasta Ogonjok-viikkolehteä. Kommersant-yhtiö ilmoitti julkaisun paperiversion lakkauttamisesta.
Lehdessä voi kuitenkin nähdä symboliarvoa. Se on kestänyt niin paljon.
Itsekin luin sitä jo Neuvostoliiton aikana ja perestroikan vuosina kuvalehti oli yksi muutoksen moottoreista. Nyt samanlaiset julkaisut ovat ahtaalla kaikkialla maailmassa.
Silti media-ala Venäjällä on koko ajan monimuotoisempaa: ammattilaiset ovat perustaneet uusia sivustoja. Monet ovat erinomaisia. Tutkiva journalismi on osoittanut voimansa.
Digiloikka Telegramin ja muun sosiaalisen median maailmassa näkyy mediakentän hallinnassa.
Venäjän mahtipropagandalaitos, valtakunnallinen ykköskanava menettää strategisen merkityksensä ja samalla sen rahoitusta vähennetään.
Huono uutinen elokuvien ja sarjojen katselijoille. Vapauksia on osattu käyttää hyväksi.
[Keitä ovat nämä tutkivat journalistit. Redaktsijan Aleksei Pivovarov haastatteli (mukana maksettua sisältöä.) The Insiderin Roman Dobrohotov ja Bellingcatin Christo Grozev kertovat työstään. ]
Asetukset sosiaalisen median alustoilla vaikuttavien medioiden suitsimiseksi etenevät hitaasti. Vuonna 2014 puhuttiin jo median giganttien estämisestä.
Politiikan tutkija Jekaterina Šulmanin mukaan Venäjä ei voi ajaa isoja yhtiöitä maasta, mutta se voi koettaa sopia osittaisista rajoituksista vaalivaikuttamista vähentääkseen.
Tiukennuksilla ulkomaalaisten toimijoiden rahoitukseen – niin sanottujen agenttilakien avulla valtiovalta aikoo ennen muuta lopettaa riippumattoman vaalitarkkailun, kuten Golos-järjestön toiminnan. Pesuveden mukana menee muutakin.
Pietarissa ulkomaiseksi agentiksi leimattiin juuri ennen joulua HIV-positiivisten tueksi perustettu järjestö, koska tämä on saanut kaduilla tehtävään työhön käytettävän laboratorion Sir Elton Johnilta.
Moni asia toimii Venäjää vastaan, ja niiden vaikutuksesta Venäjä sulkeutuu: agenttilaki kurittaa opiskelijoita määräämällä, että kansainvälistä yhteistyötä tekevät voivat koska tahansa joutua ulkomaisten toimijoiden listalle.
Putinin aika loppuu
Selvitäkseen yllätyksistä Venäjä aikoo sulkeutua.
Venäjän perustuslain muutokset tarkoittavat myös sitä, että ulkovaltojen kanssa neuvottelee kaikista asioista vain Putin.
Tavoitteena on estää 1980-luvun tilanne, jossa ulkopolitiikasta tuli vipuvarsi kotimaiseen käyttöön ja lopulta 1990-luvulla Kremlin valta hupeni “merkityksettömyyteen” asti.
Pulmana on tutkija Andrei Kortunovin sanoin se, että maasta tulee “eristetty bunkkeri” eikä linnoitus.
Paljastukset hajaannuksesta Venäjällä ovat samaa luokkaa kuin vuonna 1991. Kilpailevat turvallisuuspalvelujen ryhmät vuotavat kaikenlaista.
Politologi Valeri Solovei, entinen Venäjän kansainvälisten suhteiden eliittiyliopiston MGIMOn professori on varma asiastaan.
–Valitettavasti Venäjän hallitus ei kyennyt esittämään yhtään tosiasiaa osoittaakseen, että Navalnyin myrkytyksen takana olisivat muut poliittiset toimijat tai ulkopuoliset. Ei yhtään. Mutta sen sijaan todisteita siitä, että Venäjä on myrkytyksen takana, on enemmän kuin tarpeeksi esitettäväksi kansainväliselle tuomioistuimelle. Tämä on selvää, Solevei sanoo samassa haastattelussa, jossa on varma siitä, että muutoksia nähdään Venäjällä ensi vuonna, jolloin pidetään duuman eli parlamentin alahuoneen ja todennäköisesti myös presidentinvaalit.
https://www.youtube.com/watch?v=GJcDcY4avs4
Venäjä on jo pysähtynyt
Neuvostoliiton pysähtyneisyyden tila kesti noin 15 vuotta. Krimin miehityksestä on kuusi vuotta.
Vastaisuudessa maan kansantuotteen lasku on suoraan yhteydessä Navalnyin myrkyttämiseen.
Hiilivetyjen myynnistä saatavat voitot laskevat, vaikka kaasuputki Saksan kautta valmistuukin aikanaan.
Paljastukset herättävät kuitenkin vain osan kansasta.
Venäläiset ovat saaneet tiedon Navalnyin myrkytyksestä. Liki 80 prosenttia Levada-tutkimuslaitoksen haastattelemista on kuullut murhayrityksestä.
Viidennes haastatelluista pitää syypäänä länsimaisia turvallisuusorganisaatioita.
Viranomaisten näkökulmasta työikäisten – mahdollisten toisinajattelijoiden määrä, on jo liian suuri ja siksi viranomaiset ovat huolestuneita siitä, että näennäinen tasapaino autoritaarisesti johdetussa maassa ei kestä yllättäviä tapahtumia.
Venäjän ulkoministeriö tukee vahvasti rinnakkaisten tarinoiden kehittelyä.
Tiedotusjohtaja Maria Zaharova muistutti Facebook-päivityksessään, ettei Novitšok-hermomyrkkyä löydetty murhayrityksen kohteeksi joutuneista [Julia ja Sergei] Skripaleista Salisburyssa, mutta Salisburyssa valmistettuja savupommeja oli sotilaiden käytössä Syyriassa.
Entinen kansanedustaja ja politikan tutkija Sergei Markov sanoo, että kyse on hybridisodankäynnistä: toisella puolella ovat Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian turvallisuuspalvelut ja toisella – Venäjän valtio.
–Me kysymme, kenen puolella sinä olet sodassa? Niin kuin kysyttiin: oletteko Stalinin vai Hitlerin puolella? Varmaankaan Stalin ei ollut ideaali, jotkut tekivät erilaisen valinnan. Hitlerin puolelle asettui Vlasov ja muutama muu. Meille he ovat pettureita.
Vaikka 30 prosenttia haastatelluista oli jo syyskuussa sitä mieltä, että Navalnyin myrkytyksen takana olivat länsimaiden turvallisuuspalvelut, nämä eivät halua uskoa: ihmiset elävät rinnakkaistodellisuudessa.
–He pelkäävät muuttaa omaa käsitystään vallanpitäjistä, sanoo Andrei Kolesnikov, Carnegie-keskuksen Moskovan toimiston kotimaan politiikan tutkimusjohtaja.
Kansalaiset haluavat olla joukossa; uskoa Putiniin ja elää tämän ja FSB:n kanssa mieluummin kuin kuunnella Navalnya. Televisiolla on tässä roolinsa, mutta se ei ole ratkaiseva.
FSB pelästytti itseään
Novaja Gazetan toimittaja Kirill Martinov uskoo, että suunta on kärjistäen selvä: voimaorganisaatioille kaikki, kansalaisille ei mitään.
Toimillaan nämä näyttävät jo, etteivät lait koske heitä. Kun samaan aikaan tutkiva journalismi kehittyy, on törmäys väistämätön.
Putinismia vuoteen 2036
(Tuolloin hän olisi yksi pisimpään hallinneista. Edellään Iivana Suuri ja Iivana Julma.)
Vuodesta toiseen jatkettu mantra, jonka mukaan Putinille ei ole vaihtoehtoa, sai varmistuksen vuoden 2020 aikana tehdyistä lakiuudistuksista.
Ne tähtäävät siihen, ettei muutoksia vaativia mielenosoituksia synny, kuten valtion kantoja myötäilevä talouslehti Vedomosti kirjoittaa parlamentin alahuoneen duuman työstä syysistuntokaudella.
–Sadat asetukset ovat ristiriidassa perustuslain kanssa. Kuten laki kokoontumisvapaudesta ja mielenosoittamisesta, sanoi duuman ulkopuolisen Parnas-puolueen Vladimir Ryžkov Eho Moskvyssa.
Navalnyin tapaus ei ole vain politiikkaa, eikä vain jonkinlainen skandaali. Se on kauaskantoinen tapahtuma, joka pimentää Venäjän kehityksen, jolla on jo nyt synkät näkymät.
Kyseessä on erittäin vaarallinen asia myös kemiallisten aseiden näkökulmasta: turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ei ole tuhonnut kemiallisia aseita, vaan kehittää edelleen uudenlaisia kemiallisia aseita.
Kuka vaan voi saada rikollisen leiman. Kyse ei ole uudesta lainsäädännöstä, vaan kaikki alkoi kun Putin palasi presidentiksi vuonna 2012. Paluuta olivat ennakoineet mielenosoitukset Moskovassa.
Kansalaisjärjestöjä alettiin merkitä ulkomaisiksi agenteiksi – järjestöiksi ja toimijoiksi, jos ne vastaanottavat varoja toimintaansa ulkomailta.
Haitat näkyvät viiveellä, mutta näkyvät
Paikallispoliitikon saama kahden vuoden ehdollinen vankeustuomio tarkoittaa – käytännössä – että kuka tahansa mielenosoittaja voi syyllistyä rikokseen: yhtä hyvin maaperää saastuttavaa tehdasta vastustava ihminen kuin myrkyllä murhaajia vastaan mieltään osoittava kansalainenkin.
Siperialaisten kielten tutkijan tuomio, ja siihen suhtautuminen kuvaa tilannetta maassa.
Julia Galjaminalta vietiin mahdollisuus osallistua ehdokkaana poliittiseen toimintaan muun muassa sen vuoksi, että hän oli kutsunut ihmisiä koolle vastustamaan maan johtajan eduksi tehtyjä muutoksia perustuslakiin.
Perustuslakiin, joka ajettiin läpi huolimatta koronaviruksen rajoituksista, äänestämällä usean päivän ajan kaikissa mahdollisissa paikoissa, rajoittamalla vaalien tarkkailua ja propagandan pauhatessa.
Venäjän seuraaminen on minulle tärkeää. Voimme luottaa siihen, etteivät venäläiset pitkään pidä ikävistä (surumielisistä toki) lauluista, kuten kirjailija Vladimir Bykov sanoi ohjelmassaan.
Tekisin mielelläni omia yhteenvetoja vaikka tällaisesta videosta.
Naiset ostivat matkailuauton Suomesta. Tottuneet matkailijat saattavat olla reissussa kolme kuukautta putkeen. Mukana ovat koirat ja lapsetkin. Moskovassa töissä oleva mieskin voi piipahtaa. Kirjanpitäjälle etätyöt sopivat. Venäjää ja Eurooppaa laajemminkin on jo nuorempana nähty moottoripyörällä liikkuen.
Toivon kuten niin moni muukin, että ensi vuonna minä pääsen muiden muassa matkustamaan Venäjällä ja tapaamaan ihmisiä, joiden elämä ei ole minulle yhdentekevää.
**
Dožd-kanavan yhteenvetoja vuodesta 2020 (Venäjäksi – YouTubessa konekäännös)
**
Отравление Навального, новая конституция, протесты в Беларуси, пандемия и другие итоги 2020 года
**
“While losing leverage on its neighbours – and on countries distant but important – Putinist Russia has adopted a means of exerting influence and exercising control that is more characteristic of the secret police than of diplomats. This method has involved maintaining hotbeds of instability in countries that Moscow wanted to keep in its sphere of influence. It has often artificially fuelled these conflicts for decades, thus getting the opportunity to act as an arbiter, as a guarantor of stability in particular zones of instability.”
Sliding into isolation: Russia and the world
**
Valko-Venäjä (ve)
**
In 2020, Russians voted to reset the clock on presidential terms, making it possible for Vladimir Putin to rule until 2036. Together with stricter legislation on protests and “foreign agents,” and the adoption of a new law guaranteeing immunity from prosecution for former presidents, this resetting of the clock seemed to have created a secure safety net for Putin. Yet increased activity by civil society, cracks showing in the so-called Putin majority, and protests both within the country and in neighboring Belarus cast doubt on the durability of Putin’s system. Denis Volkov and Andrei Kolesnikov’s latest research analyzes the risks to that authoritarian regime.
**
Heikki Hakala: Verkkouutiset – ”Vladimir Putinin täytyy ymmärtää, mitä Brezneville tapahtui” –
– Miksi virkakausien nollaus oli tarpeen? Oliko se ollut suunnitelmissa kaiken aikaa vai riistäytyikö prosessi käsistä, [tutkija Kadri Liik kysyy.
– Näyttää yhä ilmeisemmältä, että erilaiset vaistot käyvät keskinäistä kamppailua hänen mielessään. Hän tuntuu olevan henkilö, joka oppii historiasta ja menneistä kokemuksista – hänen on siis täytynyt oppia mitä [neuvostojohtaja] Leonid Brežneville tapahtui ja mihin se johti. Hänen täytyy varmasti ymmärtää, että asemaansa ei kannata takertua. Samaan aikaan hänessä kuitenkin asuu kontrollifriikki, joka haluaa säilyttää mahdollisuuden ohjata ajoneuvoa, jos se sattuisi olemaan suistumassa tieltä, hän toteaa.
**
Kari Kosonen: Otoksia oikeusvaltion romuttamisesta 26.12.2020
“Tämä katsaus perustuu Venäjä ja politiikka -nimisessä Facebook-ryhmässä julkaisemiini päivityksiin, joiden lähteinä ovat olleet Venäjän vaihtoehtoisten tiedotusvälineiden, erityisesti Eho Moskvy-sivuston uutiset, venäläisten oppositiopoliitikoiden Facebook-päivitykset, sekä parlamentaarisista oppositiopuolueista Venäjän nykytilanteeseen kriittisimmin suhtautuvan Jabloko -puolueen verkkosivustollaan julkaisema aineisto.”
**
Blogit uusimmasta vanhimpaan.
Kirja-arvio: Anne Applebaum – Demokratian iltahämärä
Putinin potilas
Kummisetä
Pysähtynyt jättiläinen
Kirja-arvio: Hiski Haukkala – Suuren pelin paluu
Kirja-arvio: Puistola ja Suhonen – Itä-Ukraina Lännen etuvartio
Kirja-arvio: Saana-Maria Jokinen – Ääniä sodasta
”Kosovo” Venäjän rajoilla – Artsah
Vaalit Venäjällä – valtava koitos
Pieni ihme – toistaiseksi
Poliittinen murhayritys
Poliittinen murhayritys
Viimeistä edellinen diktaattori
Masokistit (19. mielenosoituspäivä Habarovskissa)
Sopeutuvat
Rakasta minua – välittömästi
Putin bunkkerissaan
Kirja-arvio: Venäjä – Väärin kehittynyt maa
Kirja-arvio: Keir Giles – Moskovan opit
Putinin kauhu
Kirja-arvio: Arto Mansala – Asemapaikkana Peking
Voiton päivä Putinille – koronavirus nollaa kaiken
Putinin perustuslakikiemurat
Venäjä nyt