Sananvapauden sijaan hiljaisuus

Vallassa olevat kamppailevat tarinastaan. Avuksi valjastetaan aina media. Venäjän johdolla on paljon työkaluja, joilla tavoitetaan ihmiset, jotka saattavat olla uhaksi järjestelmälle.

Sananvapauden sijaan Venäjällä tarjotaan yksinkertaista sääntöä: kun olet hiljaa, me emme häiritse sinua.

Presidentit tapaavat Genevessä: Venäjä pudotti pois riippumattoman Dožd-kanavan toimittajan presidenttiä seuraavasta toimittajajoukosta.

Maanantaina Mediazona-kanava sai ilmoituksen siitä, että toimitus nimetään ulkomaiseksi agentiksi. Meduza-uutisille tehtiin samoin jo aiemmin. He jatkavat yleisönsä rahoituksella; VTimes päätti, ettei toimitus jatka rahoituksen etsimistä vaan, että nämä miettivät kokonaan uudelleen ansaintamallinsa, josta tuli mahdotonta sen jälkeen kun mainostajat kaikkosivat yhteistyöstä ulkomaisen agentin kanssa.

Mediazonalla on kytky Aleksei Navalnyinkustantaja Pjotr Veržilov asuu ulkomailla. Hän hyöri taustajoukoissa kun poliitikko siirrettiin koomassa Berliiniin viime vuoden syyskesällä. Monet muistavat hänet myös Pussy Riot -punkryhmän tempauksista.

Meduzan perustivat  aikansa menestyksen – Lenta.ru -nettijulkaisun parhaat toimittajat; VTimesin kehittivät The Financial Times-lehden yhteistyökumppaniksi Venäjälle – nykyään hylkyluokasta nousua yrittävän –Vedomostin ammattilaiset. Vedomostista eronneet toimittajat tuskastuivat Kremlin painostukseen, kun Vedomosti ajautui vaikeuksiin Rosneftin pääjohtajan Igor Setšinin kanssa.

Venäjän kaltaisessa ”siirtymätaloudessa” ja sen informaatiomonopolissa ongelma eivät ole toimittajat ja aktivistit vaan tavalliset ihmiset, jotka voivat pelästyä tai innostua ja lähteä mukaan valtion vastaiseen kampanjointiin.

Television avulla rakennetaan seinä ihmisten väliin. Toisille ihmisille maailma näyttäytyy aivan erilaisena kuin toisille.

Ihmisillä on täysin erilaiset kuvat maailmasta, eivätkä nämä myöskään tiedä sitä, miten muut elävät. Minulla on esimerkiksi hyvin epämääräinen käsitys siitä, mistä ihmiset juuri nyt kertovat televisiossa”, sanoo talouslehti Delovoi Peterburgin päällikkötoimittaja Anton Muhin Pietarissa.

Hiljaisuuden vaatimuksesta ovat puhuneet politologi Kirill Rogov Eho Moskvy 7. päivä kesäkuuta 2021 ja toimittaja Sergei Parhomenko Telegram-kanavallaan Пархомбюро Telegram  9. kesäkuuta 2021.

Yksittäisistä uutisistakin voi kasvaa valtavia tapahtumia.

Muutaman sadan ihmisen innostus leviää miljooniin. Tämä yritetään estää venäläisillä alustoilla ja erilaisella tiedonvälityksen vaikeuttamisella.

Jos ihmiset eivät käytä Googlea, Facebookia tai Twitteriä, tiedon (innostuksen) leviämien on vaikeampaa.

Kokonaan jättiläisiä tuskin saadaan juurittua, vaikka innokkaimmat virkamiehet uskovat, että Venäjä voi aloittaa ”sodan” Internetin ulkomaalaisia voimia vastaan niin halutessaan.

Muutaman kerran suuryhtiöt on jo pakotettu maksamaan sakkoja. Rangaistuksien syynä on pidetty Venäjän laeissa kielletyn aineiston poistamisen hitautta.

Mutta Venäjän viranomaisten valitsemat keinot ovat toimivia!

Valitettavasti, sanoo tutkija Andrei Soldatov Kennan Instituten The Russia File podcastissa.

Sosiaalisen median kanavia täytetään tehokkaasti puolin ja toisin. Navalnajat vaativat aikaa kunnon vierailuun isän ja puolison luokse. Presidenttihän sanoi tv-haastattelussa, että Navalnya kohdellaan kuten muitakin vankeja.

Venäjällä viestien vääristelyyn kulutetaan sumeilematta valtion varoja. Yleisestä ilmapiiristä on yritettävä  kaikin keinoin aistia, mihin suuntaan maata viedään.

Erilaisissa mediossa Venäjällä työskentelee ammattitaitoista väkeä. Toimituskulttuuri on korkeatasoista. Itsesensuuri on rakennettu moneen työpaikkaan sisään. Ongelmaa ei tule liioitella.

Viime vuosina ovat nousseet minimediat: ne kukoistavat ja levittäytyvät laajalle; journalismia tehdään hyvin 3-10 hengen toimituksissa.

Tutkiva journalismi voi sekin (ainakin ulkopuolisesta tarkkailijasta) yllättävän hyvin. Siitä ovat osoituksena vaikkapa The Insider, Proekt., The Bell ja monet Telegram-kanavat.

Kysyttyäni pietarilaistoimittajalta hänen mielestään suosituimpia sosiaalisen median sivustoja tämä jatkaa välittömästi:  Oletko kiinnostunut sosiaalisista verkostoista tai uutistoimistoista?

En tiedä. En osaa edes ajatella, miten pärjäsin Venäjän seuraamisessa ennen Telegramia. Tietenkin vähemmän voi olla enemmän, mutta kun muistaa seurata vain heitä ja niitä, jotka on itse todennut luotettaviksi, on turvallisilla vesillä.

Salaliittoteorioilta ja tietoisesti vääristellyltä informaatiolta ei ole turvassa kukaan.

Telegramin perustivat vuonna 2013 venäläisveljekset Pavel ja Nikolai Durov, jotka olivat jo aiemmin luoneet ”Venäjän Facebookin” eli yhteisöpalvelu VK:n.

Nykyisin Pavel Durov on Telegramin pääomistaja. Telegram on joutunut kahnauksiin esimerkiksi Kiinan ja Iranin kanssa ja on Venäjällä kielletty, koska se on ollut haluton luovuttamaan tietoja viranomaisille.

Mielipidekirjoittelulla on Venäjällä pitkät perinteet. Neuvostoaikoinakin toimituksissa tiedettiin se, millaisia asioita kansan parissa pohditaan.

Arvioin Venäjän median nykytilaa taustani pohjalta. Venäjän median seuraamiseni alkoi Neuvostoliitosta korkeakoulustipendiaattina, ja kirjeenvaihtajana YLE:lle.

Ulkoministeriön lähettämänä lehdistöneuvoksena seurasin Venäjää, jossa parlamentin alahuoneeseen, duumaan valittiin kansanedustajia estämään lakien läpimeno.

Tuolloin 1990-luvulla kova sana oli NTV ja muun muassa Kukli-satiiri (1994-2002), jollaisen esittämistä nykynuoriso sarjan käsikirjoittajan Viktor Šenderovitšin mukaan ihmettelee: voitiinko tällaista näyttää televisiossa?

Irvailun loppua odoteltaessa pidätetään Venäjällä tarvittaessa Facebook-postauksesta.

”Facebookissa ei saa kapinoida. Meillä on esimerkkejä siitä, kuinka postauksista, meemeistä saa vuorokausiksi häkkiä.”

Venäjällä ei ole yksiselitteisiä mielipidejohtajia, joiden postauksia kaikki lukisivat.

Jokainen lukee haluamansa, kertoo tuttu toimittaja Pietarista. Eli on monia bloggaajia, joilla on suuri määrä tilaajia, mutta ei voida sanoa, että joku nauttisi suosiota enemmistön keskuudessa.

Tyytymättömyys yhdistää ihmisiä: yleistä mielenkiinto herättävä kirjoittaja kiinnostaa niin Venäjän alueilla kuin Moskovassakin.

Valtiovallan huolta levottomuuksien lietsomisesta on purettu muun muassa harjoittelemalla tietyn alueen eristämistä internetistä.

Valtiovalta jahtaa sananvapautta

Venäjä jakaantuu: Mitä mediassa saa olla muille kuin ”putinisteille”, ja mikä on merkittävää yhteiskunnallisesti.

Päivittäinen uutisvirta koostuu kaikkialla myös sosiaalisen median jaoista. Toimituksilla on merkitystä. Niissä on kokemus ja parhaimmat säilyttävät vuosien jälkeenkin oleellisen: luottamuksen!

Venäjän valtiokone osaa käyttää mediaa niin, että propagandaa on vaikea havaita.

Ylitse pursuava sosiaalinen media, ja tarvittaessa muunneltua totuutta suoltava valtiollinen media on petollinen, mutta yksinvaltiaan aseman pönkittämiseksi tehokas.

Venäjä kuuluu niihin maihin, joissa presidentti on ”rehellisimmillään” antaessaan haastattelun ulkomaalaiselle toimittajalle. Vladimir Putinin ja kansainvälisen median välillä oli kolmen vuoden tauko.

Moskova ei ole Venäjä

Tyytymättömyys maassa tapahtuvaan yhdistää ihmisiä. Muutaman viime vuoden aikana on oltu yhä kiinnostuneempia siitä, mitä muualla maassa tapahtuu.

Mielipidevaikuttaja Jekaterinburgista voi olla suosittu Moskovassa, Habarovskissa ja Novosibirskissa, koska meillä on samanlaisia ​​ongelmia.

Toimittajan näkemys Jekaterinburgista tukee päätelmiä siitä, että sosiaalinen media on joutunut tiukempaan valtiovallan syyniin:

Venäjällä seurataan tarkasti sosiaalisten verkostojen toimintaa.  Toistaiseksi ei ole otettu käyttöön selkeitä sääntöjä.  Ihmiset voivat saada sakkoja tai jopa vankeustuomion ’väitetyn’ laittoman tiedon kommentoimisesta tai postauksen edelleen lähettämisestä. Pelotteen on tarkoitus hiljentää viranomaiskritiikkiä. Sosiaalisissa verkostoissa on vapauksia yhä vähemmän”, sanoo Alevtina Trunova.

Suurien kansainvälisten alustojen toimintoja on Venäjällä hidastettu. Twitterin käyttäjiä maassa on tilastojen mukaan melko vähän, mutta YouTube on koko ajan tärkeämpi osa Venäjän mediamaailmaa.

Käytännössä palvelun sulku olisi ilmeisesti mahdotonta.  Siihen on tuskin tarvettakaan. Venäjällä kokeillaan ennen muuta mahdollisuuksia rajata Internetin käyttöä alueittain.

Näin meneteltiin Ingušetian mielenosoituksien aikaan vuonna 2019.

Asiantuntijoiden mielestä on keskeistä eristää tunnereaktioiden leviäminen alueelta toiselle. Kokonaan maan sulkeminen on mahdotonta.
Venäjä ja Kiina ovat erilaisia yhteiskuntia.

Sosiaalisen median meemit tai kärjistetyt jutut voivat myös olla propagandaa.

Kaiken tukahduttava autoritarismi. ”Jäljelle jää vain kaltaisteni ampuminen…” Ohjaaja Aleksandr Sokurov Novaja Gazeta

Propagandan ammattilaiset tietävät hyvin, että niin sanotun toisen vaiheen vaikuttajat saavat viestinsä paremmin perille. Kaverin tai luotetun tahon viesti sosiaalisessa mediassa menee ajatuksena helpommin läpi kuin jonkun tuntemattoman toimijan.

Tammi- ja helmikuussa useat  alustat varoivat Kremlin kriitikon Navalnyin tukemista.

Viranomaiset väittivät, että somessa yllytettiin laittomasti alaikäisiä luvattomiin kokouksiin.

Pian sen jälkeen valtion rahoittaman uutistoimiston RT päätoimittaja Margarita Simonyan kehotti Venäjän hallitusta kieltämään ulkomaiset sosiaalisen median alustat kokonaan toimimasta maassa.

Huhtikuussa Navalnyin tukemiseen suhtautuivat myönteisimmin nuoret ja internetistä uutisensa lukevat.

Vain 11 prosenttia Levadan kyselyyn vastanneista kertoi seuranneensa niitä aktiivisesti. 61 prosenttia kertoi ainakin kuulleensa mielenosoituksista.

Median kuluttaminen korreloi iän kanssa

Televisiota katsovat ovat vanhoja, yli 55-vuotiaita. Sosiaalisia verkostoja käyttävät nuorempia, mutta heidänkin keski-ikänsä nousee.

Tilanne on aivan toinen kun ihmiset saavat maailmankuvansa Internetistä, eivätkä vain syntymäpäiväänsä juhlivalta tai kalareissulla menestyneeltä vaan lähteistä, jonka ammattilaiset toimittajat ovat luoneet, arvioi tutkijakin.

RT on yksi esimerkki valtion harjoittamasta propagandasta. Se ei ole tiedotusväline, vaikka näyttäytyy lännessä vaihtoehtomediana, ja toimii kotimaassaan vaikuttamalla ihmisten asenteisiin ja mielikuviin.

Trunova sanoo kuitenkin seuraavansa satunnaisesti myös RT:n lähetyksiä: ”Yllätyn joka kerta siitä, kuinka syvälle on menty.”

Kansalaisten sieluista kamppailtaessa on selvää, että häviäjä on televisio, vaikka valtion kanavat pystyvät kilpailemaan vielä pitkään huomiosta ketterämpien monilla alustoilla toimivien toimitusten kanssa.

Viihde on asia erikseen.

Suositut oppositiopoliitikot pakotettiin luopumaan ehdokkuudestaan syksyn duuman vaaleissa.

Sosiaalisen median kanavista omilla on vahva ote: Vkontakte on Venäjällä suositumpi kuin Facebook.

Facebookia käytetään pääasiassa Moskovassa ja silloin, kun kommunikoidaan moskovalaisten ja ulkomaalaisten kanssa, sanoo Muhin.

Facebook on maineeltaan ”älykkäämmän väen”, vaikka käyttöliittymänä VKontakte on monen mielestä sujuvampi kuin esikuvansa. Muhin arvioi Facebookin olevan sensuurimielessäkin venäläistä sosiaalista mediaa epäystävällisempi. Sääli sinänsä.

Mihinkään ei päästä siitä, että median kuluttaminen ja sosiaalisten jakamiseen soveltuvien alustojen käyttö on Venäjällä murroksessa.

Tiedotustutkijat puhuvat informaatiodiktatuureista ja tarkkailukapitalismista

Viime vuosina sosiaalista mediaa päivittäin käyttävien venäläisten määrä on kasvanut – vuonna 2017 mitatusta 37 prosentista vuoden 2021 – 57 prosenttiin

Sosiaalisen median meemit tai kärjistetyt jutut voivat myös olla propagandaa.

Propagandan ammattilaiset tietävät hyvin, että ns. toisen vaiheen vaikuttajat saavat viestinsä paremmin perille. Kaverin tai luotetun tahon viesti somessa menee ajatuksena helpommin läpi kuin jonkun tuntemattoman toimijan.

Dožd-kanavan viikottaisessa ohjelmassa käydään läpi pahimpia ylilyöntejä. Valtion tv-kanavilla huseeraavat propagandistit tuottavat materiaaliaan myös YouTubeen niin kuin tekevät monet ammattimaisesti jo vuosikymmeniä liikkuvan kuvan kanssa toimineet.

Nuoremman polven tubettajien yllätykseksi television ammattilaiset osaavat toimia työryhmineen myös somessa.

Kun kyse on bisneksestä – vara on vanhassa.

Suosituimmat somet on Venäjällä otettava haltuun (Odnoklassniki ja VKontakte).

Luokkakaverien keskenään lähettämiin videoihin voi törmätä, kun etsii venäjäksi aineistoa Yandex-hakukoneella. Omissa asetuksissani sitä ei ole ja VKontakteenkin suhtaudun harkiten, koska tiedämme yhtiön tekevän yhteistyötä Venäjän viranomaisten kanssa. Toki vastaavia syytöksiä on esitetty myös sosiaalisen median alustoista.  Eri maissa on omia käytäntöjään.

Jokainen on loppujen lopuksia myös itse vastuussa siitä, millaisen tarkastelun kohteena haluaa olla.

-WhatsApp (2020 suosituin)

-Facebook  (Venäjällä ulkomaalaiset ja suurkaupungeissa tietty eliitti)

-Twitter  (pieni käyttäjäkunta)

-LinkedIn  (kielletty Venäjällä)

-Telegram (yritettiin estää Venäjällä)

-Signal  (ei tietoa/vahva suojaus)

-Instagram (suosittu Venäjällä)

-Snapchat (ei tilastoissa)

YouTube (35%), Instagram ja Odnoklassniki (kumpikin 31%)  sekä TikTok (14%). Facebook (9%), ”Moy Mir@Mail.ru” (4%) ja Twitter (3%).

Kahden vuoden aikana TikTok on kasvattanut kävijämäärää Venäjällä seitsenkertaiseksi – maaliskuussa 2019 vain 2% vastaajista sanoi käyttävänsä tätä sosiaalista verkostoa.

Joukossa ulkomaisia agentteja Venäjällä – pahempaa kuin mainehaitta. Takaisku uutisten kuluttajalle, rahoituskato kustantajalle.

**

Diat esityksestä: ”Sosiaalinen media ja verkot Venäjällä: yleiskatsaus, erityispiirteet ja Suomen maakuvan rakentaminen verkossa”.

Venäjän kaupan kilta 15.6. klo 16.00 Jarmo Koponen Toimittajat ilman rajoja Suomen osasto (Maakuvasta Teams-tilaisuudessa kertoi Suomen Moskovan-suurlähetystön lehdistöneuvos Taneli Dobrowolski.)

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *