Fiktio: Infopainotettu hybridisotatesti

Kolmen blogitekstin jatkeeksi kokeilen, miten tarina toimii hybridisodan selittämisessä. Tarinassa testataan vain aseita. Kaikki henkilöt ovat fiktiivisiä, Filin tarkoittaa huuhkajaa, karjalaksi hyytiää.

Edelliseen tekstiin pääset tästä.

————–

Pomojen vedonlyönti voi joskus tulla kalliiksi. Varsinkin maalille. Ja omille, jos jää kiinni.

Armeija haastoi keskusviraston siitä, onko lännen hybridiksi nimittämää edes olemassa. Kyse oli pohjimmiltaan valtakamppailusta, siitä kuka tällaisia sota-operaatioita sai johtaa ja minkä ympärille muut komponentit koottiin. Päätettiin järjestää testi.

Kohteeksi valittiin silta. Isänmaassa keskusvirasto saisi käyttää vain yhden kymmenyksen fyysistä voimaa ja yhdeksän kymmenystä informaatiota. Välimaahan armeija iskisi yhdeksällä kymmenyksellä räjähtävää voimaa ja yhdellä kymmenyksellä muuta. Resurssimittarina käytettäisiin työaikoja.

Erotuomariksi valittiin jo mökilleen vetäytynyt turvajohtaja, joka oli yksi harvoja niin armeijassa kuin keskusvirastossa ylätasolla palvelleista. Hän asetti kaksi ehtoa: ei toisen toimien ennakkotiedustelua koskien eritoten keskusvirastoa ja että tapahtumien välillä on aikaa 666 tuntia, siis noin 28 vuorokautta. Näin siksi, etteivät testit vaikuta toisiinsa eikä niitä lännessä luultaisi oikean sodan aloitukseksi.

—————

Lokakuun viimeisenä päivänä Välimaa hämmästyi. Valtion reunassa, turvallisuuden kannalta ei-missään, räjähti isosti silta poikki. Tilannetta edelsi pienehkö Emämaan valmiusharjoitus, jossa oli ehkä testattu myös uutta asetta. Tutkahavainnot kertoivat, että jotakin oli ainakin lähistölle tullut, alkoi raivokas etsintäoperaatio. Koko asevoima komennettiin korkeimpaan hälytystilaan.

Emämaa kiisti kaiken paitsi sen, että harjoitus oli pidetty, rutiininomainen mutta tietenkin yllättävä, ei se muuten olisi ollut valmiustesti. Emämaa ei purkanut harjoitustaan vaan keskitti siihen lisää joukkoja, vieläpä erittäin syvältä keskialueeltaan. Tilanne kiristyi täysin arvaamatta.

Diplomatia kävi ylikierroksilla. Kabineteissa huudettiin, jos edes tavattiin. Länsi oli ymmällään.

Ison sillan maatuessa oli suuri reikä, jossa raudat sojottivat alaspäin. Yleensä ohjus, ylinopeakin, tunkeutui ensin rakenteeseen ja räjähti vasta sitten, mutta tämä oli räjähtänyt ihan pinnassa suunnattuna suoraan alaspäin. Lisäksi panoksen oli pitänyt olla halkaisijaltaan lähes metrin luokkaa. Jälki oli toki vakuuttava: sillan koko rakenne tukea myöten oli rikki kuin leikattuna.

Korjaus alkoi viikon kuluttua. Silta oli tärkeä yhteys paitsi paikallisille myös läheiselle kaivokselle. Matka piteni melkein sata kilometriä ja kiertotie vaati paljon lujituksia, ennen kuin silta oli keväällä saatu korjattua. Sitä, että silta katkaisi myös yhden tärkeistä sotilasavun salatuista avunsaantireiteistä, ei yleisölle kerrottu. Se paljastui ikävästi vasta tietovuodosta.

Mitä alas oli tullut ja oliko se tullut juuri tähän, jäi mysteeriksi. Merikalastaja raportoi ufosta.

——————

Päällikkö oli kutsunut Filinin tilannekeskukseen seuraamaan armeijan iskua ja kun räjähdyksestä oli kulunut kaksi tuntia, hän antoi tehtävän. Filinillä oli sama 666 tuntia aikaa iskeä kuin armeijalle oli annettu. Filin oli heti tunnistanut kauempana tilannetta seuraavan eläköityneen turvajohtajan: oliko reservikin jo kutsuttu mukaan, alkaisiko tästä sota? Käsky oli selvä, kiinni ei saisi jäädä, eikä minioperaatiota ollut kiinnitetty mihinkään. Siis testi.

Silta. Kriittiset infrastruktuurit keräävä punouma. Filin piti silloista. Kunkin verkoston – sähkön, valokaapeliston, veden, viemärin, lämmön – asiantuntijat keskittyivät omien solmupisteidensä kuten muuntamojen suojaamiseen, koska jänteitä kuten sähkö- ja putkilinjoja oli liikaa suojattavaksi ja silmukointi vähensi jänteiden merkitystä. Mutta sillan mukana katkesi monta eri jännettä yhtä aikaa, eikä siltoja toisaalta normaalisti katkennut, siihen ei arki ollut Isänmaata totuttanut. Nyt oli aika kokeilla, toimiko teoria.

Vain yksi silta. Vain pieni panos. Kiinni ei saa jäädä. Paikallinen haitta, jolle saisi valtakunnallisen vaikutuksen. Esimerkkiteorian testi.

Filin kutsui trollitehtaissa koulutetut soturinsa reservistä. Isänmaakieli oli haastava, nyt sitä tarvittiin eikä aikaa ollut liialti. Kertausharjoitus sai kestää kymmenen päivää, kultakin, saman minkä armeija oli per taistelija käyttänyt. Onneksi kolmen henkilön suunnittelutiimi sai tehdä koko ajan työtä.

————————–

Marraskuun lopulla Ehkäpuron maantiesillan alla räjähti. Joku oli ilmeisesti varastanut naapurikunnan työmaalta kesällä louhintaräjähdettä ja yrittänyt katkaista sillä sillan. Panos oli kiinnitetty kömpelösti molemmin puolin sillan keskijohdetta, jonka kantavuus oli nyt kyseenalainen. Johde ei ollut poikki, se oli säröillä. Liikenne katkaistiin, varotekona.

Sillan alta katkesivat Ehkäpuron itäosan kaikki verkostot: sähkö, joka oli jokunen vuosi sitten saatu maakaapeloitua ja tolpat purettua; valtakunnallinen valokaapeli, jonka varassa olivat nopeat yhteydet; sahalta tuleva kaukolämpöputki ja uudenuusi jätevesiputki, joka oli mahdollistanut vanhan kyläpuhdistamon purkamisen sillan takana. Kunnan itäosa oli pulassa. Länsiosassa vilutti. Etäbisnes loppui koko kunnassa.

Insinöörit pohtivat sillan korjaamista, jollaiseen ei oltu valmistauduttu: miten laskea jo kuluneen rakenteen raju lujuusalenema ja voisiko sen korjata, vai pitäisikö koko jännepätkä uusia? Tukeminen ei tullut kyseeseen, maaperä kohdan alla oli pelkkää höttöä. Muut infrat joutuivat odottamaan päätöstä mutta eivätpä nekään olleet tällaiseen korjaukseen varautuneet, varaosia piti hankkia ulkomailtakin. Sillan alusta oli yhtä haisevaa sotkua, olipa joukossa jotakin outoa kemikaaliakin.

Kuusitoista kotihoitovanhusta haettiin turvaan, päiväkoti siirrettiin joen yli, vesi jaettiin tankkiautoista ja sähköä sai koteihin generaattoreilla, joita sekä ostettiin, lainattiin että tuotiin eri tahoilta. Kylänpuolelle ostettiin ja lainattiin iso määrä sähkölämmittimiä, sulakkeet kärähtelivät ja syttyi kaksi tulipaloakin. Pari pikkufirmaa meni konkurssiin ja yksi keski-ikäinen kuoli pudottuaan jo suljettuun veivikaivoon. Onneksi oltiin maaseudulla, kaupungin liepeillä vahingot olisivat olleet monikertaiset.

Kansalaiset alkoivat kysellä. Ensin alueella, sitten laajemmin. Valtakunnallinen huomio kiihtyi kun uudenlaiset metsäradikaalit ottivat teosta vastuun. Ehkäpuron saha tuhosi vanhaa metsää, nyt sen sähkösyöpöt terät olivat hiljaa ja kuljetukset seis. Järjestön tunnuksena oli sirpinteräinen hakaristi.

Tiedustelupoliisi oli asiassa vaitonainen, eikä sen haraviin ollut tällaista järjestöä tarttunut. Emämaan kollegat kertoivat salassa, että vastaavaa oli tapahtunut sielläkin, ihan rajan pinnassa, ja tarjosivat samalla yhteistyötä. Joukko oli kansainvälinen. Ikävää oli, että tieto vuosi Isänmaassa ilmeisesti joltakin yleisvirkamieheltä lehtiin ja täytti muutamaksi päiväksi koko median. Aarnipuita kun oli tuotu rajankin takaa sahalaitokselle.

Sitten radikaalit uhkasivat itämullahin nimeen toistaa iskunsa kymmenesti ennen vuoden loppua, ellei Isänmaa lopettanut kaikkien yli 60-vuotiaiden puiden hakkuita. Arabiaversiossa lainattiin suuraa, jossa ihmisen käskettiin kaitsea ja varjella luontoa, joka nyt korventui.

————————

Saatana, mietti Lahtinen. Kun ehtii yhden tutkintalinjan muodostaa, ulkoa tulee seuraava.

Siltainsinööri oli selittänyt, että räjähde oli laitettu ikävimpään mahdolliseen kohtaan kun ajatteli sen tuottamien vaurioiden korjaamista. Armeijan pioneeri oli kertonut, että surkeimpaan, jos tarkoituksena oli katkaista silta, koska kahden metrin päässä laakeritasolla tulos olisi ollut taattu ja paikkakin helpompi, ohjesäännön mukainen. Pirun onnekas amatööri? Erittäin osaava insinööri?

Räjähdysaine oli samaa kuin kesällä varastettu, mutta rekistereissä oli muitakin vastaavia ja ainetta sai ostaa moni, yleisintä laatua. Räjähteen alkuperän selvitys oli vesiperä.

Kameroita sillan kohdalla ei ollut. Läheisen huoltamon kamerasta löytyi räjähdystä edeltävältä ajalta vain mönkijä, jossa rekkari oli kurassa ja ajaja oli pukeutunut kai eskimoksi.

Emämaasta saatiin varsin tarkka kuvaus joukosta. Kiinni oli otettu samoja mullahisteja, mutta samaa jengiä oli ehtinyt tulla Isänmaankin puolelle. Miksei tällaisesta joukosta ollut mitään ennakkotietoa, ei Isänmaassa, saati lännen poliiseilla laajemmin? Miksi ne olivat aloittaneet iskunsa lännessä juuri täältä?

Kunnon tutkintatyölle ei ollut aikaa, asiat etenivät julkisuuden kautta paljon nopeammin.

——————-

Ensimmäinen raskas syytös Emämaata kohtaan syntyi tiedon salailusta ja radikaaliporukan karkottamisesta turvapaikanhakuun Isänmaahan. Osa epäillyistä oli heitetty omiin selleihin mutta osa pantu toisten kiusaksi. Tätä seurasi läpi Isänmaan jahti, jossa vapaaehtoiset tunnistivat epäiltyjä ja kävivät myös tervehtimässä heitä eri tavoin. Vastaavia siltoja kuin Ehkäpurossa oli Isänmaassa joka paikassa.

Toinen syytös syttyi kun lisätietoja ei lupauksista huolimatta saatu Emämaasta. Se, ettei tällaisesta ollut sovittu ja että Eurostoliitto oli itse asiassa itse irtisanonut vanhan sopimuksen, ei aluksi haitannut. Mutta kun asia Isänmaan Eurostoliiton vastustajille kirkastui, puheiden kärki kääntyi ja kansalaiset vaativat asiassa erityissopimusta. Tähän Emämaa myös nopeasti kansalaispaineessa suostui luovuttaen tiedot rutiininomaisessa rajavaltuutettutapaamisessa, ilman isompaa diplomatiaa ja odottamatta virallisen sopimuksen solmimista. Hankalan asiasta teki se, että media oli paikalla raja-aseman kunnostuspäätöksestä kuulemassa, ihan muissa asioissa. Julkisuuteen vuosi huonolaatuinen valokuva salaisesta sopimuksesta, jossa oli jo Isänmaan turvallisuusjohdon nimikirjoitukset.

Radikaalien antama aikamääre meni ohi. Osa hakkuista oli omistajien, osa hakkaajien päätöksestä keskeytetty, mutta totaalikieltoa ei säädetty. Seuraavan viikon aikana esille nousi tusinan verran vahvoja epäilyjä, joista ainakin kahdessa sillan alle oli myös kätkettynä kiinnitysmateriaalia. Sitten yhden sillan läheltä huolestunut kansalainen löysi räjähdysainekätkön ja kunnassa oli vähän aikaa vallalla jopa paniikki. Valtiota syytettiin uhkan vähättelystä ja poliisia hyssyttelystä. Ainakin sadan sillan alustat kaivettiin auki, turvatalkoilla.

Emämaa ilmoitti, että se oli vanginnut kolme Isänmaassa vieraillutta anarkistia, joista yksi oli tunnustanut olleensa Ehkäpuron iskun takana. Nimet löytyivät myös annetulta listalta. Mukana tuli poikkeuksellinen anteeksipyyntö koska rajavalvonta ei ollut täydellistä, Eurostoliitto kun oli sulkenut yhteistyökanavat. Se, että epäilty näytti kuvissa kolhitulta, kiinnosti Isänmaassa vain harvoja. Heistäkin suurin osa ymmärsi olla hiljaa.

Uhka jäi Isänmaassa kaikumaan kuukausiksi ja vuosiksi. Valmiussuunnitelmia vähän päivitettiin.

—————

Kumpi voitti? Sitä ei saatu ratkaistua, koska vanha turvajohtaja kuoli aivoinfarktiin kesken erotuomaroinnin.

Päätöstä siitä, mikä virasto jatkossa johtaa uudet sodat, ei tehty.

Filin sai kuitenkin vilkaista keskusviraston armeijavalvojan päällikölleen antamaa raporttia. Armeija oli raivoissaan. Tämä oli enemmän kuin torjuntavoitto.


Seuraavaan fiktioon pääset tästä.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.