Koronapormestarin valtaistuimella – ei helppo

Tämän jutun asetelma on helpompi ymmärtää, jos vilkaisee edellistä juttua. Käytän apuna myös mielikuvaa älykkäästä hyökkääjästä, johon perustelut löydät tästä.

Pormestari?

Valtionhallinnon tasolla unohtaa helposti, että pääministerin jälkeen seuraava yleisjohtaja hierarkiassa on kunnanjohtaja. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole alainen, vaan pikemminkin kuntalaisten demokratian tukema varsin itsenäinen toimija, jota ohjaillaan lainsäädännöllä ja budjettiporkkanoilla.

Dilemma on, että kansalaiset äänestävät yleisimmin presidenttiä, sitten kansanedustajaa ja vasta sitten kunnan poliittista johtoa, vaikka päättäjien vaikutus heihin on käänteinen. No, EU-edustajia äänestetään kaikkein vähiten. Pormestarivaalit ovat ehkä vähän nostaneet kiinnostusta siellä, missä tapa on käytössä.

Nostin politiikan esiin, koska kirjoitan seuraavaksi pormestarille yhdistelmänä virkamiestä ja poliitikkoa. Pääosassa kuntia ”pormestarini” on virkajohtajan ja kunnanhallituksen puheenjohtajan yhdistelmä.

Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen valotti samaa näkökulmaa kuvaamalla, että ”keskushallinnon puheet koronakriisin aikana ovat kuin norsunluutornista” jossa itsensä keskuksena näkevä keskushallinto ei näe ”tarvetta läheiseen yhteistyöhän kuntien, yrittäjien tai järjestöjen kanssa tärkeäksi”. Olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä siitä, että koronataistelun todellisuus on aivan jotakin muuta, varsinkin II erässä. Artikkeli löytyy täältä.

Korona hyökkää – mitä teet?

Asiantuntijatkin erehtyivät ja valtiojohdon tasolla peli oli heti I erän alussa 0-1 hyökkääjälle. Olisi hölmöä arvostella sinua arvoisa pormestari siitä, ettet ollut valmis ja muita enemmän hereillä.

Virus jylläsi sinun alueellasi. Erityisesti käskettiin suojata erityisryhmät, joista vastuullasi ovat erityisesti vanhusten hoitolaitokset: osa kaupallisia, osa kuntasi, osa yhteisiä muiden kanssa. Valmiussuunnitelmien taso todennäköisesti vaihteli eikä kukaan osannut heti sanoa, miten kaupallisissa sopimuksissa kriisit oli otettu huomioon – sen tiesit, että mitä paremmin, sitä kalliimpi sopimus. Saattaa myös olla, etteivät käsittelyvaltuutesi riittäneet sopimuksien lukemiseen, ei ehkä aikasikaan, etkä ainakaan olisi saanut selailla asukasluetteloja. Tilasto varmaan oli käytössä, pääpaino kustannuksissa ja hoitajamitoituksessa.

Etulinjassa taisteli erikoissairaanhoito piireissään päämittarina teho-osastojen hoitokapasiteetti. Kenttä oli siis kuntaasi laajempi, keskustelu ammattimaista ja yksityiskohdat valtuuksiesi ulkopuolella. Oletan jopa, ettet tiennyt oman kuntasi sairastuneista tai kuolleista juurikaan nopeammin kuin me muut, eikä sinulle kerrottu mitään yksityiskohtia vedoten yksilönsuojaan. Omalla vastuullasi on perusterveydenhoito, johon suojavarusteet eivät aluksi riittäneet, eikä niitä saatu tilattua, onneksi ”rekat olivat jo matkalla” kuntaasi kohti. Vanhustenhoitoon suojaimia ei ensin katsottu edes tarvittavan, kunnes sait siitäkin syyt.

Hallitus antoi vahvan suosituksen etätöistä, kaiken liikkumisen rajoittamisesta ja ohjauksella eristi kaikki 70+ -vuotiaat sekä perussairauksia sairastavat. Karkeasti lähes viidesosan suomalaisista: kauanko kesti, että sait tietää tarkan tilanteen oman kuntasi osalta? Sitten suljettiin ravintolat ja kiellettiin tapahtumat. Kuntasi elinvoima lienee sinulle tärkeä asia, joten sait nopeasti tietoon keihin kaikkiin ja missä mitassa sulkutoimet vaikuttivat? Kysyikö joku valtionhallinnosta jopa arviotasi?

Koulut tekivät keskusjohtoisen etädigiloikan yhden yön ihmeenä. Aika nopeasti alkoi huoli sosiaalipuolella siitä, miten käy jo lähikouluissakin haasteissa oleville ja miten asiat yhdistyvät vanhempien muuttuneeseen tilanteeseen. Huoli on varmasti sinunkin, millaisella tietopohjalla saat päättää siitä? Onnistuitko sovittamaan yhteen koulun ja sosiaalihuollon? On selvää, ettet saa kenenkään yksilötietoja käyttöösi etkä niitä tarvisisikaan, mutta kun useampi erityisasiantuntija esittää ongelmaisten prosenttinsa huomaa nopeasti, että luku alkaa lähestyä jopa sataa: selitys on helppo, monella perheellä on useampia haasteita, mutta tietojen yhdistäminen on jopa asiantuntijoilta kielletty.

Paha tieto!

En ensi kädessä kirjoita Helsingin pormestarille, mutta nostan pari esimerkkiä häneltä esille.

Tukholmassa huomattiin heti koronakriisin alussa, että tietyissä maahanmuuttajaryhmissä tapauksia oli paljon keskiarvoa enemmän. Oikea ratkaisu oli selvityttää, onko näin myös Helsingissä, vaikkakin normaaliaikana tällaiseen ryhtyminen olisi ollut iso riski. Selvisi, että on, lähes kymmenkertainen. En luettele tässä mahdollisia syitä, vaan korostan yhtä näkökulmaa: puolustuskin on tehokkaampaa täsmänä, ja varsinkin jatkossa täsmää pitää lisätä erittäin paljon. Olen myös sitä mieltä, että tällaisessa kriisissä tieto oli syytä julkaista, koska sen piti mennä läpi isolle joukolle ja täsmäviestikanavat olivat jo käytössä. Sitä paitsi joku olisi kuitenkin paljastanut tulokset, ja salailu olisi syönyt luottamusta myös tolkun ihmisten joukossa. Pormestari puolusti kantaansa, saapa nähdä mitä vaaleissa sanotaan!

Liikkumisanalyysilla huomattiin, että metrossa oli paitsi väki vähentynyt – joka oli pyrkimyskin – myös Itä-Helsinki painottunut. Itäkeskus oli paikka, jossa oli nyt tiiveintä, ja siten myös suhteessa isoin riski törmätä koronaan. Vaihtoehtoja reagoida oli ainakin kolme: syyttäminen koronalingoksi, mielen pahoittaminen leimaamisesta tai paikan tunnistamisen etulinjaksi ja siellä käytävän taistelun tukeminen. Kriisissä tarvitaan ainoastaan jälkimmäistä.

En ylipäätään pidä ”poliittista korrektiutta” erityisenä hyveenä vaan arvostan asioista puhumista suoraan. En myöskään kannata ”arkaluonteisten tietojen” julkaisematta jättämistä siksi, että ”jotkut tahot” saavat niistä vettä myllyihinsä. Vastustan ehdottomasti tilanteita, joissa kielletään tiettyjen tietojen kerääminen kokonaan, mikäli se estää puuttumasta ongelmiin. Kriisissä olen vielä jyrkempi: katse tiukasti pallossa, hyökkääjässä. Kukaan ei saa kuolla siksi, että suojeltiin jonkun toisen mahdollisia herkkyyksiä jopa siten, ettei ryhdytä toimeen lainkaan.

Koronan II erä: Paikallinen taso ratkaisee voiton

Rajoitukset laitettiin voimaan koko maahan samalla tavalla ja samaan aikaan. Uusimaan sulku oli poikkeus, jota vatvottiin pitkään. Kumpikaan ei ollut optimaalinen ratkaisu, mutta sen aikaisen tiedon ja varsinkin tiedon puutteen takia ainoa mahdollinen ratkaisu. Nyt näyttää siltä, että purkaminen tehdään vastaavalla tavalla, vaikka todellinen tilanne on eri maakunnissa hyvin erilainen: esimerkkinä ero tiedetyissä tartunnoissa Uusimaan ja Etelä-Karjalan välillä on asukasmääräänkin suhteutettuna noin kaksikymmentäkertainen.

En väitä, että Suomen sisällä on vastaavia eroja kuin välillä Suomi – Italia. Mutta isoja eroja on niin asumistiheydessä kuin ikäjakaumassa kuin perussairauksissa kuin liikkumisessa. Näillä on suuri merkitys jopa alueiden sisällä. Yhden koon ratkaisua ei ole olemassa, vaikka se demokraattiselta kuulostaisikin. Koska tähtäin on nousussa samalla kun virus pidetään kurissa, paras tuloksentekotapa vaihtelee. Tätä kutsutaan sotimisessa tehtävätaktiikaksi, joka edellyttää ylemmän tason luottamusta ja tukea.

Etulinja taistelussa siirtyy nyt testaa – jäljitä – eristä – hoida ketjulle ja yksilötasolle. Jääkiekkometaforana siis erätauolla hallin käytävälle kohdentuen katsojiin: ota testi. Tavoite on, että II erä käydään kokonaan siellä terveysammattilaisten toimesta. Pormestarilla on tähän aika vähän annettavaa, oma esimerkki ja kannustus toki. Mutta tauolla pitää korjata pahasti vuotava halli äkkiä, se on pormestarin päähomma.

Joka tapauksessa on selvää, että jos hallitus joutuu uudestaan luistelemaan kentälle, paikallispelit on osassa kuntia hävitty ja loputkin hävitään vaikutuksilla mitattuna oman kunnan näkökannalta. Mutta mitä tehdään, jos tilanne ryöpsähtääkin paikallisesti takaisin kentälle? Se tulee jonkun pormestarin paikallispeliin ja hänellä on silti mahdollista ottaa II erästä vielä voitto, vaikka yllätysmaali erän alussa tulisikin. Väitän, että kunta huomaa tämän nopeammin ja hoitaa ketterämmin omalla kentällään kuin valtio, jonka pelkkä maila ei mahdu kunnan kaukaloon vaan lakaisee korkeintaan maakuntaluokassa, ja siinäkin vasta tiukan harkinnan jälkeen. Mutta saako pormestari tiedot terveydenhoidolta ajoissa?

Mitä pormestari voisi tarvita?

• Taloja tai ainakin niiden kerroksia on jo suljettu karanteeniin lääkäreiden valtuuksilla. Mutta jos tehokasta olisikin sulkea joku kylä tai kaupungin osa tai vaikka vain yksi kunta, pormestarin pitää olla tämän johdossa. Kaupunkikin tietää asiansa tarkemmin kuin postinumeroittain, maaseutukunta vähintään kylittäin, jos ei taloittain. Pormestaria tarvitaan myös terveydessä.
• Sosiaaliset haasteet vaihtelevat Suomen eri osissa erittäin paljon jo pelkästään ikärakenteen ja perherakenteiden takia. Samoin siis vaihtelee koronan vaikutukset. Myös koulut on järjestetty kuljetuksineen monin eri tavoin. Jos resurssien käyttö halutaan optimoida suhteessa koronavaurioihin, se ei tapahdu joka paikassa samoilla tavoilla. Kentällä toteuttamiskelvottomia ohjeita on jaettu tässä kriisissä jo tarpeeksi.
• Talous on pormestarin jokapäiväinen, ehkä jopa jokaöinen huolenaihe. Niin oman kunnan kuin kuntalaisten ja alueen yritysten, mikä on lopulta sama asia. Miten keskitetyt päätökset vaikuttivat juuri meillä ja miten voisin minimoida vahingot? Saivatko alueeni yritykset riittävästi tukea ja miten pärjäsimme verrokkeihin nähden, voisinko tukea jotenkin paremmin?
• Jos päättää itse jotakin, mihin kaikkeen se vaikuttaa ja miten?
• Jos esittää ylemmäs yhdistelmätoimia, miten tehdä se parempaan tietoon perustuen, jotta siihen on pakko uskoa myös sektorihallinnon siilottuneessa valmistelijaryhmässä?
• Ehkä jopa sellaista tietoa, jolla olla rakentavasti eri mieltä valtion kanssa, kaikkeen kun leka ei ole paras työkalu.

Olen viime viikot miettinyt työkaluja noihin kysymyksiin paikkatietojen analysoinnin kannalta. Jatkan siitä näkökulmasta arvioidessani, miten yhteispeli ylätasolla on sujunut. Artikkeliin pääset tästä.

Karttaesityskin voi auttaa alkuun II erän hoitamisessa. Se löytyy täältä.