Uuninpankkopoika Saku Timonen
Uuninpankkopoika Saku Timonen

Yhteiskuntaluottamus ja karkotusautomaatti

Lakialoitteen ajatuksena on, että jos ulkomaalainen tuomitaan kahden vuoden tai pidempään vankeusrangaistukseen, hänet määrätään automaattisesti käännytettäväksi tai karkotettavaksi sekä toistaiseksi voimassaolevaan maahantulokieltoon.

Näin kertoo tekemästään lakialoitteesta kansanedustaja Ville Tavio (PS) blogissaan. Blogiin on linkitetty koko aloitteen teksti ja se kannattaa lukea vaikkapa vain esimerkkinä teknisesti erinomaisesta lakialoitteesta, jonka sisältö on vähäinen ja perustelut ontuvat. Mutta kuten sanottu, niin teknisesti se on erinomaista työtä, kuten juristin työn tietysti pitääkin olla.

Kuten Tavio itsekin aloitteessaan sanoo, niin hän esittää vain karkotuksesta päättävän viranomaisen vaihtamista ja sitäkin vain niissä tapauksissa, joissa ulkomaalainen tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Näissä tapauksissa karkottamisesta päätettäisiin käräjäoikeudessa lisärangaistuksena rikoksesta.

En tiedä miksi Tavio on ottanut esittämänsä automaattikarkotuksen rajaksi juuri kahden vuoden vankeusrangaistuksen, koska tällaisiin törkeisiin rikoksiin syyllistyneet karkotetaan pääsääntöisesti jo nyt. Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 2-kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskeleva, jonka on todettu syyllistyneen rikokseen, josta on säädetty enimmäisrangaistuksena vähintään yksi vuosi vankeutta taikka jonka on todettu syyllistyneen toistuvasti rikoksiin.

Ulkomaalaislaki ei edellytä henkilön tuomitsemista yhden vuoden vankeuteen, vaan karkottamiseen riittää syyllistyminen tekoon, jonka rangaistusasteikon maksimi on vähintään vuosi vankeutta. Tavio siis esittää joko lievennystä nykyiseen käytäntöön tai  ihan uuden rangaistuksen lisäämistä lainsäändäntöön.

Tärkein muutos Tavion esityksessä on karkotuksesta päättävän viranomaisen vaihtaminen niissä tapauksissa, joissa henkilö tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeuteen. Kaikissa muissa tapauksissa karkotus etenisi hallinnollisena prosessina ihan nykyiseen tapaan, mutta näissä tietyissä tapauksissa asiasta päättäisi käräjäoikeus.

Tavion mukaan tästä koituisi säästöjä, mutta minun on vaikea kuvitella mitä säästöjä saataisiin siirtämällä karkotusprosessi joiltain osin käräjäoikeudelle osaksi rangaistusta  ja säilyttämällä se muilta osin hallinnollisena menettelynä. Se vain lisäisi käräjäoikeuksien työtä ja säilyttäisi muiden karkotusviranomaisten työmäärän ennallaan.

Vähintään kahden vuoden vankeuteen tuomittuja ulkomaalaisia on paljon vähemmän kuin sellaisiin rikoksiin syyllistyneitä, joista voidaan tuomita vähintään vuosi vankeutta ja jotka siis karkotetaan hallinnollisella menettelyllä. Käräjäoikeudet joutuisivat opettelemaan koko karkotusprosessin muutaman vuosittaisen tapauksen takia.

Ennalleen jäisivät myös suojelun tarpeen tutkiminen ja vastaanottomaan puuttumisesta aiheutuvat ongelmat. Pakolaista ei saa karkottaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, johon nähden hän on edelleen kansainvälisen suojelun tarpeessa. Pakolaisen saa karkottaa vain valtioon, joka suostuu ottamaan hänet vastaan.

Ennalleen jäisi myös tuomion kärsiminen Suomessa ennen karkotuksen täytäntöönpanoa. Ennalleen jäisi myös karkotuksen kokonaisharkinta.

Tavion aloitteen heikoin perustelu koskee yhteiskuntaluottamuksen menettämistä karkotuksen perusteena. Hän vertaa sitä mahdollisuuteen tuomita sotilasarvo menetetyksi vähintään kahden vuoden vankeusrangaistuksen lisäseuraamuksena.

Sotilasarvon menettäminen on merkitykseltään ja seuraamuksiltaan ihan erilainen asia kuin maasta karkottaminen. Tavion esitys tarkoittaa käytännössä kansalaisluottamuksen menettämistä, joka aikoinaan oli yleinen lisäseuraamus rangaistusjärjestelmässä. Siitä luovuttiin lopullisesti vuonna 1969 ja todistajaksi kelpaamattomuudesta jo 1953. Ulkomaalainen voisi Tavion aloitteen mukaan menettää kansalais- tai yhteiskuntaluottamuksensa, mutta syntyperäinen ei.

Tavion lakialoite on tältä osin vastoin perustuslain takaamaa yhdenvertaisuutta lain edessä. Jostain syystä Perussuomalaisten ehdotukset maahanmuuttajia koskevissa asioissa päätyvät aina ehdottamaan ihmisten eriarvoista kohtelua heidän syntyperänsä mukaan.