Konkurssi-Patu ja pakkoyrittäjyys
“Meidän on katsottava totuutta silmiin ja ymmärrettävä, että emme me terveitä ihmisiä paapomalla saa Suomen taloutta tasapainoon emmekä voi kasvattaa sosiaaliturvajärjestelmää, joka perustuu vastikkeettomille tuille.”
Ihmisillä on sisäinen tarve tuntea itsensä paremmaksi kuin muut samassa jamassa olevat. Näin voisi päätellä asian olevan vaikkapa tämän konkurssin tehneen ja työttömäksi joutuneen yrittäjän kohdalla. Hän sanoo olevansa tyytyväinen työtön, joka täyttelee mielellään Kelan ja työttömyyskassan lappuja saadakseen hänelle kuuluvat tuet. Hän ei voi ymmärtää niitä, jotka vastustavat hallituksen kaavailemaa kahdentoista työpaikan hakuvelvollisuutta raportointeineen. Hän itse laskee saavansa hakemusten täyttämisestä ja selvitysten lähettämisestä hyvän tuntipalkan.
Onhan tuo positiivista ajattelua, mutta hän sekoittaa keskenään kaksi asiaa. Hän ei kerro hakevansa aktiivisesti töitä, vaan puhuu ainoastaa etuuksien hakemisesta.
Ihan samaa joutuvat tekemään kaikki muutkin työttömät. Se kuuluu työttömän arkeen. Hallituksen kaavailema työnhakuvelvollisuus eli kaksitoista hakemusta kolmen kuukauden sisällä ja viikottainen raportointi tulisivat tämän hakemusrumban päälle tuottamatta välttämättä senttiäkään. Pienikin laiminlyönti veisi työttömyysetuuden ja pudottaisi pelkälle toimeentulotuelle.
Nyt meillä on Sossu-Tatun ja Skeitti-Juuson lisäksi Konkurssi-Patu; työtön entinen yrittäjä, joka ei edes usko saavansa töitä ikänsä takia ja joka siksi ei ilmeisesti ole edes aktiivinen työnhakija. Hän täyttelee tyytyväisenä vaadittavia lappuja ja nauttii mielestään hyvää palkkaa.
Yrittäessään ylentää itsensä vähän paremmaksi työttömäksi hän tulee sijoittaneeksi itsensä näiden kahden julkisesti ruoskittavaksi nostetun nuoren seuraan. Samalla hän vahvistaa kuvaa laiskoista työttömistä, jotka nauttivat pienellä vaivalla hankittua valtavaa tuntipalkkaa. Hän kaivaa maata kaikkien työttömien jalkojen alta vain näyttääkseen olevansa vähän parempaa kastia.
Samaan aikaan työvoimaviranomaiset ja Kela tekvät kaikkensa siivotakseen työttömyystilastoja. Työtön muusikko katsottiin yrittäjäksi hänen julkaistuaan Spotifyssa musiikkia, joka ei tuottanut hänelle mitään. Nyt tämänkin Konkurssi-Patun kannattaa varoa tekemisiään, että häntä ei katsota yrittäjäksi. Noin innokas lappujen täyttelijä saattaa ruveta täyttämään niitä toistenkin puolesta eli päätyä yrittäjäksi. Talous tasapainottuu vaikkapa täyttämällä lomakkeita ja laatimalla selvityksiä.
Kuva: Ville Ranta/Kirkko ja kaupunki
“Hallituksen kaavailema työnhakuvelvollisuus eli kaksitoista hakemusta kolmen kuukauden sisällä”
Sama CV joka kerta + pikkuisen haettavan tehtävän mukaan modattu hakemus. Keskimäärin 1 tunti viikossa tai jos tekee kerran kvartterissa, niin liukuhihnatyönä tekee kaikki hakemukset yhden päivän aikana. Aika kovaa “kyykytystä” oman työpanoksen myymiseksi…???
Ongelma lieneekin enmmän massahakemuksia saavien työnantajien puolella.
Minusta työnantajat eivät ole tästä ongelmasta erityisesti reklamoineet. Toki aiheellista pohdintaa siitä, tuleeko turhia hakemuksia vai tosissaan tehtyjä, ja kuinka paljon.
Miksi työnantajat edes reklamoisivat. He voivat heittää hakemusniput suoraan roskiinkin ainakin vielä luojan kiitos. Siitä ei ole heille sanktiota vielä keksitty antaa. Mutta odotellaan ehkä sellainenkin neronleimaus vielä syntyy. Muutenhan järjestelmä ei ole täydellinen, koska työttömien toimia ei voida vahtia loppuun asti.
Joten eiköhän tulevaisuudessa jokainen työnantaja, joka erehtyy työntekijää julkisesti hakemaan. Joudu myös raportoimaan jokaisen pakkohakijan kuin myös tosissaan työpaikkaa haluavan hakemuksen saapumisen ja varmasti vielä mielipiteenkin siitä, oliko hakemus asiallinen vai ei? Oli niitä hakemuksia 10 tai 1000. Jotta STASI-koneisto voi sitten mätkäistä asianmukaiset rangaistukset mielensä mukaan.
Joita siis tulee sitten niin työttömille, kuin myös raportointivelvollisuutensa tulleista pakkotyöhakemuksista laiminlyöneille firmoillekin tulevaisuudessa.
Ja sanktiot tulee kovenemaan tulevaisuudessa, koska muuten järjestelmä ei toimi. Koska on sekin tutkittu, että kovemmat rangaistukset mistä tahansa rikoksesta ei ole auttanut rikosten vähenemiseen, kuin ehkä hetkellisesti. Sama asia tässä työttömien ja myös työnantajien tulevassa kyykytysrumbassa loppujen lopulta.
Ei se hakemusten lähettäminen, vaan siihen liitetty valvonta ja valvonnan “toteutus”. Millä edes todistat hakeneesi paikkaa, jos vaste työantajaehdokkaalta on sama kuin lähettäisi sähköpostin /dev/nulliin. Työtön kun on aina oletusarvoisesti väärässä ja “Työllistymisen Esto” -toimisto oikeassa.
Niinpä. Olen itse vasta jäämässä työttömäksi, mutta olen jo lähettänyt muutaman hakemuksen. Ainoastaan yhteen tuli vastaus “kiitos hakemuksesta, mutta valintamme ei nyt kohdistunut sinuun”, muista ei ole kuulunut mitään. Paitsi yhdestä sitä kautta, että niillä on nyt TE-toimiston sivuilla uusi ilmoitus eli ilmeisesti ekassa haussa ei ollut “kelvollisia”. Mutta mielestäni olisi kohteliasta laittaa jo hakeneille “kiitos, mutta ei” -viesti _ennen_ kuin laittaa uuden ilmoituksen samaan paikkaan… Etenkin kun työhön ei vaadittu tiettyä koulutusta tai kokemusta ko. tehtävästä, joten ilmeisesti olen liian vanha (43) tai muuten vaan epäilyttävä. (Työkokemusta sinänsä on parikymmentä vuotta.)
Toivottavasti Konkurssi-Patu suostuu myös hyppäämään ja kyykkäämään kun käsky käy. Hyppy-kyykystä hän saa myös saman ruhtinaallisen tuntipalkan ja siitä on yhtä paljon hyötyä hänen työllistymiseensä kuin tietyn määrän hakemusten laittelusta. Entäpä jos laittaa 100 hakemusta 3 kuukaudessa, saanko lisää “tuntipalkkaa” tai ylityökorvauksia? Miksi joku edes laskee tuntipalkkoja eduista? Onko palkan ja etuuden käsitteet nykyisin näin vaikeita ymmärtää?
Tuohon muusikko-juttuun taasen. Itse pidin aktivointisuunnitelma-keskustelussa tiukasti kielen keskellä suuta etten vain mene möläyttämään tekeväni yhtään mitään mikä tulkittaisiin minkäänlaiseksi “työntapaiseksi”. En menisi ikinä sanomaan esim. että ajan naapurin yli 80-v sukulaisen nurmikkoa (palkatta) koska ikinä ei voi tietää miksi tuo te-toimistossa tulkittaisiin. Siinä sitten olikin hyvä kertoa mitä tekee vapaa-aikanaan kun ei oikeastaan voi kertoa tekemisistään mitään, ei sillä että ne työkkärille kuuluisikaan.
Odotan “innolla” milloin tämä raportointi-velvollisuus alkaa koskea työllisiä. Kuukauden välein voisi vaikka esimies kuulustella työntekijöitään että mitäpä tuli työpäivän jälkeen tehdyksi? Entäpä viikonloppuna? Nukutko vapaapäivänä miten pitkään? Jne.
Tuohon työttömään musiikin harrastajaan ilmeisesti liittyy paljon muutakin kuin tuo jutussa mainittu erittäin kyseenalainen Spotify-perustelu. Muusikoiden.net-verkkosivulla keskustelijat onnistuivat kaivamaan Google-hakukoneen sivustovälimuistista tietoja, joiden pohjalta on syytä epäillä, että kyseisellä kaverilla ei ollut ihan puhtaat jauhot pussissa tuon bänditoimintansa osalta:
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=235090
Eli on mahdollista, että kaveri nosteli pimeitä keikkapalkkioita ja TE-toimisto osasi suorittaa vastaavan verkkohaun. Tämä voisi olla se taustalla vaikuttava todellinen syy miksi kaverille lätkäistiin yrittäjästatus.
Luin tuon keskustelun ja sen sisältämät linkit. Miksei toimittajat enää tee taustatyötä? Muusikon nimellä tekemäni google-haun perusteella heti ensimmäinen hakutulos vie sivuille jossa mies kertoo olevansa “päätoiminen muusikko”. Olisi voinut Yle vaan sanoa että jotain hämärää tässä nyt on, jätetään koko juttu julkaisematta.
Monessakin työttömyyteen liittyvässä lehti- tai tv-esiintymisessä ei esiinny mitään kritiikkiä eikä osata kysyä oikeita kysymyksiä. Haastatellaan esim. yrittäjää jonka mielestä tukien eteen on tehtävä töitä ja samaan aikaan taustalla häärää useita harjoittelija-liivit päällä olevia “työntekijöitä”. Onko työttömyys muka niin tuntematonta aluetta toimittajille ettei osata kyseenalaistaa mitään? Vai onko juttujen teossa niin kiire ettei ehditä ajatella yhtään syvemmälle? Missä vika?
Ja bändin nimen kun googlaa, niin ensimmäisten hakutulosten joukossa on erään lehden artikkeli viime vuoden helmikuulta, missä kyseinen herra itse kertoo, että “jättäydyin nelisen vuotta sitten mainosalalta täysipäiväiseksi muusikoksi” ja että keikkoja on noin 40-50 vuodessa. “Meidän ei ole oikeastaan ikinä tarvinnut markkinoida itseämme. On paljon sukuja, jonka kaikilla mahdollisilla kekkereillä olemme esiintyneet.”
Eräästä hääblogista löytyy tieto, että vuonna 2011 bändin keikkaliksa oli 1600 euroa.
Nyt on sitten äkkiä siivottu bändin nettisivuilta keikkakalenteri pois ja herran nimi poistettu kokoonpanosta, mutta tosiaan googlen välimuistista vielä löytyy.
YLEn jutussa puhutaan harrastajamuusikosta, joka on jäänyt työttömäksi media-assistentin töistä, eikä ole saanut rahaa mistään. Me Naiset -lehdessä 20.2.2016 samainen Ignatius kertoo jättäytyneensä “nelisen vuotta sitten mainosalalta täysipäiväiseksi muusikoksi”. Jutusta ilmenee, että tämä wannabe “musiikin duunari” tekee Never Heard -bändissä 40 -50 keikkaa vuodessa. Nelihenkinen bändi on netissä olevan tiedon mukaan tarjonnut normikeikkaa hintaan 1600€, mistä voi laskea liikevaihdon olevan luokkaa 64 – 80 k€/vuosi. Luulisi tuosta kitaristi-solistillekin jokunen ropo jäävän, vaikka YouTube ja Spotify -julkaisut eivät vielä tuottaisikaan.
Hesarissa kirjoittanut konkurssin tehnyt yrittäjä tuskin pystyy kustantamaan itselleen terapiasnorklausreissuja ulkomaille, joten minusta on erinomaisen hyvä, että hän on tyytyväinen elämäntilanteeseensa. Samalla tavoin olen itsekin yrittänyt ajatella. Ymmärrän kyllä, että työnhaku ei välttämättä tuota senttiäkään, mutta en sitä, miksi rehellisyys ja realistinen asenne on blogistin mielestä tuomittavaa ja jopa vahingollista.
ehkä vaan ajatellaan että juttu myy paremmin tai saa enemmän klikkauksia
Pimeiden keikkapalkkioiden takia ei päädy yrittäjäksi. Silloin syyllistyy rikokseen. Sekä verottajaa että työttömyysturvaa maksavaa tahoa kohtaan. Eli silloin oikea toimenpide on tutkintapyyntö, ei päätoimisen yrittäjän status.
Eri asia on, jos katsotaan, että musiikin hommat onkin vieneet niin paljon aikaa, että kokopäivätyön hakeminen estyy. Tässä ristiriitaisena asiana on se, että esim. vuokrafirmojen tuntitöiden osalta tätä käytettyä aikaa ei syynätä, koska silloin teet työtä palkansaajana.
Ja toinen ristiriitaisuus on tulkinnanvaraisuus. Ei ole tarkkoja sääntöjä, miten paljon aikaa saa mennä jne. Eli päätökset lienevät aika laillakin virkailjakohtaisia ja toimistokohtaisia.
Muusikon jauhojen puhtauteen kantaa ottamatta ihmettelen, että miten tieto epäilyttävästä toiminnasta on tullut TE-toimiston ja Kelan tietoon. Onko joku kannellut vai onko työkkärissä tai kelassa virkailijoita, jotka googlaamalla sekä fb:n avulla valvovat työttömiä?
“Odotan ”innolla” milloin tämä raportointi-velvollisuus alkaa koskea työllisiä. Kuukauden välein voisi vaikka esimies kuulustella työntekijöitään että mitäpä tuli työpäivän jälkeen tehdyksi? Entäpä viikonloppuna? Nukutko vapaapäivänä miten pitkään? Jne.”
Tätä olen itsekin odottanut.
Koska kyse ei ole varsinaisesti rahasta, vaan pikemminkin kansan paheksuttavuudesta, laiskuudesta, ahneudesta ja moraalin puutteesta, tulee jokaisen työntekijän raportoida työvoimatoimiston virkailijoille tekeekö jotain hyödyllistä. Mikäli ei, seuraa sanktioita.
Aluksi 100% verotus ja tipautus toimeentulotuelle, josta ulosmitataan 20%. Mikäli moraalinen transgressio jatkuu, leikkaus on 40%. Viikottaisissa raporteissa tarkistetaan, onko työntekijä oppinut pois tuomittavilta tavoiltaan.
Tärkeintä on, että jokainen on syyllinen, ennenkuin toisin todistetaan.
Kyllä työssäkäyvät joutuvat monin paikoin kiireen lomassa tekemään yksityiskohtaista raporttia tekemisistään jo nyt – mutta se on sentään perusteltavissa laskutuksella.
Kyllä nytkin työllisiinkin mahtuu kaikenlaisia: juoppoja, mielenterveysongelmaisia, muuten vaan terveysongelmaisia ja ihan vaan laiskojakin. Ongelmaksi nämä kaikki muuttuvat vasta sitten kun joudut työttömäksi. Työttömän pitää olla priimakuntoinen. Miksei siis joku päivä ilmoitusvelvollisuus voisi olla myös työllisillä?
Itse vähän aavistelen että ehkäpä tulevaisuudessa kaikilla on “panta nilkassa” jottet vaan tee mitään mikä ei kelpaa maailman johdolle. Osa kansalaisista on kapoja ja osa leiriläisiä, leirinä onkin sitten koko maapallo. Aloitetaan vaikka työttömistä, sitten osa-työllisistä, koti-äideistä, perinnöillään elävistä, muuten vaan johdolle epämieluisista henkilöistä jne. Voi itse keksiä seuraavan ihmisryhmän kunhan pää on saatu auki. “Laiskuus” on se suurin maailman synti, jos et kanna korteasi kekoon voi jäädä osakkeenomistajilta voitot saamatta.
Mjoo, eikä unohdeta nilkkapannatettuja, jotka tulevat julkisuuteen julistaen:
1) nilkkapannassa ei ole mitään vikaa
2) nilkkapannan pitämisestä saa valtavan korvauksen
3) nilkkapannan pitäminen on velvollisuus
4) nilkkapantakriitikoita ei voi ymmärtää
5) nilkkapantakriitikot ovat ahneita ja laiskoja
6) maan talous ei kestä, jos nilkkapannat otetaan pois
7) nilkkapantojen käyttöä on vahdittava
No on se noinkin, itse myös moista joutunut aikanaan oikeaa PALKKAA saadessa tehnyt. Mutta sen verran täytyy paljastaa, että melkosta liirum laarumia yksi jos toinenkin niihin selityksiin laitteli toisinaan ja vähän useamminkin.
Tunteja laitettiin töille joihin ei ollut oikeastaan käytetty työaikaa yhtään tai sitten vain laitettiin tunteja niin sanottuun yleishyödylliseen tekemisen numerolle. Ihan vain siksi, että ei oikeasti ollut mitään töitä tehty. Syitä oli monia. Joista pari yleistä oli se, että laiskotti tai sitten sekin, että töitä ei voinut tehdä, koska ei ollut materiaaleja. Jolloin piti vaan puuhastella ja yrittää näyttää siltä, että tässä sitä jotain tehdään…
Oikeastaan eihän tuo toiminta eroa tästä työttömien pakkohausta. Siinä ylläpidetään teatteria, josta ei mitään hyötyä. Näyttäähän se sitten niillä papereillakin hyvältä…
Jos laittaa 100 hakemusta kolmessa kuukaudessa kahdentoista hakemuksen sijasta, niin teoriassa yli kahdeksankertaistaa mahdollisuudet työn saantiin…
Palkan ja etuuden yksi ero ainakin on se, että palkan saa tehdystä työstä, etuuden voi saada vastikkeetta.
Kun kaikki 350 000 työtöntä hakevat avoinna olevia noin 20 000 työpaikkaa, niin moniko saa työpaikan?