Hallitus ja variksenpoika Sote

Eilinen päivä paljasti lopullisesti hallitusyhteistyön huteran pohjan. Sipilän hallituksesta on hyvää vauhtia tulossa samalainen säheltäjä kuin edeltäjänsä, jonka esityksiä lopulta hallituspuolueiden omat kansanedustajat äänestivät nurin. Eilen perussuomalaiset kaatoivat keskustan iltalypsyämpärin pysäyttämällä alkoholilainsäädännön uudistamisen. Keskustahan yritti muuttaa vuosi sitten  sovittua kompromissia tekemällä asiasta omantunnonkysymyksen, mutta Timo Soini tunnustaa vain oman omatuntonsa. Muut käyttävät hänen mielestään omaansa vain keppihevosena.

Tämä on pikkujuttu sen rinnalla, että uusi kulttuuri-, urheilu- ja eurooppaministeri Sampo Terho ilmoitti ministeriaitiosta halunsa järjestää tulevaisuudessa kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä. Ei tapahdu kovin usein, että ministeri paukuttelee eduskunnassa suoraan vastaan hallitusohjelmaa, vaikka onkin puhuvinaan tulevista hallituksista. Puheet voivat olla tässä vaiheessa vain osa puolueen puheenjohtajakamppailua, mutta joka tapauksessa Terho päässee käymään kehityskeskustelua pääministerin kanssa.

Nämä ovat vain oireita syvemmällä olevasta taudista. Sen taudin nimi on pullaan tukehtuminen. Hallitus on haukannut liian suuren palan yrittämällä runnoa pikavauhtia läpi sote- ja maakuntauudistuksen, jotka tulevat mullistamaan koko hallinnon. Siinä sivussa julkinen sektori yksityistetään käytännössä kokonaan. Tarkoitus oli, että keskusta saa maakuntahallinnon ja kokoomus sosiaali- ja terveydenhuollon yksityistämisen. Perussuomalaiset saavat olla hallituksessa, kunhan kiltisti kannattavat näitä molempia.

Tässä on kuitenkin ongelma, joka on selvästi kerrottu, mutta huonosti uutisoitu. Viikko sitten perustuslakivaliokunta käytännössä pysäytti maakunta- ja soteuudistuksen vaatimalla hallitukselta lakiesitysten kokonaisarviota. Valiokunta on ihan oikeutetusti sitä mieltä, että tipoittain tuoduista lakiesityksistä ei kukaan pysy hahmottamaan kokonaisuutta. Tämä huomattiin kunnissa, kun valinnanvapauslainsäädännöstä sorvattiin lausuntoja. Kukaan ei pysty lausumaan mitään järkevää esityksestä, joka on kuin raamit ilman taulua. Niistä raameistkin sanottiin suoraan, että eivät ne ole sellaiset kuin tässä pohjapaperissa, josta teidän pitää lausunto antaa, mutta emme vielä itsekään tiedä millaiset ne tulevat olemaan.

Hallitus on siis tuonut jättiuudistuksen päätettäväksi pala kerrallaan. On lakiesitys maakuntahallinnosta, sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä ja valinnanvapaudesta. Kaikista näistä on tehty jonkinlainen vaikutusarvio, mutta ei minkäänlaista kokonaisarviota. Mitä ilmeisimmin hallitus ei itsekään tiedä millaisia vaikutuksia uudistuksilla on. Tätä kuvastaa hyvin päämisteri Sipilän taannoinen tokaisu asiasta:

-Tehdään nyt tämmöinen laki ja katsotaan mitä tapahtuu.

Mitä tosiaan tapahtuu? En tiedä, mutta hallituksella on hirmuinen kiire laatia perustuslakivaliokunnan edellyttämä kokonaisarvio. Jos se ei synny pikavauhtia, niin aikataulut pettävät eivätkä uudistukset etene. Asiaa ei helpota yhtään se, että hallitus ei ole suostunut kuuntelemaan asiantuntijoiden varoituksia, vaan on vetänyt jääräpäisesti omaa linjaansa. Ministerit hokevat mantrana, että tämä asia on nyt kerta kaikkiaan vietävä päätökseen, mutta kukaan heistä ei kerro mitä siitä seuraa. He eivät tiedä sitä itsekään. Joskus tuntuu siltä, että vastuuministerit tietävät asiasta kaikkein vähiten.

Alkoholilain uudistuksessa hallitus kuunteli asiantuntijoita, mutta sote- ja maakuntauudistuksessa ei. Kannattaisi kuunnella, sillä molemmat vaikuttavat kansanterveyteen. Toinen tuo haittoja, toinen hoitaa niitä.

Nyt päästään otsikkoon. Olen viikon verran seurannut päivittäin lenkkipolun varrella avoimella paikalla kyyhöttävän variksenpojan elämää. Emot sitä maahan näkyvät ruokkivan, mutta koskaan ei tiedä kauanko se on hengissä. Monet vaarat vaanivat lentokyvyöntä.

Jostain syystä Facebookissa poikaselle annettiin nopeasti nimeksi Sote.