Tuliko turvallinen olo?

-Ei se minunkaan oikeustajuuni sopisi, jos siellä olisi raskaana olevia naisia tai lapsia. 

Nämä pääministeri Juha Sipilän viime keväänä lausumat sanat muistuivat taas eilen mieleeni, kun uutisoitiin Jyväskylän pakkopalautuksesta. Siitä ajatus kulki kuin itsestään Sipilän viime sunnuntain sanoihin:

– Jos turvapaikanhakija on saanut lainvoimaisen kielteisen päätöksen, on poliisin tehtävänä ilmoittaa kielteinen päätös kyseiselle henkilölle ja tätä ei saa estää.

Näinhän se menee, ja käsien pesemistä riittää. Ihan sama ongelma on minullakin. Kuusikymppinen juristi minussa sanoo kovalla äänellä, että oikeuden lainvoimaiset päätökset pannaan täytäntöön, eikä kenelläkään ole oikeutta sitä estää. Kyynikko minussa sanoo, että vain diktatuurissa luotetaan sokeasti poliitikkojen ja virkamiesten vankkumattomaan oikeudenmukaisuuteen ja täydelliseen erehtymättömyyteen, kun ei muuta uskalleta.

Kyynikko esittää myös ikäviä kysymyksiä. Tulikos minulle nyt turvallinen olo, kun kahdeksankuinen vauva vanhempineen on saatu säilöön ja kohta maasta pois? Mitenkäs on sen virkamiesten erehtymättömyyden laita, kun valtakunnansyyttäjäkin saa syytteen virkavelvollisuuden rikkomisesta?

Minä en tiedä käyttikö poliisi liikaa voimaa, mutta sen tiedän, että Rajat kiinni-liikkeen mukaan sitä käytettiin liian vähän. Liikkeen Facebook-sivulla kiltit täti-ihmiset ja reippaat nuoret miehet sanovat, että olisi pitänyt käyttää niitä konepistooleita ja tehdä selvää jälkeä. Maassa istuvat mielenosoittajat olivat sopivassa asennossa niskalaukausta varten. Kaikki pitäisi panna lentokoneeseen yhdessä suvakkien kanssa ja lähettää ohjus perään. Täsmälleen samat ihmiset ovat monta päivää kauhistelleet poliittisen poliisin brutaalia väkivaltaa, kun liikkeen aktiivi otettiin kiinni mielenosoituksessa hänen kieltäydyttyään tottelemasta poliisin määräyksiä.

Kuten huomaatte, niin olen tässä tolkun ihmisenä ääripäiden välissä, tai oikeastaan ihan ulkona koko touhusta. Niin ulkona, että en viitsi edes miettiä mitkä tässä ovat ne ääripäät.

Somen uutisvirrassa pää kuitenkin toimii omia aikojaan ja tekee uusia kytkentöjä, sille ei mahda mitään. Tulipa sellainenkin kerettiläinen ajatus, että entäpä jos turvapaikanhakijoilla kokeillaan mitä kaikkea tämä kansa sietää?

Jo kauan on kansan päähän iskostetu ajatusta, jonka mukaan laiskat työttömät makaavat mieluummin kotona kuin menevät töihin. Oikein malliesimerkki tästä oli eilinen Talouselämän juttu “tutun kahvilanomistajan” vaikeuksista löytää työntekijää.  Ei löytynyt, vaikka paikkakunnalla on 15 000 työtöntä työnhakijaa. Kaukana ei ole johtopäätös, että työ ei vain kiinnosta, julistaa toimittaja. Tällä kertaa muuten kannattaa lukea myös lukijoiden kommentit.

Ja tästäpä muistan oman juttuni niinkin kaukaa kuin joulukuulta 2012. Siinä tutkin TEM-analyysia 31/2011, joka rinnasti työttömät rikollisiin ja vertaili työttömyydestä annettavia rangaistuksia muihin rikoksiin. Tässä vielä tämä taulukko.

Ajatelkaapa tekin, miten helppoa nykyisessä ilmapiirissä olisi säätää laki työttömyyden kriminalisoinnista. Ja miten helppoa se olisi panna täytäntöön voimakeinoin.

Tuliko turvallinen olo?