Epäpätevyys palkitaan
Poliittisten virkanimitysten aika on ohi, ovat poliitikot kukin vuorollaan julistaneet. Erityisesti niin julisti Timo Soini toimiessaan puolueensa pitkäaikaisena puheenjohtajana. Ulkoministeriksi päästyään hän nimitti poliittiseen virkaan ulkomaille suomalaisten veronmaksajien rahoilla luottohenkilönsä Hanna Mäntylän, kertoo Iltalehti. Mäntylästä tehtiin Euroopan neuvoston erityisneuvonantaja tehtävänään syrjinnän ja syrjäytymisen ehkäiseminen.
Erityisen ikäväksi tämän poliittisen nimityksen tekee Mäntylän auttamaton epäpätevyys. Kerrataanpa hänen uraansa. Sosiaali- ja terveysministeriksi tultuaan hän ilmoitti tärkeimmäksi tehtäväkseen oleskeluluvan saaneiden ulkomaalaisten sosiaaliturvan rajoittamisen. Hän yritti erottaa oleskeluluvan saaneet oleskeluperusteisesta sosiaaliturvasta ja muuttaa heidän tukensa perustoimeentulotukea alemmaksi kotouttamisrahaksi, jota voitaisiin alentaa jopa 40 prosenttia, jos maahanmuuttaja ei osallistu kotouttamistoimiin.
Mäntylä ei ymmärtänyt, että työtöntä oleskeluluvan saanutta koskevat ihan samat säännöt kuin muitakin. Hän saa tukea työttömyysturvalain mukaisesti. Työstä tai koulutuksesta kieltäytymisestä seuraa karenssi, ja henkilö joutuu toimeentulotuelle. Sitä voidaan alentaa kieltäytymisen takia jopa 40 prosenttia. Ministeri yritti tältä osin säädättää jo olemassaolevan lain.
Lisäksi hän yritti säädättää sen vastoin perustuslain takaamaa yhdenvertaisuutta lain edessä. Tarkoitus oli poistaa työttömiltä maahanmuuttajilta peruspäiväraha tai työmarkkinatuki ja korvata se kotouttamisrahalla, joka olisi ollut kymmenen prosenttia peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea pienempi. Työttömien maahanmuuttajien olosuhteissa ei olisi tapahtunut mitään sellaista muutosta, joka olisi oikeuttanut alentamaan heidän saamaansa tukea. Alentaminen olisi perustunut ainoastaan heidän ulkomaalaisuuteensa.
Näin Mäntylä teki ministerinä ollessaan kaikkensa lisätäkseen syrjäytymistä ja syrjäyttämistä. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi täydellisesti tämä lakiesityksen, jonka sokea Reettakin näki perustuslainvastaiseksi. Mäntylä ei nähnyt. Olen kertonut aikanaan asiasta tarkemmin täällä ja täällä.
Mäntylän ministerikausi päättyi perhesyistä samoihin aikoihin, kun paljastui häneen kohdistuneen petosepäilyn vanhentuneen poliisin lomien viivästyttämän kuulustelun takia. Mäntylä onnistui olemaan samaan aikaan yhdessä oikeudenkäynnissä maksutonta oikeusapua saava yksinhuoltaja ja toisessa avoliitossa varakkaan miehen kanssa.
Ministerikautensa jälkeen hän oli niin huomaamaton, että katosi jopa omilta kannatajiltaan. Hän oli pätevöitymässä uutta ja vaativaa tehtävää varten, ja saikin viimein tutkintonsa valmiiksi. Sitten ulkoministeri Timo Soini järjesti hänelle mukavan ja rahakkaan pestin ulkomaille.
Näin tässä maassa pätevöidytään kansainvälisiin tehtäviin. Ilkeämielinen voisi puhua loikkaamispalkkiosta tai jopa tunarin siirtämisestä syrjään, mutta pois sellaiset puheet. Eihän nyt poliittisten virkanimitysten kiivain vastustaja sellaiseen voisi sortua, eihän?
Samalla tavalla kuin Soini tuhosi Suomen ja pelasti itsensä, sanoo hän yhtä ja tekee toista. “Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon”, on Soinin motto.
Pistäisivät nyt kerrankin rahansa sinne missä suu on (put your money where your mouth is). Soini on ymmärtänyt tämän englanninkielisen fraasin väärin: se ei kehota laittamaan rahoja taskuun/suuhun ja juoksemaan, vaan tekemään itse esimerkkinä niin kuin kehottaa muita tekemään.
Näin se homma etenee, sanon jälleen. Eihän oikeasti kukaan järkevä usko siihen, ettei epäpäteville diplomaateille, poliitikoille ja ministerille – lisätään joukkoon myös korkeat johtajat – hommat taisi kavereiden puolesta hyväpalkkainen pesti. Puoluekorttikin siihen vaikuttaa. Näin on ollut aina, näin tulee olemaan. Tätä tehdään yli puoluerajojen, ja syykin on selvä : kaikki tietävät että potkut voi osua omalle kohdalle, ja olemalla reilu toisia kohtaan voi olla aika varma ettei putoa korkealta kun se aika koittaa. Tässä maassa toki se putoaminen on harvinaista, jengi kun äänestää samalla tavalla samoja naamoja vuodesta toiseen.
Olisi kuitenkin hemmetin mukavaa, ja vaihtelua, kun tulisikin yksi noista turvaverkon päälle tippuneista ja sanoisi suoraan että näin se menee. Nauraisi vielä paskaisesti ja tuumaisi että siksihän sitä politiikkaan lähdetään, etujen ja rahan takia. Nostaisin hattua saman tien, sillä rehellisyys on rehellisyyttä vaikka sen tunnustaa rikollinen.