Puurot ja vellit

-On tavan takaa kuultu väitteitä, joiden mukaan työttömyysturvaan liitetyt työnhaun velvoitteet ja pakot merkitsevät “orjatyötä”. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Suomessa on siis keskustelijoita joiden mielestä työtön on “orjuudessa”, jos sosiaaliturva ei takaa elantoa ilman syyperusteita tai velvoitteita. Erityisesti “Uuninpankkopoika” Saku Timonen on ruokkinut tätä katsantokantaa.

-On niin ikään irvokasta syyttää työnhakuun tai sen tekoon velvoittavaa työttömyysturvaa “orjuuttamisesta”. Maailmassa on oikeasti orjuutta, siis ihmisiä, jotka kahlehdittuina ja vailla henkilökohtaista vapautta ja oikeustoimikelpoisuutta joutuvat raatamaan toisten käskyvallassa. Se, että hyvän sosiaaliturvan pohjoismaissa joudutaan miettimään vastikkeettomien etuuksien julkistaloudellista hintaa, ei tee meistä orjayhteiskuntia.

Näin sekoittaa Juhana Vartiainen blogissaan puurot ja vellit linkittämänsä yhden juttuni perusteella. Itse asiassa hän rakentaa näkemyksistäni klassisen olkiukon. Häneltä näyttää puuttuvan halu tai kyky ymmärtää sellainen perusasia, että sosiaaliturva ei ole palkkaa. Työttömyysturva on korvaus työttömyydestä, ja sen tarkoituksena on turvata työttömän eläminen sen aikaa, että hän saa palkkatyötä pystyäkseen elättämään itsensä. Työttömyysturvan tai jopa pelkän perusturvan vastineeksi tehtävä työ ei käytännössä poikkea orjuudesta, vaikka fyysisiä kahleita ei käytetäkään. Sitäkin enemmän käytetään henkisiä ja taloudellisia kahleita.

Vartiainen ei myöskään ole huomannut, että en ole koskaan vaatinut yhteiskunnan takaamaa elantoa ilman syyperusteita tai velvoitteita. Kaikki sosiaaliturva on syyperusteista. Toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Näin sanotaan toimeentulotukilain 1 §:ssä.

Työttömyyskorvaus ei ole vastikkeetonta, vaan työttömän on oltava työmarkkinoiden käytettävissä, ja hänellä on aktiivinen työnhakuvelvollisuus. Työstä tai työvoimapoliittisesta toimenpiteestä kieltäymisen seuraamus on työttömyysturvan menettäminen määräajaksi.

Otan nämä lähtökohdat annettuna, ja kritiikkini kohdistuu Vartiaisen ja hänen kanssaan samalla tavalla ajettelevien pyrkimyksiin häivyttää sosiaaliturvan ja palkan välinen ero. Juuri siihen pyritään puheilla vastikkeettomista etuuksista, joiden julkistaloudellista hintaa kauhistellaan. Tästä käsitteiden tahallisesta hämärtämisestä kumpuavat vaatimukset tehdä sosiaaliturvan eteen työtä, ja siihen perustuu yhä lisääntyvä palkattoman työn määrä.

Vartiaisen suurin ongelma on, että hän puhuu teoriatasolla näkemättä ihmistä. Hänellä ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä siitä, miltä työttömästä tuntuu tehdä palkatonta työtä kuntouttavassa työtoiminnassa tai työkokeilussa rinta rinnan sellaisen kanssa, joka saa samasta työstä palkkaa. Hän ei näe siinä edes ongelmaa, vaan pitää sitä julkistaloudellisena tarkoituksenmukaisuusharkintana.

Vartiainen antaa ymmärtää minun vaativan vapautta veronmaksajien rahoilla. En minä ole koskaan sellaista vaatinut, vaan vaadin ihmisille työtä ja palkkaa siitä tehdystä työstä. Ei tämän pitäisi olla liian vaikea ymmärtää.

Voisin tietysti ruveta miettimään sitäkin, että kukahan tässä vaatiikaan itselleen vapautta ja toisille pakkotyötä veronmaksajien rahoilla, mutta antaa olla.

Kuva: Sira Moksi