Rajoitteensa kullakin

”Ei siis ihme, ettei kotona yhteiskunnan kustannuksella köllöttelevien vanhempien lapsilla ole tarpeeksi esimerkkiä siitä, millaista elämän pitäisi olla. Aivan liian harva heistä tietää millaista on työssäkäyvän ihmisen normaali arki. Yhteiskunnan tuki ei voi olla kilpailukykyinen millekään työstä saadulle korvaukselle. Tästä syystä työtä tekevien ja työtä tekemättömien toimeentuloerojen pitäisi olla nykyistä selkeämmät. Työn tekemisen pitää olla aina kannattavampi vaihtoehto ja sitä pitää arvostaa. Työ ei nimittäin tästä maasta tekemällä lopu. Tekemättä jättämällä sen sijaan loppuu.”

Näin kirjoitti Susanna Koski maaliskuussa 2013 otsikolla Eriarvoisuus on keksitty fiilis. Hänen mukaansa tasa-arvoa on mahdotonta saavuttaa, sillä se mitä muut ovat saavuttaneet, on paljon avoimemmin kaikkien nähtävillä, kadehdittavana. Mitään uutta ei ole milloinkaan jaettu kaikille samaan aikaan. Jos ei mitään tee, ei missään voi onnistua.

Sen jälkeen Koskesta on tullut kansanedustaja, ja syksyllä 2016 hän näki junan ikkunasta tekemätöntä työtä metsissä.

Eilen illalla Koski tyrmistytti katsojat A-studion Kuplat -juttusarjassa tavatessaan uudelleen työttömän ja monisairaan yksinhuoltajan Anna-Maija Tikkasen. Koski ei ole vuosien varrella viisastunut yhtään eikä oppinut yhtään mitään. Hänen asenteensa huokui kylmäkiskoisuutta, kun hän rupesi kyselemään fibromyalgiaa, keuhkoahtaumatautia ja diabetestä sairastavalta Tikkaselta mikä voisi olla se lisäarvo, jolla Tikkanen voisi saada omaa tilannettaaan kohennettua.

Tässä kiteytyy koko Kosken ja kaltaistensa edustaman kokoomuksen ajattelu: ihmisen ainoa arvo on siinä, miten hän kykenee omin voimin pärjäämään. Yhteiskunnan tuella ei kotona köllötellä. Kas, ettei hän sentään  neuvonut Tikkasta menemään metsään töihin.

Koskella ei ole mitään käsitystä siitä, miten toimeentulotuella pystyy elämään. Hän ei haluakaan tietää, sillä viime syksynä antamastaan lupauksesta huolimatta hän ei edes yrittänyt kokeilla. Kansanedustajan ja työttömän maailmat ovat niin kaukana toisistaan, että Koski mieluummin uskoo omia kuvitelmiaan ja saamaansa postia. Koski luulee, että tietokoneen saa tuosta vaan tarveharkintaisena toimeentulotukena. Monet ovat kertoneet hänelle pärjäävänsä hyvin toimeentulotuella.

Kun on tällaiset kuvitelmat ja on saanut tällaista postia ties keneltä, niin sitten voikin katsoa työtöntä sairasta alaspäin ja nauraa päälle. Onhan se nyt selvää, että kansanedustajan ei välttämättä tarvitse käydä viikkokausiin ruokakaupassa, joten työttömänkin pitää oppia rahankäyttöä. Ja ennen kaikkea hänen pitää hankkia sitä rahaa lisää. Itsestä kaikki on kiinni, sanoo tämä menestyjä ihan tyypilliseen menestyjän tapaan. Kaikki hänen saamansa on itse hankittua ja ansaittua, joten muut tehkööt saman.

Kokoomus tekee erinomaista imagotyötä muiden puolueiden hyväksi päästämällä Kosken kaltaiset esittelemään kokoomuslaisia arvoja. Kenellekään ei jää epäselväksi, että kokoomuslaisen maailma on mahdollisuuksia täynnä, jos on jo valmiiksi menestyjä. Monisairaan työttömän ei pidä valittaa, sillä kaikillahan meillä on omat rajoitteemme. Joidenkin rajoitteet näkyvät liikkumisen vaikeutena, joidenkin täydellisenä itsekkyytenä ja kyvyttömyytenä asettua toisen asemaan.

Katsokaa itse tämä eriarvoisuuden huipentuma täältä ja lukekaa tiivistelmä täältä.

Jokohan nämä työttömän monisairaan ja työtä tekevän kansanedustajan toimeentuloerot alkavat olla riittävän selkeät, vai vieläköhän eroa pitäisi kasvattaa?

 

Kommentit (130)
  1. Kakarahan tuo on. Ja joku on antanut sille aseman tukkapöllyn sijaan. Tuollaisille on myös diagnoosi olemassa..

    1. ”Keskenkasvuinen” kuvaa melko hyvin – vieläpä aika monelta osin. Laiminlyötyä kasvatusta lienee myöhäistä ryhtyä enää korjailemaan, vaan jäänee hänen henkilökohtaiseksi tragediakseen.

  2. En pystynyt edes katsoman koko ohjelmaa, se tuo koski (pienellä) saa verenpaineet nousemaan ihan tappiin. Rukoilen vaalien kautta tapahtuvaa muutosta.

    1. Irina Heikura
      15.5.2018, 11:25

      Еi tapahtu, koska ihmiset taas äänestävät porvarilta.

      1. Joka kolmas suomalainen ei äänestä valtiollisissa vaaleissa. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että äänestävien äänillä on suurempi painoarvo (yksi ääni on enemmän kuin vain yksi ääni). Jokainen joka jättää käyttämättä äänioikeuttaan vahvistaa pimeyden voimia.

Kommentointi suljettu.