Uskonasioita

Eilinen juttuni Migrin ilmoituksesta ruveta kuulemaan kristinuskoon kääntyneiden perheiden alaikäisiä lapsia poiki paljon palautetta, ja asiasta kirjoitti myös Kirkko ja kaupunki. Minä en tiedä onko Migrileaksin julkaisemaan tekstiin lisätty jotain, mutta asian kannalta sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä. Merkitystä on yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston näkemyksellä, jonka mukaan ei ole mitään erityistä perustetta sille, että lapsia kuullaan vain, jos vanhemmat ovat kääntyneet kristityiksi.

Mutta mennäänpä siihen palautteeseen, joka osoitti hämmästyttävän monen uskovan viranomaisten erehtymättömyyteen kunnes toisin todistetaan. Yhteistä näin uskoville on, että kun joku rohkenee epäillä viranomaisen toimintaa, niin juuri viranomaisen kanta ratkaisee vielä siinäkin vaiheessa heidän mielipiteensä. Viranomaiset ovat siis erehtymättömiä kunnes toisin todistetaan, mutta kukaan ei saa edes yrittää todistaa toisin, sillä viranomaiset ovat erehtymättömiä.

Minä olen toiminut virkamiehenä viitisentoista vuotta ja sen jälkeen laatinut melkoisen määrän valituksia viranomaisten tekemistä päätöksisistä, joten minua ei saa millään hurahtamaan tähän viranomaisuskoon. Viranomaiset ovat ihmisiä ja ihmiset tekevät virheitä. Eivät tahallaan, mutta tekevät kuitenkin. En kyseenalaista kenenkään uskoa tässäkään asiassa, mutta se usko kertoo miksi meitä on niin helppo huijata sanoilla.

Kun auktoriteetti tai sellaisena pidetty puhuu, niin monet haluavat uskoa hänen tietävän asian paremmin kuin muut. Muuta sanovat ovat populisteja. Siksi valtiovarainministeriön valtiosihteeri Martti Hetemäen muistion arvioon 4,6 miljardin euron sote-säästöistä halutaan uskoa, vaikka Talouspolitiikan arviointineuvosto pyyhki muistiolla lattiaa. Siksi monet haluavat uskoa hallituksen vakuutteluihin sote-säästöistä ja uudistuksen välttämättömyydestä, vaikka hallitus ei pysty esittämään laskelmia edes miljardin tarkkuudella.

Siksi monet haluavat uskoa hallituspuolueiden väitteitä Antti Rinteen eläkelupauksen aiheuttamasta talouskatastrofista. Viimeksi tänään onnettomuuksia manasi Akavan Sture Fjäder, jonka mukaan Rinteen lupaus on kestämätöntä sukupolvipolitiikkaa ja eläkepopulismia. Yhtä hyvin Fjäderin puheet ovat populismia, sillä eläkeläisköyhyyden jatkuminenkin tulee nuorten maksettavaksi. Eiväthän ne köyhät vanhukset hetkessä kuole, vaan heidän tilanteensa huononee. Se näkyy sitten pahenevina ja kalliksi tulevina sairauksina.

Yleensäkin sukupolvien välistä sotaa on aina helppo lietsoa. Kun jokin epäkohta ikääntyvien asemassa pitäsi korjata, niin ruvetaan puhumaan nuorten maksettavaksi tulemisesta ja lasten tulevaisuuden riistämisestä. Kun jokin nuorten tai lasten asia pitäisi korjata, niin ruvetaan puhuman siitä, mitä kaikkea ikäihmiset ovat tehneet, jaksaneet ja kärsineet.

Ja aina löytyy puheille hurraajia. On helppo hurrata sille, mikä sopii omaan ajatusmaailmaan. Monen ajatusmaailmaan sopii usko viranomaisten erehtymättömyyteen. Se usko yleensä kestää siihen asti, kunnes jokin viranomaispäätös kolahtaa kipeästi itseen.

Kuva: Wikipedia

Kommentit (13)
  1. Kokemukseni mukaan viranomainen on aina oikeassa.
    Meinaan jotta jos on niin ei ainakaan tunnusta olevansa.

    Taannoin asetin vastakkain kuntalain ja erään valtioneuvoston (lupa)päätöksen. Päätöstä odottelin vuoden verran ja kun kyselin perään, niin ”lakimies”, kun vihjasin lehdistön ehkä jo kiinnostuvan, luki valmistelemansa vastauksen ja epäili minun lehdistöllä uhkaavan. Lehdistö tuolloin(kin) taisi olla ”uhka” virkavallalle.
    Päätös, joka sitten tuli seuraavalla viikolla oli ihan muuta kuin puhelimessa kuulemani eli ns. nahkapäätös. Tosin olinhan minäkin ilkeä – asetin lain ja hallituksen tulkinnan vastakkain virkavaltaa uhmaten.
    Vain minä olin väärässä 😉
    Vuosien kuluessa kuntalaki (ja minä) tosin voitimme, olimme oikeassa…

  2. Bravo!

Kommentointi suljettu.