Tarkoitus pyhittää keinot

Pääministeri Juha Sipilä sanoi viime viikon torstaina eduskunnan kyselytunnilla, ettei hallitus tee notifikaatiota sote-uudistuksesta Euroopan komissiolle, koska komissiosta on kerrottu, ettei asiaa oteta käsittelyyn.

– Olemme myös olleet virkamiestasolla yhteydessä komissioon ja komissiosta on kerrottu, että he eivät ota asiaa käsittelyyn, älkää jättäkö hakemusta, hän sanoi.

Sipilän puheet eivät pidä paikkaansa, kertoi Helsingin Sanomat. Lehden tiedusteluun vastanneen komission kilpailuosaston mukaan komission edustajat eivät ole voineet kertoa suomalaisille virkamiehille, että komissio kieltäytyisi käsittelemästä Suomen hallituksen notifikaatiota. Komissio ja sen virkamiehet eivät ota epävirallisesti mitään kantaa tällaisiin etukäteistiedusteluihin, vaan ainoastaan notifikaatiopyynnöt tutkitaan.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että pääministeri Sipilä ei puhunut eduskunnalle totta. Tai ehkä pitäisi sanoa, että hän on puhunut niin totta kuin on halunnut. Onhan tietysti mahdollista, että joku komission virkamies on esittänyt epävirallisia arveluja, mutta sellaisen arvelun julistaminen komission etukäteiskannanotoksi on sama kuin jos käräjäoikeuden kanslistilta kysyttäisiin kannattaako jokin asia vielä käräjäoikeuden tutkittavaksi ja julistettaisiin vastaus oikeuden etukäteen antamaksi lausunnoksi.

Vaikeneminen, osatotuuksien kertominen ja väärän tiedon antaminen ovat Sipilän hallituksen aikana muuttuneet normaaliksi toiminnaksi. Ei pitänyt leikata koulutuksesta. Ei pitänyt leikata työttömyystuista, jos kiky-sopimus saadaan hyväksyttyä. Kuitenkin koulutuksesta leikattiin ensimmäiseksi, ja tukien automaattileikkuriksi epäilty ja sellaiseksi osoittautunut aktiivimalli runnottiin läpi. Olen sanonut ennenkin, että Sipilään voi luottaa, kun vain muistaa, että hän tekee täsmälleen päinvastoin kuin puhuu.

Notifioinnin pyytäminen olisi hallitukselle liian paha pala. Hallitus on koko ajan pelannut uhkapeliä,  ja sama peli jatkuu, vaikka bluffi on paljastunut. Vielä reilu vuosi sitten hallitus väitti, että EU vaatii julkisen sektorin sote-palvelujen yhtiöittämistä. Tämä väite osoittautui nopeasti täydeksi hölynpölyksi, ja perustuslakivaliokunta totesi pakkoyhtiöittämisen olevan vastoin perustuslakia. Hallituksen kelkka kääntyi, ja nyt se ei aio kysyä EU:lta mitään, vaikka sitä ovat edellyttäneet KHO, Eurooppa-oikeuden asiantuntijat ja käytännössä myös perustuslakivaliokunta uusimmassa lausunnossaan.

Silti hallitus ei suostu sitä tekemään. Syynä on vain se, että se veisi liikaa aikaa eikä tämä hallitus ennättäisi saada itsenäisyyden ajan suurinta aluehallinnon sekä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta aikaan. Riskejä ei selvitetä eikä lakeja valmistella kunnolla, koska on tulenpalava kiire.

Jotain hyvin ikävää on tapahtunut poliittiselle moraalille tämän hallituksen aikana. Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan pääministerin tehtävistä puhuttuaan niin totta kuin osasi. Alexander Stubb menetti uskottavuutensa pääministerinä tempaistuaan hallintarekisteriä kannattavien prosenttiluvun omasta päästään. Jostain syystä Sipilä saa puhua ihan mitä haluaa ilman että häntä laitetaan tilille väärän tiedon antamisesta. Tarkoitus näyttää pyhittävän keinot, ja kaikki keinot hyväksytään.

Kertokaa viisaammat mistä se johtuu. Minä vain ihmettelen kuinka pitkäksi pääministerin nenä saa kasvaa ennen kuin kaikki sen huomaavat.

Kuva: Sira Moksi