Kaikki sileäksi
Olen vuosien varrella monta kertaa muistuttanut Pentti Haanpään kuvaamasta Töräpään isännästä, joka takatalven aiheuttamassa mielenhäiriössä teurasti koko monikymmenpäisen, talven heikentämän lypsykarjansa. Lihaa ei paljon tullut, ja jo seuraavana päivänä alkoi kesä. Isäntä menetti kaiken.
Meillä on yhtä hullu hallitus, eikä ole edes ensimmäinen lajiaan. Jo pitkään on valtion omistamia osakkeita myyty eli teurastettu lypsykarjaa. Nykyisessä hallituksessa hulluus on mennyt kaikkien pisimmälle, sillä se myy jatkuvasti kaiken, mistä joku suostuu maksamaan edes jotain. Näin pannaan taseet töihin, kuten Juha Sipilä pääministeriksi tultuaan lupasi.
Mitään ei opita, vaikka jälkien lulisi pelottavan. Kun sähköverkko edellisen hallituksen aikana myytiin, niin poliitikot vakuuttelivat kilpaa, että kuluttaja ei huomaa muutosta mistään muualta kuin laskun lähettäjän nimestä. Sähköverkkotoiminnan piti olla monopoliluonteestaan huolimatta niin tarkasti laissa säänneltyä, että Energiamarkkinavirasto määrittelee toiminnan tuoton eli käytännössä siirtohinnan. Kuinkas kävi? Sähkönsiirtomaksu nousee jatkuvasti ihan vain pelkällä ilmoituksella, eikä kukaan mahda asialle mitään.
Hulluus alkoi Digita Oy:n mynnillä jo vuonna 2000. Se omistaa kaikki radio- ja televisioverkot, mastot ja lähetysasemat. Digita oli osa Yle:n organisaatiota vuoteen 2000, jolloin päätettiin paikata rahapulaa myymällä omaisuutta. Vuonna 2000 myytiin 49 % Digitasta ranskalaiselle France Telecomille. Kaupasta saadut rahat lämmittivät niin mukavasti, että myyntiä jatkettiin vähitellen ja vähin äänin. Vuoteen 2005 mennessä koko Digita oli myyty, ja silloinen Ylen pääjohtaja rehvasteli julkisesti saadun rahan paljoudella.
Välillä Digitan omistivat Texas Pacific Group (USA), AXA (Ranska), Charterhouse (Iso-Britannia) ja Caisse des Depots (Ranska). Yle maksoi näille yhtiöille lähetystensä siirtämisestä kotivastaanottimiin kovaa vuokraa. Jo syksyyn 2009 mennessä vuokrana oli maksettu takaisin kaikki kaupoista aikoinaan saadut rahat. Nykyisin Digitan näkyy omistavan kansainvälinen sijoitusyhtiö Digital Colony.
Typeryyden historia on mittava, mutta se ei haittaa nykyistä hallitusta. Se on myynyt tai suunnittelee myyvänsä Ekokemin, Altian, Kemijoki Oy:n, Nordic Morningin ja Raskoneen sekä osaomistukset Arctivasta, Nesteestä, Posti Groupista ja Vaposta. Ainakin Nesteen osakkeita myytiin juuri.
Myynnistä saadut rahat eivät mene eduskunnan päätösvallassa olevaan valtion budjettiin, vaan demokratian ulottumattomiin maan hallituksen ikiomaan budjettiin. Sen nimi on Vake Oy, ja sieltä hallitus eli käytännössä omistajaohjausministeri ja pääministeri jakavat sitä hallituksen nimeämille kärkihankkeille. Yksi sellainen on bioakasulaitosten valmistaja BioGTS, jonka toiminta näyttää menevän suomeksi sanottuna perseelleen.
Toinen on tietenkin Talvivaarassa sijaitseva Terrafamen jätemonttu, jonne suunnitellaan akkuteollisuuden jätti-investointia. Kolmas on hallituksen lempilapsen eli sote-uudistuksen vaatiman tietotekniikan ja ohjelmistojen kehittämiseen keskittyvä SoteDigi Oy.
Näin valtion rahoja haaskataan kannattamattomaan liiketoimintaan eduskunnan ohi. Se ei vielä riitä, sillä tämän hallituksen tavoitteena näyttää olevan kaiken toimivan tuhoaminen “vapauttamalla se sääntelystä”. Tosiasiassa sääntelystä ei päästä eroon, vaan se muuttuu yritysten hallitsemaksi sääntelyksi. Kun taksiliikenne vapautettiin toissapäivästä alkaen, niin Kelan maksamien kyytien osalta saatiin aikaan kaaos vain kolmessa päivässä. Se lienee jo alan ennätys.
Tämä kaaos saatiin aikaan kilpailuttamalla Kela-kyydit sellaisilla firmoilla, jotka eivät itse aja yhtään kyytiä, vaan pelkästään välittävät niitä. Kilpailun voittaja rupesi vasta viime tipassa kyselemään, että kukahan niitä kyytejä suostuisi ajamaan ja hankkimaan sitä varten samalta yritykseltä kalliit laitteet.
Töräpään hullu isäntä elää ja lahtaa lehmiä kiihtyvällä tahdilla.
Kela-kyydit on kilpailutettu ja oletettavasti kilpailutuksen seurauksena on tehty sopimus. Jos kilpailutuksen voittaja ei voikaan tarjota tarpeellisia kyytejä, niin sehän on sopimusrikkomus ja sopimuksen purkuperuste. Tai riippuu kaiketi siitä, mitä sopimukseen on kirjattu. Ottaen huomioon nykymenon, niin epäilen, että sopimus on tehty päin peetä ja vaikka ei olisikaan, niin ei sitä ainakaan purkamaan ruveta.
Saku kirjoitti eilen, että kilpailun voittaja rupesi viime tipassa kyselemään, kukahan kyytejä suostuisi ajamaan ja hankkimaan samalta yritykseltä siihen tarvittavat kalliit laitteet.
” Viime tipassa”…
… mikä eilen kääntyi Kelan tätsyn puheissa taksikuljettajien syyttelyksi:
Syntynyt kaaos johtui pellästään siitä, että taksikuljettajat viivyttelivät laitteiden hankinnassa – mokomat!
Heh heh!
Täällä pienellä paikkakunnalla asuvat 2 taksimiestä päättivät lopettaa uransa. Siirtyvät varhaiseläkkeelle. Koulukyydit ja nyt Kela-kyydit olivat heiltä poistuneet. Ehkäpä jatkavat “pimeänä”. 😀 Olihan se mukavaa soitella tutulle taksimiehelle ja pyytää tuomaan 20km päästä tupakkaa tai kahvipaketin ja vastaavaa. Eipä enää onnistu. Mökkiläiset surevat, paikkakunnan vanhukset surevat. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Hauskaa. Soitin toiselle taksimiehelle ja kysyin kuinkas kyydit tulevaisuudessa. Vastasi: “Aina voin sinut ottaa kyytiin kun olen menossa jonnekin. Olen aina menossa jonnekin kun soitat.” Taitaapi vastata näin kaikille paikkakuntalaisille tutuille. No, pimeä kyyti on aina halvempi kuin kalliimpi.
Eihän hänen pimeästi tarvi ajaa. Ilmoittautuu vaan ja tekee muita ajoja ilman Kelaa tms. Asiakas saa soittaa suoraan kuljettajalle. 🙂
Ei kai sitä eläkkeellä kukaan viitsi papereita täytellä ja veroja maksella. Lisäksi saa valita omat vakituiset-asiakkaansa.