Sossu-Tatun setä

Hallituksella ja sitä myötäilevällä medialla on ongelma. Ensi vaalikauden suurin uudistus tulee olemaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus, ja nykyiset hallituspuolueet ovat linjanneet tulevaisuuden sosiaaliturvan  olevan vastikkeellista. Tukea saadakseen on tehtävä työtä.

Tämä ajatus ei kuitenkaan saa kovin laajaa kannatusta, sillä Britannian mallin jäljet hirvittävät. Yrittää kuitenkin pitää, sillä vastikkeellisesta tai peitellymmin osallistavasta sosiaaliturvasta on ainakin kokoomus puhunut jo vuosia. Niinpä sosiaaliturva pitää saada näyttämään ylenpalttiselta ja sitä saavat laiskolta ja työtä vieroksuvilta. Samalla kehutaan hallituksen saavutuksia työttömyyden vähentäjänä.

Siispä kerrotaan osatotuuksia ja vaietaan ikävistä asioista. Vaietaan vaikkapa siitä, että työllisyyden kasvusta ja työttömien näennäisestä vähenemisestä huolimatta toimeentulotuen saajien määrä kasvaa koko ajan.

(Kiitos Pekka Pasaselle tilastosta)

Tämän karun tilaston saisi hallitus selittää, mutta koska se ei sitä tee, niin minä selitän sen lyhyesti. Kyseessä on tilastokikkailun, aktiivimallin ja pätkätöistä maksettavien huonojen palkkojen yhdistelmästä johtuva tuen tarve. Tilastokikkailulla tunnin työtä tehneestä tehdään työllinen, aktiivimallin leikkurin viemää työmarkkintukea paikataan toimeentulotuella ja muutaman tunnin pätkätöillä ei tilastotyöllinen elä.

Kun faktat eivät riitä, niin otetaan fiktio avuksi. Eilen mainitsin Yhteisvastuukeräyksen ja Ilta-Sanomien kirjoituskilpailussa esille nostetun 55-vuotiaan pitkäaikaistyöttömän, jonka kirjoitus sai kunniamaininnan myönteisen hengen ja humoristisen näkökulman ansiosta.

Kirjoituskilpailussa piti kirjoittaa nälästä, mutta kunniamaininnan sai teksti, jonka mukaan toimeentulotukea saavalla ei ole eikä voi olla nälkä, ei ainakaan kirjoittajalla itsellään. Nälkää näkevät saavat syyttää itseään ja lopettaa kitinän.

Tekstissä on niin paljon asiavirheitä, että sen on pakko olla fiktiivinen. Kirjoittaja sanoo olleensa työtön vuodesta 2003 eli jo 15 vuotta. Ansiosidonnaisen jälkeen hän kertoo eläneensä peruspäivärahalla, asumistuella ja toimeentulotuella. Toisin kuin henkilö antaa ymmärtää, hän olisi tosimaailmassa siirtynyt peruspäivärahalta työmarkkinatuelle jo vuosia sitten. Sen lisäksi hänellä saattaisi olla mahdollisuus saada jonkin verran toimeentulokea. Missään tapauksessa hän ei elä toimeentulotuen varassa, jos saa työmarkkinatukea.

Noin kauan työmarkkinatuella ollut ja ilmeisen terve pitkäaikaistyötön olisi aikoja sitten päätynyt työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin, ja hänet olisi sijoitettu kuntouttavaan työtoimintaan tekemään palkatonta työtä. Vaikka kuntouttava työtoiminta on lain mukaan tarkoitettu palkkatyöhön kykenemättömille, niin kaikkein halutuimpia ovat juuri kirjoittajan kaltaiset terveet ja työkykyiset. Heillä voi korvata parhaiten palkkatyönä tehtävää työtä.

Hän kertoo myös säästäneensä rahaa toimeentulotuesta erilaisiin hankintoihin. Tämä on käytännössä mahdotonta, sillä vaikka periaatteessa toimeentulotuesta voi säästää, niin oikeasti se ei onnistu. Pankkitilillä olevat rahat alentavat toimeentulotukea koko määrällään, ja jos rupeaa todistamaan säästäneensä kaiken toimeentulotuesta, niin asian selvittämisen ajaksi tukea alennetaan joka tapauksessa pankkitilillä olevien rahojen verran. Periaate on, että ensin syödään omat rahat ja vasta sitten voi saada viimesijaista tukea.

Ainoa keino säästää on huijata Kelaa säästämällä rahaa sukanvarteen. Huijaaminen ei liene kirjoittajalle vierasta, sillä kertoohan hän toimivansa kaverien juoppokuskina “pizzapalkalla”.

Kirjoittaja väittää, että kaikki reseptilääkkeet korvataan toimeentulotella, kuten korvataan muutkin välttämättömät menot. Elämiseen jää siis 491 euroa kuukaudessa. Tosiasiassa Kela saattaa milloin tahansa evätä jonkin reseptilääkkeen korvaamisen, ja edes asumistuki ei kata koko vuokraa. Omavastuuosan joutuu maksamaan toimeentulotuesta.

Kirjoitus palkittiin positivisen hengen ja huumorin takia. Raadin mielestä positiivista lienee leipäjonossa seisovien haukkuminen kitiseviksi ilmaisen ruuan kärkkyjiksi ja huumoria edustanee takavuosien miestenlehtien lukijankirjeitä erehdyttävästi muistuttava kuvaus seksielämästä 20 vuotta nuoremman, seksifantasioitaan toteuttavan yksinhuoltajaäidin kanssa tämän lasten ollessa päiväkodissa.

Kirjoitus menee fiktion puolelle, mutta ei kirjoituskilpailun säännöissä vaadittukaan faktaa. Taiteellinen vapaus on sallittua, mutta ikävä kyllä tämä kirjoitus tulee nousemaan kokemusasiantuntijan kertomana faktana esille vielä monta kertaa, kun toimeentulotuen leikkaamista vaaditaan. Niin nousi aikonaan myös fiktiivinen Sossu-Tatu, jolle on nyt löydetty setä.